TUTO Hockeyn Rööki Virtanen, yhden miehen palokunta, johtaa joukkuettaan esimerkillään

Hyvä Rööki!

Siinä usein kuultu huuto TUTO Hockeyn pelaaja-aitiosta kesken kiivaan ottelun. Juho Virtanen saa pelikavereiltaan usein kiitosta. Eikä ihmekään, sillä pelaaja numero 70 johtaa joukkojaan omalla esimerkillään ja taistelullaan.

– Pelityylini on sellainen, että pitää antaa aina ihan kaikkensa. Kun tullaan vaihtoon, hörpätään vettä ja keskitytään seuraavaan vaihtoon. Keskushyökkääjällä on vastuu myös oman pään pelaamisesta. Pitää olla kentällä siellä missä tapahtuu, toteaa Virtanen.

Turhaan ei Juhon pelipaitaa korista A-kirjain. Varakipparin rooli sopii hyvin jo kuudetta kautta Tuton Mestis-joukkuetta edustavalle 26-vuotiaalle Virtaselle. Kultakypäräkin on tullut tutuksi joukkueen ikitaistelijalle.

– Valmentaja päättää kapteenin, mutta pelaajat äänestävät varakapteenit.

Pakko ihan ensimmäiseksi udella, mistä juontuu erikoiselta kuulostava lempinimesi, Rööki Virtanen.

– TPS:n A-nuorten valmentaja Juuso Nieminen sen jostain keksi. Tupakkaan se ei liity mitenkään. Rööki-nimeä käytettään vain kiekkopiireissäni. Jopa omat perheenjäsenet ovat sitä lempinimeä vähän ihmetelleetkin.

Virtanen kuuluu siihen harvinaisten nykykiekkoilijoiden joukkoon, jonka lätkäharrastus on oikeasti alkanut luonnonjäiltä. Pieni lounaissuomalainen saaristopitäjä Merimasku ei tarjonnut suuremmin mahdollisuuksia jääkiekon harrastamiseen. Onneksi heti, kun hevosenkengän muotoinen pieni Taattistenjärvi jäätyi, pikku-Juho ilmestyi järvenjäälle lämimään kiekkoa.

– Ihan lapsena kävin Kiekko-67:n luistelukoulussa, mutta suurimmat opit sain järvenjäältä. Taattistenjärvi sijaitsee ihan kotitaloni vieressä. Siellä tuli paljon pyörittyä vanhempien siskoksieni kanssa. Isoveljeni harrasti judoa.

Into jääkiekon pelaamiseen oli niin suuri, että Juho liittyi lähimpään jääkiekkoseuraan. Virtasen kasvattajaseura on naantalilainen VG-62. Lähikaupungin jäähalli oli tuttu jo entuudestaan, sillä Juhon siskot pelasivat samassa seurassa ringetteä.

– Aloitin VG:ssä noin 6-vuotiaana. Jo ennen sitä tuli hallilla vietettyä paljon aikaa ja kerättyä kiekkoja katsomon alta. Vanhemmat kuljettivat meitä kaikkia sisaruksia, eli aika paljon on tullut ajeltua Naantalin ja Merimaskun väliä.

Juhon kiekkoilijan taidot kehittyivät siihen tahtiin, että tuli pian aika siirtyä Kuparivuoren hallista isompiin ympyröihin.

– Naantalista lähti eräs pelaaja Tepsiin. Hänen isänsä oli myös yksi seuran valmentajista. Lähdin mukaan. Harjoitusmatkani pidentyi, mutta pääsin usein kimppakyydillä Naantalista Turkuun.

TPS:n juniorivuosiin liittyy Virtasen uran toistaiseksi hienoin hetki. Turun Palloseura voitti nuorten SM-mestaruuden keväällä 2015. Ratkaisevassa finaalissa Turkuhallissa rikottiin A-nuorten yleisöennätys. Pitkät autoletkat kulkivat kohti hallia jo hyvissä ajoin ennen ottelun alkua. Suomen mestaruuteen päättynyttä ottelua oli seuraamassa yli 10 000 katsojaa.

– Jo alkulämmön aikana ihmettelin, kun parkkipaikka alkoi täyttyä. Vähän iski pieni jännityskin. Se on ollut hienoin tapahtuma, mitä olen kokenut urallani.

Oskari Siiki, Matias Lehtonen, Julius Vähätalo, Elias Karvonen, Martin Berger, Miro Keskitalo, Aleksandar Georgijev ja tietysti Mikko Rantanen. Siinä muutamia Virtasen Suomen mestaruuden voittaneen joukkueen pelaajista. Vain pieni osa jatkoi liigatasolla, mutta heistäkin moni on jo lopettanut uransa. Virtasen ura jatkuu yhä eikä lopettaminen ole käynyt edes mielessä.

Juholta jäivät liigapelit pelaamatta ja se tietysti hieman harmitti, kun pisteitäkin tuli tehtyä paljon juniorivuosina.

– En tiedä mikä oli syynä. Sitä itsekin A-nuorissa ihmettelin, kun en kertaakaan saanut kutsua. Kyllähän se silloin harmitti. Onneksi Tutosta tuli puhelu ja halusivat minut sinne. Olin tyytyväinen siirtooni Kupittaalle, sillä olen viihtynyt ja tykkään pelata Tutossa.

Jos oli Suomen mestaruuden voittaminen ison yleisön edessä ikimuistoinen hetki, sitä oli myös Mestis-mestaruuden häviäminen Turussa.

– Hävisimme ratkaisevan ottelun KeuPaa vastaan kotihallissamme Kupittaalla keväällä 2018.

TUTO Hockeyn valmentajana oli silloin Miika Elomo.

– Monista valmentajistani Elomo on jäänyt vahvasti mieleeni. Hän onkin ollut tärkein valmentaja urallani. Miika on vaativa ja antaa paljon suoraa palautetta. Hän oli jo TPS:n A-nuorissa valmentajanani ennen kuin siirtyi Tepsin miesten valmentajaksi. Tiemme kohtasivat uudestaan Tutossa.

VG-62:n kasvatin nuoruusajan esikuva löytyi läheltä. Rymättylässä syntynyt ja alkuaikoina naantalilaisseuraa edustanut Tapio Laakso on jäänyt mieleen. Laakso pelasi komean uransa aikana myös Tutossa ollen joukkueensa kapteeni. Myöhemmin Laakso toimi kipparina myös TPS:ssä.

– Laakso oli monipuolinen keskushyökkääjä, joka pystyi pelaamaan joka tilanteessa.

Kuten monilla muillakin Mestis-pelaajilla Virtasellakin on elämää vahvasti myös kiekkokaukaloiden ulkopuolella. Maalla kasvaneelle pelimiehelle löytyy aina tarvittaessa töitä.

– Vanhempani ovat maanviljelijöitä ja etenkin kesäisin olen paljon heidän apuna. Kesällä meillä on myös myyntipaikka Naantalin torilla. Keväällä olen kaatamassa puita metsästä ja teen niistä klapeja myytäväksi. Työ on fyysistä, joten se sopii hyvin yhtenä harjoittelumuotona.

Kerro lopuksi jotain, mitä me muut emme tiedä sinusta.

– Joka viikko perjantaisin katson CMoresta kaikki seuraavan viikon Salkkari-jaksot.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!