Päivällä toimistolla asuna on hyvin istuva puku, valkoinen paita ja kravatti. Työpäivän jälkeen pukumiehen päälle vaihtuvat hikiset kiekkovarusteet. Illalla rooli muuttuu kolmen pienen pojan tunnolliseksi perheenisäksi.
TUTO Hockeyn kapteeni Kristian Tuohilammesta on moneksi.
Pakki numero 2 muistetaan Turussa hyvin, kun hän syksyllä 2014 siirtyi Tuton Mestis-joukkueeseen. Kalle Valtolan kanssa Tuohilampi muodosti yhden Mestiksen parhaimmista pakkipareista. Palatessaan takaisin kesällä 2020 Kupittaalle ympyrä Turun osalta sulkeutui.
Paljon on ehtinyt tapahtua niiden vuosien aikana, kun HIFK-kasvatti aloitti kiekkouransa aikuisten sarjoissa. Kun ikää on kertynyt 32 vuotta, voitaneen puhua kiekkokaukaloiden konkarista. Tuohilammen tarinan tekee mielenkiintoiseksi se, että lätkään intohimoisesti suhtautuvan pelimiehen elämässä jääkiekko ei ole ollut ainoa tärkeä asia.
Tuohilampi on pesunkestävä stadilainen, jopa aito Stadin kingi. Elämä on kuitenkin silottanut särmiä.
– Eihän stadilaisuus ikinä kokonaan poistu. Koti on siellä, missä on syntynyt ja kasvanut. Niin monta paikkaa olen kuitenkin kiertänyt, että onhan se vähän haalistunut, toteaa Tuohilampi.
Jääkiekosta tuli Tuohilammen ykköslaji jo varhain.
– Meillä on aina ollut urheilullinen perhe, joten kaikenlaisia lajeja on tullut kokeiltua. Futis ja lätkä kulkivat rinnakkain. Kun 1990-luvulla jääkiekko nosti Suomessa profiiliaan ja jääkiekon fyysisyys kiinnosti, siitä tuli loputa ykköslajini. Urani alkoi HIFK:n kiekkokoulusta.
Koti innosti urheilemaan, mutta myös oppikirjat piti avata.
– Kotoa olen saanut sellaiset arvot, että koulut pitää hoitaa. Kirjoitin ylioppilaaksi Mäkelänrinteen urheilulukiosta.
Jokaisella kiekkojuniorilla on unelma isoista taalakaukaloista. Fiksuutta on se, kun ymmärtää, että se ei ole kaikille mahdollista.
– Oli menossa toinen kausi Jokereiden A-junioreissa, kun ymmärsin, että olen vaa’an kielellä. Joko siirryn miesten peleihin tai keskityn johonkin muuhun. Unelmointi on iso osa jääkiekkoharrastusta, mutta siinä vaiheessa, kun pelaa vielä parikymppisenä junioreissa, eikä vielä miehissä, pitää osata tehdä valintoja.
Tuohilampi päätti panostaa opiskeluun. Pelaaminen opintojen ohella oli mieluisa vaihtoehto.
– Kun sain yo-lakin, menin kauppakorkeakoulun valmennuskursseille. Pääsykokeiden myötä avautui opiskelupaikka Vaasasta. Suoritin armeijan Lahden urheilukoulussa ja pelasin samalla HIFK:n A-junnuissa. Vaasan valmentaja Antti Törmänen soitti ja kyseli halukkuuttani tulla sinne pelaamaan. Antti ei edes tiennyt, että minulla oli siellä jo opiskelupaikka. Sattumalla oli paljon merkitystä.
Miten onnistuit rytmittämään opiskelun ja pelaamisen?
– Olen opiskellut Vaasassa kolmeen eri otteeseen. Aluksi suoritin opiskelut suurimmaksi osaksi paikan päällä ja loppuvaihe meni etänä. Keväällä 2018 sain kandin paperit.
Tuohilammen kiekkouraan liittyy eräs ikävä tapaus, joka usein nousee esille. Ei tehdä tälläkään kertaa poikkeusta. Nimittäin ottelussa Kiekko-Vantaata vastaan Tuohilampi joutui entisen pelikaverinsa Micke-Max Åstenin ruman taklauksen kohteeksi. Tajunnan menettänyt Tuohilampi kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Åsten sai tekosistaan pitkän pelikiellon.
Onko sinulla tapahtumista muistikuvia?
– Ei minkäänlaisia. Edellisen aloituksen muistan. Vasta sairaalassa tiesin, mitä oli tapahtunut. Olin kuulemma ollut hereillä siinä vaiheessa, kun minut kannettiin paareilla pois kaukalosta. Oireet kestivät useamman viikon. Jälkikäteen kuulin, että moni oli kovasti huolissaan voinnistani.
Tuohilammen joukkuekaveri Aki Keinänen kävi oitis muistuttamassa Åstenia, mitä seurauksia on törkytaklauksesta.
– Kiitin myöhemmin Keinästä kädestä. Olen sen verran vanhan liiton mies, että kaveria ei jätetä.
Tuohilammella on vahva mielipide.
– Törkytaklaukset eivät kuulu jääkiekkoon. Tärkeä asia on pitää kaukalossa itsestään huoli. Siihen voittaminen tai häviäminen ei ole millään tavoin verrannollinen. Tietyt tilanteet tulee pelata omalta kannalta turvallisesti. Toinen tärkeä asia on vastustajan kunnioitus. Kaikkeen pystyy itse vaikuttamaan, vaikka kontaktilajissa tapahtuu kaikenlaista. Itsekin olen lentänyt ulos peleistä enkä ole siis ollut mikään pyhimys.
Åsten on itse ymmärtänyt tekonsa seuraukset. Hän on pyytänyt Tuohilammelta tempaustaan anteeksi.
– Åsten oli jälkeen päin minuun moneen kertaa yhteydessä ja ollut pahoillaan.
Tuohilampi pelasi liigaa useammassa joukkueessa, välillä lainasopimuksella, välillä vakiokokoonpanossa. Lopullinen läpimurto liigassa jäi kuitenkin tekemättä. Mistä se mielestäsi johtui?
– HIFK:ssa oli kova joukkue ja itselläni oli juuri siinä vaiheessa loukkaantumisia. Olin nuori ja kokematon, joten läpimurto jäi tekemättä. Opiskelut eivät olleet esteenä. Päinvastoin. Se aina on ollut vastapainoa pelaamiselle.
Paluu Tutoon pelaamaan ei ollut alun perin Tuohilammella mielessä, kun hän otti yhteyttä seuran toimitusjohtaja Dani Aaviseen.
– Vaimoni on täältäpäin kotoisin. Turusta jäi miellyttävä kuva, kun ensimmäistä kertaa pelasin täällä. Olin jo päättämässä peliuraani, kun otin yhteyttä Daniin. Pyysin suositusta ansioluettelooni. Seuran puolesta syntyi ajatus, että pelaisin vielä Tutossa. Seura auttoi työpaikan saamisessa.
TUTO Hockey sai toimistolle energisen yritysmyyjän ja Mestis-joukkue pukukoppiin ison annoksen asennetta, kokemusta, johtajuutta ja urheilullisuutta. Harvoin nykyään Mestis-joukkueen kopissa on pelaajana kokenut yli kolmekymppinen kolmen lapsen perheenisä.
Kerro, miten sovitat nykyisin työelämän ja pelaamisen.
– Hyvin sopivat yhteen, vaikka kyseessä on kaksi erilaista maailmaa. Toimistotyö on ympärivuotista, mutta on kuitenkin sesonkihommaa. Keväällä ja kesällä on kiirettä myyntihommissa. Elän nyt välivaihetta kohti normaalia työelämää.
Miten olet saanut sovitettua lätkän ja perhe-elämän?
– Perheessämme on kolme poikaa. Olen siinäkin tekijämies. Vanhin on 5-vuotias, keskimmäinen 3-vuotias ja nuorin syntyi vasta muutama kuukausi sitten. Viisihenkinen perhe on suurin saavutus elämässäni ja nautin siitä ihan valtavasti. Olen myös vanhemman pojan joukkueen jääkiekkovalmentaja. Onhan siinä aikataulullisesti sovittamista. Pääsen kuudelta kotiin omien harjoitusten päätteeksi. Siihen päälle vielä pitkät pelireissut. Kyllä, ajoittain on huono omatunto.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Voitimme Vaasassa Mestiksen mestaruuden, mutta hävisimme liigakarsinnoissa. Seuralla oli silloin talousongelmia ja oli epävarmaa, olisiko ollut oikeasti edellytyksiä nousta.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Kun en pystynyt vakiinnuttamaan paikkaani HIFK:n liigajoukkueessa.
Mitkä ovat vahvuutesi?
– Vahvuuteni tulee siitä, kuinka paljon olen omistautunut jääkiekolle. Kopissa olen vanhimmasta päästä ja nuoret kuuntelevat, mitä minulla on sanottavana.
Onko sinulla ollut jääkiekossa esikuvia?
– Muistan, kun Brian Rafalski pelasi IFK:ssa. Seurasin hänen uraansa. Suomalaisista Kimmo Timonen. Eli puolustajia, joihin pystyin samaistumaan.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen perheenisä alusta loppuun. Se määrittelee kaiken tekemiseni. Eikä kyse ole kliseestä. Perheen kanssa puuhataan kaikenlaista. Kotona pelit pyörivät koko ajan sisällä ja ulkona.
Mikä on tavoitteesi jääkiekossa?
– Vuosi kerrallaan. Tuto tulee olemaan viimeinen joukkueeni. Nautitaan pelistä niin kauan kun pelataan. Voitontahto ja kunnianhimo eivät ole kuitenkaan mihinkään kadonneet.
