Joko pelaan ammatikseni koripalloa ulkomailla tai sitten olen Korisliigapelaaja, joka opiskelee korkeakoulussa. Siinä tiivistettynä Ville Hännisen laatima viisas elämänfilosofia muutaman vuoden takaa.
Ensimmäinen unelma ei toteutunut – ainakaan vielä. Jälkimmäinen kylläkin. Hänninen pelaa Korisliigaa Ura Basketissa ja opiskelee Turun kauppakorkeakoulussa.
Koripallon pelaaminen korkeimmalla sarjatasolla ja samalla akateemisen tutkinnon suorittaminen ei yhdistelmänä ole itsestäänselvyys. Hännisenkin kohdalla tarvittiin ripaus onnea, hyviä sattumuksia, mutta myös iso annos nuoren miehen omaa päättäväisyyttä.
– Keväällä 2017 päätin lukea kunnolla pääsykokeisiin. Valmistauduin lukemalla 500-600 tuntia pääsykokeisiin neljän kuukauden ajan, kertoo Hänninen.
Ajatus koripallon ja opiskelun yhdistämisestä syntyi, kun Hänninen pelasi Korisliigaa Salon Vilppaassa.
– Minulle syntyi ajatus, että elämässä pitää olla muutakin kuin koripallo. Opiskelu on tulevaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto.
Nuori mies kysyi neuvoa kokeneemmilta.
– Vilppaan Juho Nenonen toimii pelaamisen ohella yrittäjänä. Hän on käynyt kauppakorkeakoulun samalla, kun on pelannut. Juhalta kyselin paljon neuvoja siitä, miten yhdistää opiskelu ja pelaaminen. Keskustelin myös kauppakorkeakoulun käyneen Mikael Sandbergin kanssa.
Siirto Salosta takaisin Kaarinaan tuli ajankohtaiseksi, kun Ura Basket kertoi tulevaisuuden suunnitelmistaan. Tavoite oli nousta Korisliigaan.
– Uran Korisliigaprojekti mahdollisti molempien tavoitteiden toteutumisen. Tosin kun siirryin takaisin Uraan, minulla ei ollut vielä opiskelupaikkaa ja Urakin pelasi vielä Divisioona B:ssä.
Hännisen ahkeruus palkittiin. Pääsykokeet avasivat ovet opiskelumaailmaan. Edessä oli kuitenkin vielä yksi haaste.
– Hain Turkuun ykkösvaihtoehtona, mutta pääsin Jyväskylään, joka oli minulla kakkosvaihtoehtona. Opiskelin ensimmäisenä vuonna paljon etänä. Se vaatii paljon opiskelijalta. Välillä oli rajua, kun tentit piti hoitaa paikan päällä. Illalla oli peli, sen jälkeen yöllä pari kolme tuntia unta, autolla aamuksi Jyväskylään tenttiin ja illalla takaisin Kaarinaan harjoituksiin.
Hännisen arki helpottui, kun siirto Jyväskylästä Turkuun tuli ajankohtaiseksi.
– Halusin siirtoa Turkuun. Onneksi ensimmäistä kertaa oli tulossa siirtohaku, jonka perusteella kolme valittiin. Sitä ennen piti olla kerättynä 60 opintopistettä hyvin arvosanoin suoritettuna. Pääsin siirtohaussa Turkuun ja nousimme liigaan, joten suunnitelmani toteutuivat monen vuoden toiveiden jälkeen.
Hänninen on Naantalin Koripalloilijoiden kasvatti. Urheilusta innostuneen pikkupojan lajivalikoima oli laaja.
– Harrastin paljon kaikkia eri lajeja. Neljääkin yhtä aikaa, jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa ja salibandyä. Laineen veljesten, nykyisten liigapelaajien Ollin ja Villen, kanssa olin samassa salibandyjoukkueessa. Yhdeksän vanhana menin ensimmäisen kerran koripalloharjoituksiin. Tykkäsin heti.
Hännisen lajivalinta pienellä paikkakunnalla on tänä päivänä erilainen kuin muilla.
– NaKo:n mikropoikien harjoituksissa oli vain muutama poika. Lajivalintani oli poikkeuksellista, koska pienemmällä paikkakunnalla on aina vähän koripalloharrastajia. Muut pelaavat muita lajeja.
Hänninen pelasi muutaman juniorivuoden Naantalissa, kunnes Turun Namikan Petka Lehtinen pyysi mukaan heidän toimintaan. Lehtisen vaikutus on ollut Hännisen koripallotaidoille iso, koska hän oli Villen valmentaja usean juniorivuoden ajan.
– Aluksi pelasin sekä Naantalissa että Turussa Namikan kutsuturnauksissa. Se oli pehmeä tapa nuorelle siirtyä isompiin ympyröihin.
Hännisen kehitys oli nopeaa. Niinpä hän usein pelasi itseään vanhempien kanssa, aikuisten pelejä jo ennen aikuisikää. Tilastoihin tuli peräti 77 maaottelua eri ikäisten nuorten maajoukkueissa. Turun Namikassa Hänninen voitti B-junioreiden SM-pronssia.
– Viimeisenä A-juniorivuotena siirryin Uraan. Pelasin miehissä 1B:ssä ja A-junnuissa SM-sarjaa. Voitimme A-nuorten SM-hopeaa vuonna 2014.
Hänninen opiskeli A-juniori-ikäisenä Aurajoen urheilulukiossa. Alku siellä osoittautui haastavaksi.
– Lukion ensimmäisellä luokalla tuli melkoinen uupumus. Ensin herätys Naantalissa 6.30, sen jälkeen 1,5 tuntia matkoihin suuntaansa. Päivän päätteeksi oman joukkueen harjoitukset myöhään illalla. Unet jäivät vähiin. Kokonaisuus siinä kohtaa oli liian raskas. Se opetti ymmärtämään levon ja rasituksen tasapainon merkityksen urheilussa.
Hännisellä on vielä muutama vuosi opiskelua jäljellä. Maisteritutkinnon jälkeen on mietinnän paikka.
– Kun valmistun, teen päätöksen uran jatkumisesta vasta siinä vaiheessa. Niin kauan, kun tapahtuu kehittymistä, haluan kuitenkin pelata koripalloa. Teen jo nyt osa-aikaisesti opiskelun ohella töitä DNA:lle. Siellä ymmärretään hyvin urheilua, mutta pitää hoitaa oma ruutunsa, urheilijan status ei riitä.
