Peliaikaa on jäljellä enää puolitoista minuuttia. Ura Basketin johto Uudenkaupungin Korihaita vastaan sulaa hetki hetkeltä. Ottelun ollessa jo lähes tasapisteissä, Uran Teemu Sulonen linkoaa kaaren takaa kolmosen koriin. Tärkeää koria seuraa Sulosen villi tuuletus. Kädet nousevat spontaanisesti kohti Littoisten monitoimihallin kattoa.
– Sitä ennen oli mennyt muutama heittoni ohi. Se oli helpotus, kun pallo meni vihdoin koriin. En muuten suuremmin tuuleta, mutta siinä vaiheessa ottelu oli tiukka. Tosin sen korin tärkeyttä en juuri silloin tajunnut, muistelee Sulonen.
Vaikka illan pelissä, kahden Korisliigan jumbojoukkueen kohtaamisessa, ei juurikaan ollut etukäteen panosta, ottelusta tuli kiihkeä.
– Yksikään joukkue ei halua olla viimeinen. Korihait oli vanha joukkueeni. Sitä vastaan pitää aina näyttää. Kunniasta pelattiin. Ei kukaan halua kavereille hävitä.
Edellisenä iltana pelattiin Turussa Divari A:n kärkiottelu. Kaarinassa vastakkain olivat kaksi Korisliigan sarjataulukon peräpään jengiä. Silti ero näillä kahden ottelun välillä oli kuin yöllä ja päivällä.
– On siinä iso tasoero, vaikka omista divisioonapeleistäni on jo nelisen vuotta. Tempo ja pelikovuus on isoin ero sarjatasojen välillä. Tietysti divarijenkkien ja liigajenkkien välinen ero on suuri. Jälkimmäisille maksetaankin enemmän. Harjoitusotteluissa piste-ero on ollut kolmisenkymmentä pistettä eri sarjatasojen välillä.
Poikkeusolosuhteissa tehdään poikkeuksellisia päätöksiä. Kauden päätteeksi yksikään Korisliiga-joukkue ei putoa. Suunnitelmissa on, että yksi divarijoukkue saattaa kabinetissa nousta liigaan, jolloin pääsarjassa olisi ensi kaudella kolmetoista joukkuetta. Millaisia ajatuksia tämä herättää sinussa?
– En näe siinä mitään huonoa. Jos joku joukkue haluaa kovasti nousta liigaan, niin se sille suotakoon. Liigaympäristö kehittää paremmin pelaajia kuin divaritaso.
Korisliigan ottelumäärää pudotettiin viime kauteen verrattuna. Miten pelaajana koit muutoksen?
– Se on kaksipiippuinen juttu. Pelejä on aina kiva pelata. Sen takia harjoitteletkin. Kun pelataan kaksinkertaisen sarjan jälkeen ylempi ja alempi jatkosarja, merkityksellisten pelien määrä kasvaa. Päästäkseen ylempään sarjaan, pitää voittaa jo syksyllä otteluita. Innolla odotin tätä kautta, mutta harmi, kun jatkosarjat jäävät tältä kaudelta pelaamatta.
Sarjataulukko ei valehtele, mutta nähdyn perusteella Uran pelit eivät ole olleet aina selviä. Vastustaja on mennyt ohi vasta loppuneljänneksellä. Miten kuvailisit Uran kautta?
– Meillä on ollut usein ottelun viimeiset minuutit haastavia. Johtoasemaa on ollut vaikea pitää. Hankalaa sanoa siihen yksittäistä syytä, ehkä kokemattomuus takakentällä. Onhan se ollut henkisesti raskasta, kun häviää koko ajan. Uran pelit ovat kuitenkin olleet lähes aina tiukkoja. Eniten harmittaa se, kun emme ole päässeet lähellekään sitä potentiaalia, mikä joukkueessa olisi. Loppupelissä kyse on kuitenkin siitä, mitä rakastaa tehdä. Eli pelata koripalloa. Se on se syy, miksi on jaksanut mennä harjoituksiinkin.
Mitä olisi pitänyt parantaa?
– Alkukaudesta puolustimme hyvin, mutta hyökkäyspäässä tekeminen oli huonompaa. Loppukaudesta se meni päinvastoin. Olisi pitänyt saada pidettyä aggressiivisuus puolustuksessa koko kauden ajan.
Löydätkö kaudesta jotain hyvääkin?
– Vaikka olemme useimmat ottelut hävinneet, olemme kuitenkin taistelleet. Selkäranka on taipunut, mutta on harvoin naksahtanut. Joukkuehenki on hyvä. Porukassa ei ole ainuttakaan vaikeaa persoonaa, niinpä tosi hyvin tullaan toistemme kanssa toimeen.
Poikkeusaikana Ura Basket siirsi ottelunsa ahtaaseen Littoisten monitoimitalolle, Monnarille. Poikkeusluvalla suurin osa kauden otteluista pelattiin siellä. Miten pelaajana koit siirtymisen Kupittaan kirkkaista valoista hämärämpään halliin?
– Emme päässeet Kupittaalla juuri lainkaan harjoittelemaan varsinaiselle pelikentälle. Monnarilla harjoitellaan ja pelataan samalla kentällä. Littoisissa meillä on oma pukukoppikin. Kyllä se on enemmän meille kotihalli kuin Kupittaa, etenkin nyt kun ei ole ollut yleisöä.
Runkosarja ja ottelut päättyvät Ura Basketin osalta pian. Edessä on kuukausien tauko ennen kuin ensi kausi alkaa. Miten koet tilanteen pelaajana?
– Onhan se harmillinen tilanne. Jokainen haluaisi pelata pidemmälle kevääseen. Jo viime keväänä korona päätti kauden kesken. Nytkin tulee olemaan paljon aikaa tehdä kaikenlaista. Pitää miettiä, miten rytmittää esimerkiksi harjoittelua eli mitä tekee milloinkin.
Sulosen tavoite on kehittyä edelleen pelaajana Korisliigassa. Leppävaaran Pyrinnön kasvatti sai divarivuosiensa jälkeen ensikosketuksen pääsarjatason koripalloon Seagullsin riveissä. Kun peliaika jäi siellä vähiin, Sulonen haki vauhtia Forssasta. Sen jälkeen tuli siirto ensin Uuteenkaupunkiin ja seuraavaksi vielä kovempaan joukkueeseen Nokialle.
Siirryit täksi kaudeksi Ura Basketiin. Mitkä olivat syyt siirtoosi Kaarinaan?
– Kuulin, että tuttu valmentaja Damion Dantzler oli siirtymässä Uran valmentajaksi. Kaarinassa oli tarjolla isompi rooli ja enemmän vastuuta kuin Nokialla. Koin myös, että olin haluttu Uraan. Damionin lisäksi Kevin Bracy-Davis on minulle tuttu. Hänen kanssaan pelasin Korihaissa.
Kausi alkaa olla paketissa. Oletko jo ehtinyt miettiä tulevaisuuden suunnitelmiasi?
– Saas nähdä, mikä on tilanne. Mikä on esimerkiksi Uran taloustilanne? En osaa sanoa vielä sen enempää. On paljon minusta riippumattomia tekijöitä, esimerkiksi kuka valmentaa ensi kaudella. Kaikilla seuroilla on tällä hetkellä vaikeaa. Itse haluan kehittyä pelaajana ja pelata isossa roolissa.
Tässä vielä muutama lisäkysymys:
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– A-juniorina Hongan joukkueen kapteenina voittaa Suomen mestaruus. Pääsin leikkaamaan korisukkaa Kouvolan hallissa.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Toisena A-junnuvuonna hävisimme viimeisen finaaliottelun Helsingin Namikaa vastaan. Toinen on U18-vuotiaiden EM-kisoissa hävitty välieränottelu.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Selkeä vahvuus on tarkka heittokäsi. Osaan lukea peliä ja olen helppo valmennettava. Kaikkea mahdollista pitää vielä kehittää, mutta puolustuspäässä on ehkä isoimmat kehityskohteeni.
Onko sinulla ollut koripallossa esikuvia?
– Nuorena Tim Duncan, San Antonio Spursin laitahyökkääjä. Kotona on vieläkin hänen pelipaitansa. Myöhemmin esikuvana on ollut Sasu Salin.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Kaikki rääkkijuoksut. Eivät ne koskaan ole mukavia, mutta tulee juostua.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Minulla on kotona romanialainen katucoctail. Kyseessä on sekarotuinen löytökoira, joka on ollut nyt uudessa kodissaan viitisen vuotta. Tosi rauhallinen ja kiltti koira. Hänen seuranaan on kissa.
Mikä on tavoitteesi koripallossa?
– Kehittyä mahdollisimman hyväksi pelaajaksi, joka voittaa vielä jotain Korisliigassakin.
