Ensin lähti takamies Stephaun Branch ja seuraavaksi Ura Basketin tärkeimpiin pelaajiin kuuluva Darious Moten.
Ensiksi mainitun kohdalla kerrottiin amerikkalaisen egon olleen liian suuri mahtuakseen joukkueensa pukukoppiin. Motenin lähdön syyksi kerrottiin Puolasta tulleen hyvän tarjouksen, jonka seura hyväksyi. Emme kerta kaikkiaan puhtaalla omatunnolla voineet jarruttaa hänen siirtymistään, paljasti seura omilla sivuillaan.
Motenin lähdettyä on Ura Basketilla yksi suu vähemmän ruokittavana. Kausi pelataan loppuun, jos pelataan, kolmella ulkomaalaisvahvistuksella.
Ehkä sattumaa, mutta juuri ennen Branchin lähtöä Ura Basketin taustayhtiö VS Basket Oy ilmestyi Verohallinnon protestilistalle. Verottaja poisti taustayhtiön ennakkoperintärekisteristä – mahdollisesti väliaikaisesti. Jo alkuvuodesta osakeyhtiön oman ilmoituksen mukaan VS Basket Oy:n pääoma painui negatiiviseksi.
Verottaja ei ole ollut ainoa, joka odottelee velkojen maksamista. Parikin perintäfirmaa on kaipaillut tuhansien eurojen saataviaan.
Ura Basketin taloudellisten ongelmien taustalla on vahvasti tappiolliseksi mennyt viime kausi. Seuran ensimmäinen Korisliigakausi tuli ennakoitua kalliimmaksi. Tuhti velkataakka jäi edustusjoukkueen taustayhtiön harteille kannettavaksi. Vanhojen syntien kuittaamiseksi on suunniteltu osakeantia, jonka turvin on aikomus kerätä kymmeniä tuhansia euroja. Tosin tällä summalla päästäisiin vasta eroon vanhoista rästeistä.
Tällä hetkellä emoseura Ura Basket ry omistaa 90 prosenttia taustayhtiö VS Basketista. Loput kymmenen prosenttia omistaa kaksi yksityishenkilöä, joista toinen on luxemburgilainen sijoittaja Pierre Ernst. Ehkä joku ihmetteleekin, miksi tuntematon ulkomaalainen henkilö ”sijoittaa” rahojaan suomalaiseen koripallojoukkueeseen.
Yritysmaailmassa osakeyhtiö voi hankkia rahoitusta laskemalla liikkeelle osakkeitaan. Kyse on joukkorahoituksesta, jossa rahoitustarve annetaan suuremman joukon hoidettavaksi. Kohteen rahoitukseen osallistuu jopa satoja jäseniä, mutta suhteellisen pienin panoksin.
Joukkorahoituksen turvin voi aloittava yritys päästä kasvuun. Erityisesti juuri kasvaville yrityksille ulkopuolisen pääoman saaminen investointien rahoittamiseksi onkin tärkeää. Joukkorahoituksella voidaan pyrkiä estämään myös yrityksen meno konkurssiin.
Viime vuosina suomalaiset urheiluseurat ovat myös oivaltaneet käyttää varainhankinnassaan joukkorahoitusta. Termit ja menetelmät otetaan suoraan yritysmaailmasta. Luodaan vahvaa mielikuvaa, miten osakkeen uusi onnellinen omistaja pääsee mukaan yrityksen, urheiluseuran, omistajaksi.
Todellisuudessa kotimaisten urheiluseurojen osakkeilla ei käydä kauppaa julkisilla markkinapaikoilla, eivätkä seurat ole tavanneet kunnostautua osingonmaksajinakaan. Urheiluseuran osakkeen ostaminen on seuran tukemista kannattajana kuin rahanhankintamielessä. Kannattajien lahjoittamilla ylimääräisillä rahoilla hankintaan parempia pelaajia tai estetään seuran konkurssi.
Toisin sanoen sijoittajan näkökulmasta katsottuna urheiluseuran joukkorahoituskierrokselle osallistuminen ei ole taloudellisesti tuottavaa. Seurat havittelivat sijoittajia vain tukemismielessä. Tosin ei seuran kannattaja edes odota rahoilleen taloudellista vastinetta. Päätös ostaa suosikkijoukkueen osakkeita tehdään tunnetasolla. Niinpä seuran kannattajiin, mahdollisiin uusiin osakkeenomistajiin, kohdistetaan joukkorahoitukseen liittyvä viestintä vetoamalla fanien emotionaalisin seurasidonnaisuuksiin.
Nolla tuotto ei houkuttele oikeita pääomasijoittajia. Rahoituskierrokselle osallistuvat sijoittajat ovat seuran omia kannattajia tai pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita.
Urheiluseurojen myydessä äänivallattomia b-osakkeitaan ne eivät joudu luovuttamaan edes äänivaltaansa osakkeiden vastineeksi piensijoittajille. Yritysmaailmassa nähtyjä satojen osakkeenomistajien joukkokokouksia ei tarvitse järjestää.
Jos Ura Basket päättää järjestää osakeannin, se ei ole urheiluseurana ensimmäisenä kerjuumatkalla. Moni suomalainen seura olisi jo lakannut olemasta, jos kannattajien ja yhteistyökumppaneiden lompakoilla olisi tehty ylimääräistä varanhankintakierrosta. Esimerkiksi Turun Palloseuran sekä jääkiekko- ja jalkapallopuoli olisivat konkurssissa ilman mesenaattejaan ja piensijoittajiaan.
Eri asia on, onko urheilu niin tärkeää, että menestystä pitää metsästää ottamalla liian isoja taloudellisia riskejä. Ura Basketilla onkin edessään isojen päätöksien aika.
Kaarinalaisten kannattaa lukea, miten kävi aikoinaan naapurissa Aura Basketille.
