VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Korvissa vihlovan visselin ulvahdus kertoo höyrylaiva Ukkopekan lähtevän merelle. Turussa Aurajoessa Martinsillan kupeessa laituripaikkaa pitävästä aluksesta on tullut tärkeä osa varsinaisuomalaista kesämatkailua. Ukkopekka on wanhan hyvän ajan höyrylaiwa.
Varma kevään merkki on, kun S/S Ukkopekka irtautuu Vaakahuoneen laiturista. Purjehduskausi alkaa iltaristeilyllä Loistokarin saareen. Kesäkuun alussa ohjelmaan tulee myös päiväristeily Turusta Naantaliin ja takaisin.
Historiallisesti Ukkopekka edustaa katoavaa laivaromantiikkaa. Se on Suomen merialueilla ainoa säännöllisesti reittiliikennöivä höyrylaiva. Kannattaakin hypätä aidon höyrylaivan kyytiin ennen kuin ne katoavat.
Muutos on ollut nopea. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten niin sanotussa Aurajoen Alemmassa höyrylaivasatamassa oli vilskettä. Kaksi aaltopellistä tehtyä terminaalia oli matkustajien käytössä. Toinen, vuonna 1898 valmistunut ja museoviraston suojeluksessa oleva halli, on yhä olemassa. Nykyisin sen suojissa toimii ravintola Vanha Vaakahuone.
Ukkopekka odotti aikoinaan Valmetin Pansion tehtaalla romuttamista. Lopulta vuonna 1986 alus päätyi Pentti-Oskari Kankaan omistukseen. Seitsemän seinähullua veljestä -orkesterin perustajan unelma oli hankkia itselleen oma höyrylaiva. Alus sai nimensä perheen pojan Karioskari Ukkopekan mukaan.
S/s Ukkopekka kunnostettiin. Aluksen alkuperäinen nimi oli s/s Turku. Se valmistui Helsingin Hietalahden telakalla vuonna 1938.
S/s Turku oli Suomen Merenkulkuhallituksen käytössä. Sotavuosien aikana alus oli merivoimien käytössä. Alusta käytettiin saattoaluksena ja valvontatehtävissä. Höyrylaivaa käytettiin muun muassa merenkulun turvalaitteiden huoltoon, esimerkiksi kaasulla toimivien loistojen ja majakoiden huoltotöihin sekä poijujen asennuksiin.
Sodan jälkeen s/s Turku oli venäläisten johtaman valvontakomission käytössä, eikä sitä jouduttu luovuttamaan sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Myöhemmin alus ehti palata vielä takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä Saaristomerelle. S/s Turku oli vuosikymmeniä valtion palveluksessa, kunnes jäi eläkkeelle 1970-luvun lopussa.
Historiallinen alus kunnostettiin. Ajankohta, 1980-luvun puoliväli, ei ollut kovin otollinen höyrylaivaromantiikalle. Rähjäinen Vaakahuone, verkkaisesti kulkeva laiva ja syrjässä sijainnut laituripaikka kaukana Turun keskustasta ei aluksi kiinnostanut lomalaisia. Moni ihmetteli usein lähes tyhjänä kulkevaa laivaa.
Ukkopekasta tuli kuitenkin uskottava, koska se liikennöi säännöllisesti aikataulun mukaan. Kun Ukkopekka valittiin Suomen vuoden parhaaksi kesämatkailukohteeksi, alus oli tullut tunnetuksi laajemminkin.
Vuosien saatossa Ukkopekka on vierailut useissa Suomen rannikkokaupungeissa, esimerkiksi Helsingissä, Tammisaaressa, Hangossa, Uudessakaupungissa ja Raumalla. Ukkopekkaa on käytetty myös Suomen tasavallan presidentin edustusristeilyillä. Aluksella on vierailut useita korkea-arvoisia ulkomaiden presidenttejä, ministereitä ja diplomaatteja.
S/s Ukkopekan uumenissa jyskyttää 294 KW Trippel-höyrykone, joka antaa alukselle parhaimmillaan noin kymmenen solmun nopeuden. Vesirajan alapuolella sijaitseva konehuone on konemestarin valtakuntaa. Tänne ahtaisiin tiloihin risteilyvieraille ei ole asiaa. Meteli alhaalla ei ole niin kova kuin olettaa saattaa. Höyryvoimalla kulkeva Ukkopekka liikkuukin saaristossa melko äänettömästi.
Kipparin käskyt välittyvät komentosillalta konehuoneeseen vanhalla perinteisellä tavalla. Konemestari säätää aluksen vauhdin ylhäältä tulevien pyyntöjen mukaan. Aluksen höyrykone lienee viimeinen tämän tyyppinen yksilö koko maailmassa. Matkan aikana konemestarin tärkein tehtävä on koneen osien voitelu ja mittareiden tarkkailu. Voiteluöljyä kuluukin kesän aikana useita tynnyreitä.
Kesäisin Vaakahuoneen edusta kuhisee merelle lähtijöitä. Ukkopekan kippari kilauttaa laivakelloa merkiksi nousta laivaan. Merellinen univormu yllään hän tervehtii jokaisen laivaan tulijan. Risteilyvieraita on monenlaisia, lapsesta vaariin. Koululaisryhmiä, aviopareja, työporukoita, polttariseurueita. Etenkin elokuussa risteilyllä käy paljon ulkomaalaisia.
Osa Ukkopekan kyytiläisistä nauttii aurinkokannella ohi lipuvista Ruissalon maisemista. Kaiuttimista soljuu opastus kulloinkin ohitettavista kohteista. Salongin puolella tunnelma on korkealla. Buffee-tyyppinen päivällispöytä on katettu saaristolaisherkuilla. Risteily höyrylaivalla on kesänautiskelua parhaimmillaan.
Kesäkaudella Ukkopekka purjehtii Turusta Naantaliin ja takaisin. Perillä vietetään kahden tunnin tauko, joten matkustajat ehtivät tutustumaan Naantaliin. Illallisristeilyllä pysähdytään Loistokarin laituriin. Asiakkaille tarjotaan rantakallioilla grillattuja saaristolaisherkkuja. Jokaisella iltaristeilyllä on aina myös viihteellistä elävää musiikkia.
Loistokarin, kahden laivaväylän risteyksessä sijaitsevan ”Airiston silmän”, tietävät kaikki veneilijät. Pienen saaren tai pikemminkin luodon tunnistaa vanhasta loistovartijan mökistä. Luoto autioitu 1970-luvulla ja Merenkulkuhallitus vuokrasi sen kesänviettopaikaksi. 1990-luvulla Loistokari siirtyi Ukkopekan illallisristeilyjen kohteeksi. Majakanvartijan talo kunnostettiin ja saarelle rakennettiin kunnon laituri ja savustamo ruuan valmistamista varten. Risteilyvieraat pääsevät tutustumaan mökkiin. 2000-luvulla Loistokari siirtyi Höyrylaivaosakeyhtiö S/S Ukkpekan omistukseen.
S/S UKKOPEKKA
Valmistumisvuosi: 1938.
Pituus: 34 metriä.
Leveys: 7,3 metriä.
Syväys: 3,2 metriä.
Maksiminopeus: 10 solmua.
Miehistö: Kippari, konemestari ja pari kansimiestä. Lisäksi aluksella työskentelee ravintolahenkilökuntaa.
Alus saa ottaa 199 matkustajaa. Ravintolapaikkoja on 143.
Laituripaikka: Aurajoessa Martinsillan pielessä.
