Ura Basketin edustusjoukkue pelaa Divisioona B:ssä. Joukkue rakentuu pääosin seuran omista nuorista pelaajista.
Kaarinassa ei ole vietetty hiljaiseloa. Pikemminkin päinvastoin. Ura Basketin organisaatio oli uuden edessä, kun seuran edustusjoukkue katosi konkurssin myötä liigakartalta. Samalla Divisioona B:ssä pelaavasta Uran kakkosjoukkueesta tuli seuran ykkösjoukkue.
Kun nykyinen edustusjoukkue pelaa valtakunnan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, uutiskynnys ylittyy harvemmin. Koronan kurittaessa alemmilla sarjatasoilla joukkueiden näkyvä toiminta hiipui. Nyt näyttää jälleen paremmalta. Littoisten monitoimitalolla harjoitukset pyörivät normaalisti ja kohta päästään taas pelaamaan sarjaotteluita. Se milloin sarjat jatkuvat ja miten ylipäätään loppukausi pelataan, ei vielä ole tiedossa.
Elokuussa 2020 Ura Basketin valmennuspäälliköksi värvättiin koripalloympyröistä tuttu mies, kokenut Arttu Mannelin. Lahdesta kotoisin oleva entinen pääsarjatason pelaaja Mannelin on valmentanut menestyksellisesti Divarissa, muun muassa kotikaupungissaan Lahdessa ja Loimaalla, mutta menestystä on tullut myös juniorisarjojen valmentajana aina Suomen mestaruuksia myöten.
Mannelinilla on taskussaan Koripalloliiton huippukoripallovalmentajatutkinto ja valmentajan ammattitutkinto. Näillä meriiteillä on avautunut paikka myös nuorten maajoukkuevalmentajana.
Jo monista eri seuroista kokemusta omaava Mannelin siirtyi Kaarinaan Loimaalta.
Mikä sai sinut kiinnostumaan Ura Basketista?
– Sopimukseni Bisonsin kanssa päättyi ja kuulin, että Kaarinassa haetaan työntekijää. Toki tiesin Uran entuudestaan, mutta vasta täällä huomasin, kuinka hyvästä koripalloseurasta onkaan kysymys. Työni on samanlaista, mitä tein jo aikoinaan Lahdessa.
Yhtenä tärkeänä tehtävänä seuran uudella valmennuspäällikkö Mannelilla oli pelaajapolun kehittäminen junioreista aina Korisliigaan asti. Lähtökohta oli hyvä, sillä seuralla oli Mannelinin tullessa mukaan sarjapaikat Korisliigasta, Divisioona B:stä ja 19-vuotiaiden SM-sarjasta. Arttu oli itse 19-vuotiaiden SM-sarjajoukkueen päävalmentajan pestin lisäksi apuvalmentajana Divisioona B:ssä ja Korisliigassa.
Miten toimenkuvasi Ura Basketissa muuttui, kun Korisliigajoukkuetta ei enää ollut?
– Seurassa on Divari B -joukkue ja U19-joukkue. Harjoitusryhmä on rakennettu samalla tavalla. Haluamme ajaa U19-pelaajia edustukseen ja sen lisäksi mukana on muutama kokeneempi pelaaja. Tällä kaudella vastaan yhä kokonaisuudesta ja edustuksen peleistä, mutta Jukka Valpola vastaa U19-joukkueen peleistä. Korisliigakaudella aikani ei riittänyt niin hyvin valmennuspäällikön töihin kuin nykyisin.
Edustusjoukkueen pelatessa liigassa kakkosjoukkueen ensisijainen tarkoitus oli toimia omille junioripelaajille väylänä kohti edustusta. Vaikka hyppy pääsarjatasolle oli iso, liigastatus oli kuitenkin mahdollista seuran junioripelaajalle.
Miten entisen kakkosjoukkueen rooli on nyt muuttunut, kun siitä tulikin seuran edustusjoukkue?
– Se on ennen kaikkea edustusjoukkue, mutta tällä hetkellä enemmänkin kehitysjoukkue. Uskon, että tulevaisuudessa joukkueessa on useampia pelaajia, jotka pelaavat korkeammalla tasolla. Tavoite on, että pystymme tarjoamaan Urassa nuorelle pelaajalle ympäristön, että hänen ei kehittyäkseen tarvitse lähteä muualle. Esimerkiksi nuorta Lauri Hännistä on kyselty Korisliigajoukkueisiin, mutta hän haluaa vielä pelata Urassa. Tosin hän meni juuri armeijaan.
Joukkueessasi on vain muutama 1990-luvulla syntynyt pelaaja. Joukkueen vanhin, Teemu Ritanotko, on hänkin vasta 27-vuotias. Suurin osa pelaajista on juuri aikuisiän ylittäneitä, osa on vielä alaikäisiä.
Onko alun perinkin ollut tavoitteena, että joukkue rakennetaan nuorista pelaajista?
– Joukkueemme ei ole jäähdyttelijöiden joukkue. Vaatimustasommekaan ei ole sellainen.
Usein puhutaan pelaajapolun kehittämisestä. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
– Se on nykyisin trendikäs termi. Konkreettisesti se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Kaarinassakin voitaisiin järjestää koululaisille akatemioiden tapaan aamuharjoituksia. Ei ole kuitenkaan tarkoitus kilpailla Turun Seudun Urheiluakatemian kanssa, sinne on kuitenkin isot vaatimukset päästä. Uusi Valkeavuoren liikuntahalli voisi auttaa toteuttamaan unelmaamme.
HBA-tyyppiset akatemiajoukkueet pyrkivät tarjoamaan nuorille lahjakkuuksille väylän Atlantin takaisille yliopistokentille. Ulkomaalaisten värittämässä Korisliigassa nähdään harvakseltaan isoja minuutteja pelaavia kotimaisia nuoria tähtipelaajia. Liian usein penkillä istuvat kotimaiset lahjakkuudet saavat Korisliigassa osakseen vain jämäminuutteja.
Onko vaikutelmani oikea?
– Olen täysin samaa mieltä. Päivittelen usein neljän amerikkalaisen sääntöä ja sen järjettömyyttä. Määrää pitäisi pudottaa. Korisliiga voisi olla jopa suljettu sarja, sillä ymmärrän valmentajia, jotka eivät joukkueen putoamisen ja omien potkujensa pelossa uskalla peluuttaa nuoria. Liian moni joukkue on kaatunut tai on ollut vaarassa kaatua taloudellisiin ongelmiin. Korisliiga on joka tapauksessa kehityssarja.
– Kotimaisten pelaajien kannalta tilanne on verotusteknisesti epäreilu ulkomaalaisiin vahvistuksiin verrattuna. Tilanne johtaa muun muassa kotimaisen pelaajan lopettamiseen liian aikaisin. Kyse on rahasta, mutta myös paljon muustakin. Koripallo on joukkuepeli, mutta siinä yhden pelaajan yksilötaidon merkitys on suurempi kuin muissa palloilulajeissa.
Ura Basketin valmennuspäällikkö Arttu Mannelin.
