VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Harva tietää, miten nimet Paula Rannikko ja Irja Kaapo liittyvät mielenkiintoisella tavalla Turun kaupungin historiaan. Pikantti yksityiskohta selviää, kun lukee Rauno Lahtisen kirjoittamaa kirjaa Kauppatorin laidalla sijaitsevasta KOP-kolmiosta.
Kyseiset rouvat ovat antaneet nimen yhdelle Turun tunnetuimmalle rakennukselle. Nimiehdotus perustuu kilpailuun, joka järjestettiin vuonna 1964.
Nimi KOP-kolmio iskostui vahvasti turkulaisten mieliin. Vaikka rakennuksen alkuperäinen omistaja Kansallis-Osake-Pankki aikoinaan kuopattiin ja KOP-kolmio -nimestä luovuttiin, se jäi kuitenkin elämään. Ei edes uusi nimi Mezzo vakiintunut, vaan turkulaisille rakennus pysyi KOP-kolmiona. Ja nythän alkuperäinen nimi on palautettu, mikä näkyy myös katolle pystytetystä mainoksesta.
Koska kahdeksankerroksinen KOP-kolmio on valmistunut vuonna 1964, moni turkulainen muistaa, mitä samalla paikalla oli ennen sitä.
KOP-kolmio rakennettiin uusrenessanssityylisen Postitalon tilalle, joka purettiin 1961. Kun Posti siirtyi 1930-luvulla Eerikinkadun ja Humalistonkadun kulmaan uuteen Postitaloon, vanhat tilat vapautuivat koululaisten käyttöön. Viimeisin käyttäjä oli Turun yhteislyseo, joka muuttaessaan 1950-luvun lopulla Martinmäkeen sai nimekseen Turun normaalilyseo.
Vanhan Postitalon purku ei aiheuttanut vastustusta. Elettiin aikaa, kun vanha sai surutta väistyä. Turkulaiset kaipasivat modernia arkkitehtuuria vanhan tilalle. Vaikka KOP-kolmio ei ole aina ollut kaupunkilaisten mieleen, sitä se kuitenkin oli valmistuessaan. KOP-kolmion myötä Turku sai ensimmäisen ostoskeskuksen ja nykyaikaisen maamerkin.
KOP-kolmion rakentamisen taustalla oli kova pankkien välinen kilpailu. Kulman takana Linnankadulla toimiva Kansallis-Osake-Pankki hamusi päästä vielä lähemmäksi Turun ydinkeskustaa, sinne missä olivat muutkin kilpailijat. Aurakadun ja Eerikinkadun kulma oli kiistatta kaupungin ykköspaikka. Olihan Turun ensimmäiset liikennevalotkin samassa risteyksessä. Tontti siirtyi pankin omistukseen huutokaupan jälkeen.
KOP:n uuden konttorin suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikilpailu. Kilpailun voitti Viljo Revell, joka oli siihen aikaan eräs tunnetuimmista suomalaisista arkkitehdeistä maailmalla. Revellin kädenjälki näkyy useissa Suomen kaupungeissa, mutta myös Atlantin toisella puolella, Kanadan Torontossa. Raadin mielestä Revellin Kolme koputusta -ehdotus oli kilpailun paras. Ainakin se oli kolmiomallisena omaperäinen.
Arkkitehti piirsi pankkisalin rakennuksen toiseen kerrokseen. Ratkaisua pidettiin poikkeuksellisena, mitä se olikin. Erikoisen ratkaisun takia tarvittiin Suomen ensimmäiset ulkotilojen liukuportaat katutasolta toiseen kerrokseen. Myöhemmin portaista tuli riesa. Jalkakäytäviltä kulkeutunut hiekka aiheutti usein käyttökatkoksia. Niinpä portaat myöhempien remonttien yhteydessä poistettiin. Pääsisäänkäynti varustettiin lasiovin, jotka avautuivat automaattisesti.
Varttuneempi väki muistaa liukuportaiden lisäksi rakennuksen sisätiloihin toteutetut ostoskäytävät. Idea ei ollut Revellin, vaan niitä oli toivottu jo kilpailuohjeissa. Sellaiset saatiin, mutta aluksi asfaltilla pinnoitetut käytävät olivat päästä avonaisia. Niinpä niissä alkuaikoina tuuli pääsi tuivertamaan. Toisinaan luntakin tuiskusi sisätiloihin. Myöhemmin käytävien päihin asennettiin lasiovet ja ne suljettiin yön ajaksi. Asfaltti vaihtui laatoiksi. Samalla sisätiloihin tuotiin viherkasveja, jopa viheraltaita.
1960-luvun alku oli autoilua suosivaa aikaa. Turun keskustaa kehitettiin niin, että autolla pääsisi mahdollisimman kätevästi eri paikkoihin. KOP-kolmion edessäkin oli runsaasti vinoparkkeja autoja varten.
Rakennuksen ehkä erikoisin ratkaisu oli Suomen ensimmäinen autopankki. Asiakkaan ei tarvinnut nousta autosta ulos lainkaan. Riitti, kun ajoi ramppia pitkin toiseen kerrokseen. Pankkivirkailija odotti pienessä kopissa. Uusi idea ei kuitenkaan kantanut pitkälle, sillä se lopetettiin melko pian. Autoasiakkaita ei riittänytkään ja järjestelmä sitoi aina yhden työntekijän.
Osa arkkitehti Revellin suunnitelmaa oli myös Kauppahallin purkaminen. Sen paikalle hän suunnitteli kaupungin virastotaloa. Se on myös syy, miksi KOP-kolmion Kauppahallin puoleinen seinusta on pelkistetty.
Vuosien myötä aluksi valkoisena hohtavan modernin rakennuksen ensi-ihastus alkoi vähitellen väljähtyä. Ulkoseinän Italiassa louhittu huokoinen travertiini-pinta imi likaa ja se alkoi muistuttaa maalaamatonta betonia. Pesukaan ei auttanut. Räikeän väriset valomainokset vain pahensivat tilannetta. Syystäkin KOP-kolmiota alettiin tituleeraamaan kaupungin rumimmaksi rakennukseksi. Tilanne muuttui vasta, kun julkisivu uusittiin kokonaan vuonna 2006.
Julkisivuremontti ei ole ollut ainoa parannus. Koko olemassaolonsa aikana KOP-kolmiota on remontoitu useaan kertaan. Sisätilojen seiniä on siirrelty tarpeen mukaan, yläkerran asunnot on muutettu toimistokäyttöön jne. Katutason käytävätkin katosivat, kunnes ne palautettiin takaisin.
Liki 60 vuoden aikana KOP-kolmion tiloissa toimineet liikkeet ovat vaihtuneet useampaan kertaan, tosin moni viihtyi rakennuksessa pidempäänkin. Osa ehkä vielä muistaa 1960-luvun liikkeitä, kuten Pukinetalo Luoto, Herkku-Baari, Kultakönni, Ida Schütt, Arvoturkis Hyvärinen, Kukkakauppa Erica, Marco Polo ja Diana-korsetti.
KOP-kolmion omistajatkin ovat vaihtuneet. Kun Kansallis-Osake-Pankki kuopattiin, kiinteistö siirtyi Åbo Akademin säätiön omistukseen. Vuonna 2006 kiinteistön osti Rauno Puolimatkan sijoitusyhtiö Rausanne Oy.
Vierailu KOP-kolmion julkisiin sisätiloihin pistää nykyisin miettimään. Turun kaupungin ja Kelan yhteinen toimipiste Monitori vilisee väkeä. Muuten on kovin hiljaista. Moni, liian moni liiketila on tyhjä – vaikka ollaan kaupungin paraatipaikalla. Vaateliike Gina Tricot on niitä harvoja, jotka ovat yhä jäljellä. Aika näyttää, miten paikat täyttyvät, kun viereinen Kauppatori saadaan kuntoon.
KOP-KOLMIO
Osoite: Aurakatu 8, Turku.
