VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Turun tuomiokirkko on Suomen kansallispyhättö ja maamme luterilaisen uskontokunnan pääkirkko. Ainakin mikäli on uskomista Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän mielipiteeseen.
Perustelut ovat ainakin vakuuttavat. Tuomiokirkko tarjoaa aikamatkan kauas maamme historiaan aina 1300-luvulle asti. Kirkon 700-vuotinen menneisyys käy läpi Suomen kansan vuosisataiset vaiheet.
Kristinusko saapui Suomeen Turun kautta piispa Henrikin ansiosta. Hän oli Suomen ensimmäinen piispa, kunnes Lalli iski hänet hengiltä Köyliöjärven jäällä. Samoihin aikoihin, 1200-luvulla, Suomen hiippakunnan pääkirkko siirrettiin Koroisten niemeltä nykyiselle paikalleen Unikankareen kummulle. Vuonna 1300 vihityn kirkon suojelupyhimykset olivat Neitsyt Maria ja marttyyrikuoleman kärsinyt Pyhä Henrik.
Turun tuomiokirkko on yhä nykyisinkin kaupungin tärkein maamerkki ja niin sanottu nollapiste, mistä etäisyydet lasketaan. Jokainen suomalainen tunnistaa kirkon eteläisen julkisivun 85 metriin nousevan tornin ja Suomen vanhimman julkiselle paikalle sijoitetun kellon.
Kun jo useamman vuoden ajan liikennettä on rajoitettu kirkon ympärillä, pääsee kansallispyhättömme oikeuksiin. Kirkon pihamaalla Mikael Agricolan patsas toivottaa etenkin toukokuussa runsaslukuiset luokkaretkeläiset tervetulleeksi.
Turun tuomiokirkon nykyinen ulkoasu ja sisustus on Turun palon jälkeiseltä ajalta. Silminnäkijöiden mukaan torni paloi kuin soihtu ennen romahtamistaan. Carl Ludvig Engel suunnitteli tuhoutuneen barokkitornin tilalle uuden, paremmin kirkon tyyliin sopivan. Tornin puolessa välissä on yhä jäljellä mustuneita tiiliskiviä muistona vuoden 1827 tulipalosta.
Koska tuomiokirkon rakentaminen aloitettiin 700 vuotta sitten, on sen ulkomuoto vaihtunut useaan kertaan. Nykymuodossaan se edustaa useita eri tyylisuuntia, kuten romaanista, goottilaista ja uusgoottilaista.
Vaikka Turun tuomiokirkko ei ylläkään keskieurooppalaisten runsaasti koristeltujen goottilaispyhättöjen tasolle, on se tunnelmaltaan harras ja aistikas. Laajat korjaustyöt saatiin valmiiksi vuonna 1979. Sisätilojen hämyinen ilmapiiri tekevät vaikutuksen ulkomaalaiseenkin matkailijaan. Kirkon pelkistetty sisustus on enimmäkseen Turun palon jälkeiseltä ajalta.
Tuomiokirkon freskot ja lasimaalaukset vetävät vertoja Keski-Euroopan vastaaviin. Alttarikuorin seiniä ja kattoja koristavat freskot kuvaavat Suomen kirkkohistorian merkittäviä tapahtumia. Toisessa maalauksessa kirkon tärkein pyhimys piispa Henrik kastaa suomalaisia, toisessa Mikael Agricola luovuttaa ensimmäisen suomenkielisen testamentin kuningas Kustaa Vaasalle. Ruotsalaisen Fredrik Westin maalaama alttaritaulu kuvaa Kristuksen kirkastumista.
Ennen 1600-luvun uskonpuhdistusta Turun tuomiokirkko oli katolinen. Silloin se oli myös mahtavimmillaan. Rikkaat lahjoittivat kalleuksiaan kirkon koristeluun. Siitä palkkiona monet arvovaltaiset henkilöt ja 30-vuotisen sodan sankarit ovat saaneet kansallispyhätöstämme viimeisen leposijan.
Kirkkoon on haudattujen henkilöiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta merkkisukujen hautakappelit ovat kirkon tärkeimpiä nähtävyyksiä. Näistä mainittakoon Horn-, Tavast-, Tott– ja Gezelius -sukujen hautakammiot. Tunnetuin hautamuistomerkeistä on Eerik XIV:n puolison kuningatar Katariina Maununtyttären sarkofagi.
Satamakaupunkien tapaan myös Turun tuomiokirkossa on niin sanottu votiivilaiva, jonka on lahjoittanut Turun Laivapäällikköyhdistys vuonna 1968. Sen rakensi tunnettu nauvolainen laivamallirakentaja Åke Sandvall. Vanhemmat kirkkolaivat tuhoutuvat Turun palossa.
Tuomiokirkon lehtereillä on museo, joka kertoo kirkon historiasta ja rakennusvaiheista. Esillä on muun muassa esineistöä, jotka säästyivät tuhoisalta tulipalolta. Tutustumiskierroksen päätteeksi voi pistäytyä porrastasanteen kahvilla Domcaféssa.
TURUN TUOMIOKIRKKO
Osoite: Tuomiokirkonkatu 1, Turku.
