”LTU – Turun Teräs. Maakuntasarjanottelu Tehtaan kentällä huomenna klo 18.00. Huom. säärisuojat mukaan!”
Ilmoitus vuosikymmenien takaa Turun Sanomien ”Seurat toimivat” -palstalla sisältää ripauksen huumoria, mutta myös vihjauksen, millaisesta pelityylistä Turun Teräs tuli aikoinaan tunnetuksi.
Nykysukupolvelle nyrkkeilyyn erikoistunut Turun Teräs on seurana liki tuntematon. Ainakin seuran jalkapallohistoria on nuoremmille vieras, huolimatta siitä, että Turun Teräs oli vuosikymmenien ajan eräs Turun alueen suosituimmista jalkapalloseuroista.
Vuonna 1945 perustettu Turun Teräs tarjosi Kurjenmäen, Luolavuoren, Vasaramäen ja Huhkolan kaupunginosien työläisperheiden nuorille harrastustoimintaa useissa eri lajeissa.
Palloilulajeilla, etenkin jalkapallolla, on ollut iso merkitys Teräksen yli 70-vuotisessa historiassa. Parhaimmillaan seura on pelannut toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Suomisarjassa. 1980- ja 1990 -luvuilla miesten edustusjoukkue pelasi vaihtelevalla menestyksellä Nelosessa ja Kolmosessa nousten vielä kerran kakkosdivisioonaan.
Teräksen kokoonpanoissa on esiintynyt useita turkulaisia tunnettuja pelimiehiä. Löytyypä pelaajien joukosta eräs erikoisuus. Presidentti Mauno Koivisto pelasi Teräksen kakkosjoukkueessa 1940-50 -lukujen vaihteessa.
1990-luvun alussa Turun Teräs teki seurahistoriaa etenemällä pitkälle Suomen cupissa. Taival tyssäsi vasta Urheilupuiston Yläkentällä HJK:n tullessa turkulaisten vieraaksi. Moni muistaa vielä, miten Yläkentän reunat täyttyivät sankoin joukoin vuoden sensaatiojoukkueen kannattajista.
Vähitellen Teräksen jalkapallotoiminta hiipui lähes kokonaan. Jäljelle jäi vain pitkään yhdessä pelannut ikämiesjoukkue. Uusi yllättävä toiminnan viriäminen tapahtui kuitenkin tälle kaudelle. Turun Teräs ilmoittautui miesten joukkueellaan kuutosdivisioonaan.
– Jami Laaksosen kanssa kokosimme joukkueen. Jami on pelannut enemmänkin jalkapalloa, itse olen pelannut lähinnä jääkiekkoa. Uusi joukkue muodostui meidän kaveripiiristä. Osa on pelannut aikaisemmin Turun alueen seuroissa, osa ei vielä missään. Osa tuli pubiliigajoukkueesta. Saimme oikean sponsorinkin, kun Bar Innon omistaja Samu Kauppinen lähti mukaan, kertoo idean toinen puuhamies Aku Lehtonen.
Turun Teräs oli luonnollinen valinta uudelle porukalle.
– Oma isänikin pelaa yhä Teräksen ikämiehissä. Aikaisemmin pelasimme futsalia Turun Teräksen nimellä. Yhteistyö on toiminut seuran kanssa hyvin. Futsalissa pelasimme seuran perinteisellä vihreä-valkoinen-raitapaidalla. Nyt valitsimme pelipaidan, joka on mahdollisimman erilainen kuin muilla.
Kun Turussa pelataan alasarjan otteluita, olosuhteet eivät aina ole parhaat mahdolliset.
– Haimme vuoroja kaupungilta Kupittaalle, Pansioon ja Parkille, mutta emme saaneet. Kotikenttävaihtoehtona oli Wäinö Aaltosen hiekkakenttä. Emme halunneet sitä. Selvitimme myös Raunistulan kentän tilanteen. Vuoron olisi saanut sunnuntaiaamusta. Saimme Maskusta torstaisin vakiovuoron. Se oli ainut kenttä, mistä saimme vakiovuoron, mutta pelaaminen siellä ei ole meille ongelma.
Turun Teräksellä on hienot perinteet. Onko tavoitteena nostaa seuran jalkapallo uudestaan puheenaiheeksi?
– Tavoitteena on voittaa jokainen peli. Joukkueemme on sen verran tasokas, että voisimme noustakin. Ei ole kuitenkaan mitään pitkäntähtäimen tavoitteita. Pidetään hauskaa futista pelaamalla.
Kärkiottelussa FC Turkua vastaan Teräksen joukkueessa pelaa tutun näköinen kaveri, mutta aivan toisesta lajista. Kärjessä viilettää tukka hulmuten Miko Kailiala TPS Salibandyn kaksinkertainen maailmanmestari. Jalkapallo ei ole Mikolle vieras laji pelasihan hänen isänsä Esa Kailiala aikoinaan Turun Pallossa. Juniori-Kailiala aloitti jalkapallon harrastamisen nappulaikäisenä Liedossa. Siinä ohessa koripallokin tuli tututuksi. Futisura jatkui TPS:ssä aina B-juniori-ikään asti.
– Tämä on hemmetin mukavaa ja jalkapallo on hyvä treenimuoto. Tässä tulee hyvä hiki. Täällä on minun kavereita, eli tämä on samalla tärkeä sosiaalinen juttu. TPS:n liigajoukkueen valmentaja antaa luvan pelata, vaikka onhan tässä toki loukkaantumisvaara, kertoo Kailiala.
