Turkulainen kilpapyöräilyvaikuttaja Simo Klimscheffskij asteli rohkeasti Turun Sanomien Irja Ketosen puheille. Supliikkimies esitteli hienon ideansa. Ketonen innostui pyöräilyhenkisestä keskellä kaupunkia järjestettävästä tapahtumasta. Yhteistyössä paikallisen median kanssa TS-kortteliajot ajettiin ensimmäisen kerran keväällä 1957.
Klimscheffskij’n pyöräilyn johtotehtävistä kertynyt meriittilista on komea.
– On uskomatonta, kuinka näin pienestä pyöräilymaasta tullut mies pääsi niin pitkälle kansainvälissä pyöräilyn johtoryhmissä. Simo oli kielitaitoinen kaveri, joka tuli kaikkien kanssa hyvin toimeen. Hänellä oli kanssakäymisen taito, sosiaalista liimaa, muistelee Mikael Miikkola, joka on itsekin innokas pyöräilykulttuurin puolestapuhuja.
Tämän kevään TS-kortteliajot järjestettiin jo 62. kerran. Vain kerran, vuonna 1961, ajot ovat jääneet pitämättä. Onpa joskus jopa kävelty Aurajoen jäällä kilpailujen aikana.
– Sää on vaihdellut vuosien aikana kylmästä räntäsateesta tämän kevään hienoon keliin. Koskaan aikaisemmin Aurajoen rannoilla ei ole ollut ajojen aikana näin lämmintä. On keli ollut mikä tahansa, tunnelma on vähän kuin muuttolinnut tulisivat Turkuun. Kortteliajot on perinteinen keväänmerkki.
Kilpailureitti on kulkenut perinteisesti Aurasillan ja Tuomiokirkkosillan välillä. Muutaman vuoden kokeiltiin Aurasillan ja Myllysillan väliä. Rettigin rinne on tuonut vähän yli kilometrin pituiseen reittiin vaihtelua, mutta muun muassa tänä keväänä ajettiin vain rantaa pitkin. Kun ajetaan keskellä kaupunkia, muu liikenne tuottaa kilpailun järjestäjille ongelmia.
– Meidän kulttuuriin ei kuulu, että pysäytetään liikenne. Keski-Euroopassa toimitaan toisin. Siellä koko keskusta voidaan sulkea tapahtuman ajaksi. Reitin vaarallisempaan kohtaan, Aurakadun ja Läntisen Rantakadun risteykseen, asennettiin pahaan paikkaan liikennevalotolppa. Se olisi alun perin pitänyt asentaa kaarevana tolppana.
Kapea kaupunkirata vaatii kilpailijoilta enemmän kuin maantieajo.
– Kortteliajot vaatii erityisominaisuuksia. Suoralla ajetaan kovaa, kurvissa hiljaa, välillä jono venyy ja pitää ajaa porukka kiinni. Tämä on erittäin rassaavaa. Kortteliajoissa oma linja täytyy pitää. Jos menet mutkaan sisäkurvaan, niin tulet myös sieltä ulos sisäkurvasta. Ajaessa luotat siihen, että kaikki toimii. Pyöräilijällä on kuitenkin koko ajan tutka päällä, pitää syrjäsilmällä seurata, mitä sivulla tapahtuu. Kierrosajat ovat nopeutuneet. Ennen keskinopeus oli alle 40 kilometriä tunnissa, nyt mennään jo yli. Pitkillä suorilla vauhti kasvaa yli 50 kilometriin tunnissa.
Pyörien kehitys on mahdollistanut kovemmat kierrosajat. Laadukas kilpapyörä maksaa tuhansia euroja.
– Pyörän hinta noin 16 000 euroa. Materiaali on hiilikuitua. Koko pyörä tehdään käsityönä. Rakenne on huippukevyt, jopa niin kevyt, että kolarin sattuessa pyörästä ei jää juuri mitään jäljelle. Vaihteet ovat sähköiset, niistä ei kuulu vaihtaessa minkäänlaista ääntä. Tekniikka on mennyt niin pitkälle, että pyörien huoltamiseen tarvitaan huippuosaajia.
Kun ajetaan kaupungin kaduilla, radalla voi olla yllättäviä esteitä.
– Rengaspaine on kahdeksan kiloa. Rengas on täysin kova, jotta saadaan kitka mahdollisimman pieneksi. Kadussa oleva viemärinkansi tai hiekka voivat koitua kohtaloksi.
Koska erot kärkiajajien välillä ovat pienet, kilpa-asullakin on iso merkitys.
– Kilpa-asun alla ei käytetä alusasua. Sauma rikkoo ihon. Pyöräilijälle ehjä takapuoli on kaikkein tärkein. Asun pitää olla tiukka, aivan ihonmyötäinen, jotta ilmanvastus olisi mahdollisimman pieni.
Historiansa aikana TS-kortteliajot ovat houkutelleet kovia nimiä naapurimaista. Pääpalkinto, väritelevisio, oli haluttu. Nyt on toisin.
– Ulkomaalaisia kilpailijoita ei nykyisin tule. Ennen oli esimerkiksi kilpailijoita Ruotsista, Latviasta ja Virosta. Keski-Euroopan rahakkaimmat kilpailut ovat nykyään houkuttelevimpia. Kortteliajot ovat kilpailumuotona melko harvinaisia, eivätkä ne oikein edistä kilpailijan kehitystä. Turussa perinne tulee varmasti jatkumaan.
