VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Eletään 1800-luvun loppua. Turussa kaivataan uutta ja ennen kaikkea riittävän suurta kirjastorakennusta. Sitä varten järjestetään suunnittelukilpailu. Toiseksi tulee arkkitehti Karl August Wreden ehdotus Ljus åt vårt folk. Kakkossijasta huolimatta Wreden suunnitelma päätetään kuitenkin toteuttaa.
Palkintoraadin poikkeukselliseen päätökseen saattoi vaikuttaa se seikka, että koko hankkeen on lupautunut maksamaan äveriäs tupakkatehtailija ja laivanvarustaja kauppaneuvos Fredrik von Rettig. Hän on sattumalta myös Wreden appiukko.
Rettigillä oli oma henkilökohtainen toive. Hän oli tykästynyt 1600-luvulla rakennettuun Tukholman ritarihuoneen ulkonäköön. Hän halusi Turkuun Suomen kauneimman rakennuksen ja sen kaupunki myös saisi, jos siitä tehtäisiin naapurimaan ritarihuoneen kaltainen. Vävypoika Wrede toteutti appiukkonsa toiveen.
Sopiva paikka kirjastolle löytyi Jokikadun (nyk. Läntinen Rantakatu) ja Linnankadun yhtymäkohdasta, jota kutsuttiin nimellä Hauenkuono. Kaupungin luovuttamalla tontilla sijainnut arkkitehti Pehr Gylichin suunnittelema puinen koulurakennus piti vain ensin purkaa pois.
Uusi Wreden piirtämä kaupunginkirjasto valmistui vuonna 1903. Parisenkymmentä vuotta myöhemmin kirjasto pääoven edustalle pystytettiin Gunnar Finnen suunnittelema leijonasuihkulähde. Rahat saatiin tällä kertaa Gustav Albert Petreliuksen testamenttilahjoituksena.
Tavalliselle kaupunkilaiselle tarkoitettu kirjasto oli perustettu Turkuun jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Kirjakustantaja ja kirjakauppias Johan Wilhelm Lilja perusti oman kirjastonsa vuonna 1851. Siitä tuli heti hyvin suosittu, jopa niin suosittu, että käytössä olevat tilat kävivät pian ahtaiksi.
Liljan kirjasto toimi eräässä vaiheessa yhä nykyisinkin kirjastotontilla sijaitsevassa 1700-luvun maaherran virka-asunnossa. Samassa rakennuksessa toimi samanaikaisesti myös Bell-Lancasterkoulu. Kun toiminta alkoi olla taloudellisesti liian haastavaa, Turun kaupunki päätti ottaa kirjastotoimen hoidettavakseen.
Sopivia tiloja ei tuntunut löytyvän edes kaupungin toimesta. Aina kaikki halukkaat eivät mahtuneet edes sisälle, eikä kirjokaan riittänyt kaikille luettavaksi. Linnankadun ja Aurakadun kulmassa sijaitsevan kaupungintalon piharakennus oli tovin kirjaston tilana, mutta ahtaaksi kävi sekin.
Ennen ryhtymistä tupakkatehtailijaksi Rettig opiskeli nuorempana Geneven yliopistossa historiaa ja kirjallisuutta. Turussa hän istui kirjaston johtokunnassa ja oli jo ennen uuden kirjaston rakentamista tukenut toimintaa isoilla summilla. Niinpä hän kaupunkilaisten onneksi päätti rakennuttaa uuden kirjastonkin omalla kustannuksellaan. Syystäkin tämän tärkeän mesenaatin rintakuva koristaa kirjaston nykytiloja.
Kun uusi kirjasto valmistui, se jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi työväestölle tarkoitettu niin sanottu Turun kansankirjasto ja toiseen kerrokseen tuli enemmän kouluja käynneille tieteellinen kaupunginkirjasto. Jälkimäiseen kuljettiin pääoven kautta, kun kansankirjaston puolelle pääsi Linnankadun sivuovesta. Muutaman vuoden kuluttua kirjastot yhdistettiin yhdeksi Turun kaupunginkirjastoksi.
Vuosikymmenien ajan pärjättiin uusissa tiloissa, mutta ehkä Wreden suunnittelema rakennus ei sittenkään ollut paras mahdollinen tilaratkaisu kirjastotoiminnalle. Ja ahtaaksi sekin kävin varsin nopeasti. Uutta nykyisen lisärakennuksen toteuttamista pähkäiltiin vuosikausia. Vaihtoehtoisia paikkoja etsittiin, kunnes lopulta päädyttiin rakentaa lisäosa vanhan viereen. Se kylläkin edellytti Turun puhelimen eli silloisen Aurian toimitilojen purkamista. Ratkaisu nosti reippaasti kaupungille lankeavia kustannuksia.
Lopputulos oli kuitenkin mainio. Vuonna 2007 valmistunut uusi kirjastorakennus on saanut paljon kiitosta. Vanha osakin saatiin sopivasti yhdistettyä uuteen osaan. Entinen maaherran kansliarakennuskin on yhä jäljellä.
KAUPUNGINKIRJASTO
Osoite: Linnankatu 2, Turku.
