Paikasta ei voi erehtyä. Hallin ulko-ovelle asti kuuluu iloinen kikatus. On menossa FBC Turun perheen pienemmille suunnatut salibandyharjoitukset. Kyseessä on osalle jopa elämänsä ensimmäiset sählytreenit.
Tiedä vaikka, joku näistä tytöistä pelaisi vielä salibandyä liigatasolla. Valmennuksesta se ei ainakaan jää kiinni. Matti Pienihäkkinen ja Jussi Ojares vetävät monipuolisia harjoituksia pitkällä kokemuksella. Tärkeintä on kuitenkin lasten liikkuminen. Näitä tyttöjä ei ainakaan tarvitse patistaa juoksemaan. Kaikki ovat aivan töpinöissään.
FBC Turku on perustettu vuonna 1995. Seuran ensimmäinen naisten joukkue tuli mukaan jo seuraavana vuonna. Kun Turun NMKY:n naisten salibandytoiminta siirtyi FBC Turun alaisuuteen syksyllä 1997, pelattiin Turussa ensimmäisen kerran salibandyä pääsarjatasolla. Naisten edustus pelasi SM-sarjassa kausina 1997-2000.
Paljon on tapahtunut tyttö- ja naissalibandyn puolella kehitystä noista ajoista. FBC Turku ei ole pelkästään jäsenmäärältään Turun alueen suurin salibandyseura. Se on myös ainoa länsirannikon seura, joka pystyy tarjoamaan tyttöjunioreissa yhtenäisen pelaajapolun aina liigatasolle asti.
Itse asiassa Turun tilanne on poikkeuksellinen koko Suomessa.
– On vain kourallinen seuroja, jotka pystyvät tarjoamaan tyttöjunioreissa saman. FBC Turussa harrastustoiminta alkaa perhesählystä. Siellä ei vielä erotella tyttöihin ja poikiin, vaan ryhmät ovat yhteisiä. Tästä edetään tyttöjen ryhmissä kahden vuoden välein: T8, T10, T12, T14, T16, T18 ja T21. Numero tarkoittaa ryhmän ylintä mahdollista ikää, kertoo FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintunen.
Kehitys ei ole tullut sattumalta.
– Seurassa tehtiin aikoinaan tietoinen valinta panostaa myös tyttösalibandyyn. Loiston liittyessä FBC Turkuun saimme ensi kertaa tyttöjen koko junioripolun täyteen nuorimmista ikäluokista ylöspäin.
Vahva panostus tyttöjunioreihin on vahvistanut entisestään FBC Turun asemaa alueen johtavana tyttösalibandyseurana.
– Meidän etuna on nyt se, että vanhemmat luottavat, että toiminta jatkuu, vaikka oma lapsi vanhenee. Polku menee eteenpäin. Olemme tyttösalibandyssä selvästi suurin seura, joka on myös menestynyt. Kun naapurikunnissa tyttötoiminta hiipuu, tavoitteellisimmat pelaajat siirtyvät meille. Se näkyy erityisesti T12 ja sitä vanhemmissa pelaajissa.
Vaikka tilanne FBC Turussa on tyttöjunioreiden kohdalla hyvä, liittyy siihen kuitenkin suuria haasteita.
– Mekin joudumme tekemään paljon töitä saadaksemme seuraan tyttöpelaajia. Heitä etsitään ”kissojen ja koirien” avulla. Yhtäkään tyttöä ei tarvitse käännyttää hallin ovelta. Etenkin, kun syntyvät ikäryhmät ovat vuosi vuodelta pienempiä. Ehkä nykyään on jopa haastavampaa saada tyttöpelaajia salibandyn pariin kuin ennen korona-aikoja.
Tyttöjä kaivattaisiin lisää salibandyn pariin.
– Pitää muistaa, että FBC Turussakin poikajunioreiden määrä verrattuna tyttöihin on paljon suurempi. Eli olemme Suomessa merkittävä tyttösalibandyseura, mutta poikia on meilläkin moninkertaisesti enemmän. Tyttöharrastajien määrä on Suomessa verrattain pieni.
Kaikissa joukkuelajeissa ikäryhmien pienentyminen tuo omat ongelmansa. Salibandykään ei ole poikkeus. Ei edes Turun kokoisessa kaupungissa.
– FBC Turulla on esimerkiksi valtakunnallisessa T16-sarjassa kaksikin joukkuetta, ainoana seurana koko Suomessa. Vaikka meidän seura on valtakunnallisesti yksi selviytyjistä, ei ole hyvä, jos muiden seurojen tyttötoiminta hiipuu. Eli ei ole meidänkään etu, jos ei löydy enää kunnon vastustajia.
FBC Turku hallinnoi kahta salibandyhallia, Teräsrautelan Bolt Gardenia ja Raunistulan Salibandy Areenaa. Molempien hallien sijainti määrittelee suuresti junioripelaajien laji- ja seuravalintaa.
– Tyttöjen lajivalinnassa kavereilla on iso merkitys. Turun kokoisessa kaupungissa ei kannata yrittää olla alueellisesti koko kaupungin seura. Lasten kaveripiiri muodostuu kuitenkin pienestä alueesta, esimerkiksi koulusta tai omasta asuinalueesta. Alueellisuus onkin FBC Turun vahvuus. Suurin osa junioripelaajistamme tulee hallien lähialueilta Länsi- ja Pohjois-Turusta sekä Turun lähinaapurikunnista.
F-liigan naisten sarja on Suomen seuratuin naisten palloilusarja vuonna 2030. Näin optimistisesti visioi taannoin salibandyn brändityöryhmä. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että naisten F-liigan otteluissa kävisi enemmän väkeä kuin nykyisin miesten liigaotteluissa. FBC Turun toiminnanjohtaja Lintusella on realistisempi käsitys tulevaisuudesta.
– Naisten ja tyttöjen puolella jalkapallolla on valovuosien etumatka. Harrastajamäärissä tuskin tulemme saamaan sitä kiinni. Huipputasolla, etenkin pienemmillä paikkakunnilla, naisten lentopallolla ja pesäpallolla on merkittävä asema salibandyyn verrattuna. Paljon on siis vielä kurottavaa, että pääsisimme salibandyssä samalle tasolle.
Palataan lauantaiaamun tyttöjen salibandyharjoituksiin. Tästä se alkaa.
Ryhmässä on mukana tyttöjä, joille laji on entuudestaan tuttu. Osa on ensikertalaisia.
Yhden pelaajan äiti, Laura Kiviranta, on lupautunut joukkuejohtajaksi.
– Muutimme Seinäjoelta Turkuun ja salibandy on meidän perheelle etuudestaan tuttu laji. Oma tytär halusi myös pelaamaan salibandyä, vaikka laji ei ole ylipäätään tyttöjen harrastusvaihtoehtona kärkipäässä. Turussa ei ole juurikaan vaihtoehtoja, mutta onneksi on FBC Turku, joka tarjoaa vieläpä hyvän valmennuksenkin.
