Näin se syntyy. TUTO Volleyn Lauri Rantasen uran ensimmäinen liigapiste on vihdoinkin totta.
TUTO Volley tekee tuplavaihdon kolmannessa erässä. Kentältä poistuvat Alexander Rastamo ja Joska Försti. Heidän tilalleen tulevat Oleksii Bulgyn ja Lauri Rantanen. Jälkimmäinen on vähemmän tunnettu pelaaja lentopalloa seuraavillekin.
Turkulaisvieraat ovat ahdingossa kotijoukkue Raision Loimua vastaan. Kirkkaankeltaisissa tossuissaan pelaava liki parimetrinen hakkuri Rantanen erottuu joukosta. Etenkin siinä vaiheessa, kun hän tekee vasemman käden puolittain epäonnistuneella iskullaan turkulaisille pisteen. Rantasen ja pelikavereiden tuuletukset ovat tavallista riehakkaammat.
Kyse ei olekaan ihan mistä tahansa pisteestä. Se on kolmikymppisen Auran Vannaksen kasvatin Lauri Rantasen ensimmäinen piste pääsarjatasolla. Yleensä tilastoihin ikuistetaan juniori-ikäisten ensimmäinen historiallinen piste. Vuonna 1993 syntyneeltä Laurilta tähän meni hieman pidempi aika.
30 vuotta, 2 kuukautta ja 10 päivää.
Kun lehdistötilaisuudessa TUTO Volleyn kippari Ville Sihvonen ja päävalmentaja Jani Niskakangas nostavat kumpikin nimen Lauri Rantanen esiin ja hänen tekemänsä pisteen, pitää ottaa selvää, mistä ”juniorilahjakkuudesta” onkaan kyse.
Ensinnäkin Lauri Rantasta ei saa sekoittaa nimikaima Lauri Rantaseen. Jälkimmäinen oli Hurrikaani Loimaan meritoitunut valmentaja, jonka aikakaudella Hurrikaani voitti kaksi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin.
Jos on nykyinen Mestaruusliigan lentopalloilija Lauri Rantanen monelle vieras, sitä on myös hänen kasvattajaseuransa. Auran Vannas on pieni yleisseura pienessä maalaiskunnassa Varsinais-Suomessa.
– Olen pelannut Laurin kanssa samaan aikaan Littoisten Työväen Urheilijoissa A-poikien joukkueessa. Lauri aloitti myöhään. Hän pelasi kakkossarjaa useita vuosia eri porukoissa. Lauri on aina puhunut siitä, että haluaisi pelata liigassa. Hän pääsi viime kesänä mukaan TUTO Volleyn harjoitusrinkiin määrätietoisella tavalla. Myös joukkueen kannalta tarve ja tarjonta kohtasivat, toteaa TUTO Volleyn urheilutoimenjohtaja Oskari Eko.
TUTO Volleyn päävalmentaja Niskakangas ei ottanut Rantasta kesän harjoitusrinkiin vain jonon jatkoksi.
– Kun Lauri tuli mukaan, niin huomasin heti, miten hän suhtautuu lentopalloon liigatasolla asianmukaisella vakavuudella. Kaikesta tekemisestä näkyi, että Lauri halusi kuulua joukkueeseen. Kun käy päivällä töissä ja ikää on kolmisenkymmentä vuotta, lähteminen mukaan liigajoukkueeseen vaatii aikaa ja voimavaroja. Meillä on nuori joukkue ja Lauri tuo siihen kokemusta ja rauhoittavaa elementtiä, vaikka hänellä ei olekaan liigasta aikaisempaa kokemusta.
Joukkueen toinen hakkuri Aleksander Rastamo on pelannut hyvän kauden, joten Rantaselle on tullut toistaiseksi vähän näytönpaikkoja.
– Lauri on vielä kauden aikana harjoituksissa pystynyt nostamaan tasoaan. Heti vaan, kun on taas paikka, aion myös laittaa hänet kentälle. Lauri tuo mukanaan yllätystekijän. Muistan Loimua vastaan, kun hänen mennessä ensimmäistä kertaa syöttämään, vastustajan vastaanottajat miettivät keskenään, millainen syöttö sieltä mahtaa tulla.
Otetaan Mestaruusliigan kolmekymppinen noviisi Lauri Rantanen haastatteluun.
Miten ja missä lentopalloharrastuksesi alkoi?
– Olen käytännössä kasvanut kentänreunalla, kun molemmat vanhempani ovat pelanneet lentopalloa. Isäni kävi nuorisomaajoukkueetkin läpi ja äitini pelasi aikoinaan 1-sarjassa. Eli olen toisen polven lentopalloilija.
Missä sarjassa ja missä joukkueissa olet pelannut?
– Aloitin Aurassa kymmenen vuoden vanhana ja pelasin juniorina itseäni vanhempien ryhmässä. Se oli lähinnä lentopallon harrastamista. A-junnuiässä pelasin yhden kauden Littoisten Työväen Urheilijoissa. Armeijan jälkeen pelasin isäni kanssa yhdessä 3-sarjaa Nakkilan Patereissa. Kaudella 2017-2018 pelasin Tutossa 2-sarjaa, jonka jälkeen noustiin 1-sarjaan. Kun siellä roolini oli kuitenkin pieni, siirryin Loimun 2-sarjan joukkueeseen. Viime kaudella en pelannut missään, vaan ainoastaan harjoittelin.
Mitä teet päivätyöksesi?
– Olen Länsi-Suomen Kalatalouskeskuksessa kalastusmestarina eli kalatalouden ja vesistön neuvonantajana.
Miten pystyt nyt sovittamaan päivätyön ja liigassa pelaamisen?
– Teen lyhennettyä työpäivää. Alkukaudesta rytmittäminen pelaamisen kanssa oli haasteellista, koska syksy on kalataloudessa sesonkiaikaa. Tällä hetkellä pystyn elämään enemmän lentopallon ehdoilla.
Mistä syntyi ajatus tavoitella vielä vanhemmalla iällä paikkaa liigajoukkueesta?
– Keväällä 2022 pelasimme Loimun kakkosjoukkueen kanssa finaalia noususta 1-sarjaan. Hävisimme. Päätin jo bussimatkalla kotiin, että seuraavan kerran pelaan liigajoukkueessa tai sitten en pelaa lainkaan. Nälkä kasvaa syödessä eli olin edennyt askel kerrallaan sarjaporras ylöspäin. Tavoite oli, että täyttäessäni 30 vuotta, minulla olisi liigasopimus. Välivuoden vain harjoittelin ajatuksella, että fysiikasta ei ainakaan liigasopimus jää kiinni.
Millaisia ajatuksia syntyi tehdessäsi urasi ensimmäisen liigapisteen?
– Jonkun verran tuli huudettua. Kymmenen vuoden patoutumat tulivat kerralla pihalle, kun pääsin vihdoinkin tekemään himoitun pisteen. Onhan tämä toistaiseksi urani hienoin hetki. Oma kova työntekoni sai siinä vaiheessa merkityksensä.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Vasenkätinen hakkuri tuo oman edun. Kun pääsee kakkospaikalta lyömään viistoon, niin sitä on vaikea torjua. Pelinlukemista liigatasolla voi kehittää, kun tempo on kova. Pallo liikkuu kovempaa ja korkeammalla.
Onko sinulla ollut lentopallossa esikuvia?
– Lapsuudessani isän ja äidin pelejä tuli katsottua paljon. Lelu Ojansivu ja Oivasen veljekset ovat omilla pelipaikoillaan olleet parhaimpia. Lisäksi hakkureista latvialainen Normunds Veinbergs on jäänyt mieleeni. Hänellä on edelleen voimassa oleva piste-ennätys.
Mikä on tavoitteesi vielä lentopallossa?
– Nälkä kasvaa syödessä, mutta ollaan realisteja. Jos olen kolmekymppisenä joukkueen kakkoshakkuri, niin ei lentopallosta tässä iässä enää ammattia saa itselleen. Sillä asenteella kuitenkin olen, että peliurani jatkuu. Olen aina pitänyt harjoittelusta ja nykyisillä harjoitusmäärillä on mahdollista kehittyä ja ottaa irti se mitä otettavissa on. En ole ollut mikään luonnonoikku. Ehkä voisin olla esimerkkinä nuoremmille, että tavoitteen voi saavuttaa, jos uskoo itseensä. Toiset voivat olla parhaimmillaan vasta kypsemmällä iällä.
