Ensin ajankohtaisimmat uutiset. Ura Basketilla oli kauden päättyessä ainoastaan yksi pelaajasopimus. Nyt ei ole enää sitäkään. Kasvattajaseuraansa palannut Matti Nuutinen teki viime kesänä kolmen vuoden sopimuksen, mutta sopimus purettiin.
Joona Tuomalan uusi seura, Kataja Basket, julkaistiin juuri. Niemi, Sulonen ja Airenne, Hänninen…kelpo pelimiehiä vielä jäljellä.
Urheiluseuran johtaminen ei ole helppoa.
Stefan Håkans, Ari Lahti, Ilkka Paajanen, Mikko Kodisoja, Raimo Sarajärvi, Jyrki Lindström, Kurt Westerlund…Siinä on lista nimiä, jotka kotimaisissa urheilupiireissä herättävät suurta kunnioitusta. He ovat panostaneet isoja summia omia rahojaan rakkaudesta lajiin ja seuraan.
Moni suomalainen seurajohtaja on pantannut jopa oman talonsa seuran pankkilainojen takaamiseksi. Monet ovat olleet halukkaita riskeeraamaan henkilökohtaisen taloutensa urheilullisen tuloksen saavuttamiseksi. Mikä saa seurajohtajat ottamaan ylisuuria taloudellisia riskejä, vaikka seuraukset voivat olla katastrofaalisia?
Sitten on oma lukunsa, Hjallis Harkimo, Seppo Sairanen tai Sedu Koskinen, jotka ovat lähteneet urheilubisnekseen enemmänkin oma etu edellä, tavoitteena tehdä voittoa tai ainakin päästä ”piireihin”. Surullisena lopputuloksena on ollut vieläkin velkaisempi seura.
Sen sijaan, kun Keski-Euroopan pikkumaassa asuva ja suomalaisille täysin tuntematon ökymiljonääri halusi sijoittaa eurojaan kaarinalaiseen koripalloon, oltiin tilanteessa, missä syntyi ulkopuolisille enemmän kysymyksiä, kuin saatiin vastauksia.
Kun luxemburgilainen kiinteistöalan liikemies Pierre Ernst ilmoittaa intohimokseen kaarinalaisen koripallon ja haluaan maksaa seuran rästiin jääneitä laskuja – näkemättä paikan päällä edes ainuttakaan Ura Basketin peliä – tulisi hälytyskellojen soida.
Yksikään Suomessa, harva edes Kaarinassa, uskoi runsaan parikymppisen Bulgariassa syntyneen liikemiehen julkisuuteen kertomia motiivejaan – etenkin, kun Ernstin isällä ja perheellä on miljardien omaisuus kiinteistöalalla.
Hälytyskellojen olisi pitänyt soida Kaarinassa jo silloin, kun Ura Basketin Korisliigajoukkue myi nimensä virolaiselle peliyhtiölle. Lopputuloksena oli ensinnäkin nimihirviö, jota kukaan ei muista, eikä suostu käyttämään. Toiseksi tästäkin seikkailusta Ura Basketille jäi ”mustapekka” kouraan. Nimisponsori osoittautui täydelliseksi hutilaukaukseksi. Isot rahat jäivät saamatta.
Ernst lähti mukaan liigaseuran taustayhtiöön (Ura Basket Oy) aluksi vain viiden prosentin omistuksella. Myöhemmin omistusosuus nousi niin suureksi, että sen perusteella päätösvalta vaikutti siirtyvän luxemburgilaisille pukumiehille.
Tilanne Ura Basketissa oli vaikea. Ilman ulkomaalaista taloudellista avustusta Korisliigapelit olisivat päättyneet. Nyt vanhat synnit voitiin hoitaa pois ja uusi kausi saatetiin aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Viime kaudella kaarinalainen Korisliigajoukkue siirtyi viime hetkellä saattohoidosta hengityskoneeseen. Viime kausi tulikin pelastettua, mutta vahvat merkit viittasivat siihen, että kyseessä oli kuitenkin pitkäaikaispotilas.
Hatunnosto kuitenkin Kaarinan suuntaan. Yrityksestä ja ennen kaikkea rohkeudesta ei voi syyttää. Taustayhtiö VS Basket Oy ja sen puuhamiehet yrittivät tehdä mahdottomasta mahdollisen. Eri asia on, kuinka järkevältä tämä kaikki kuulosti ulkopuolisille.
Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Ja mikä parasta, ensi kaudella nähtäneen taas kiinnostavia Turun alueen omia paikallisotteluita. Kaarinaan on valmistumassa uusi palloiluhallikin. Se antaa paremman mahdollisuuden rakentaa vahvempaa kaarinalaista identiteettiä kuin pelaamalla kotiottelutkin vieraskentällä Turun Kupittaan palloiluhallissa.