Mitä tulee ensimmäiseksi mieleen maasta nimeltä Uusi-Seelanti? Itse muistan maileri Peter Snellin. Pikkupojan muistoihin syöpyi 1960-luvun juoksijalegendan ällistyttävä taktiikka: Peter Snell jättäytyi aluksi joukon viimeiseksi, mutta loppusuoralla ohitti muut.
Lisäksi muistan Edmund Hillaryn, Mount Everestin valloittajan tai oopperalaulaja Kiri Te Kanawan.
Ehkä kaikkein kansainvälisesti kuuluisin uusseelantilainen on atomin halkaisija Ernest Rutherford. Utelen taksikuskiltani, kuinka monta suomalaista hän vastaavasti tuntee. En ainuttakaan, on miehen rehellinen vastaus. Mahdollisesti hän ehkä muistaa, miten Montrealin olympiakisoissa Lasse Virén nöyryytti loppukirissä uusseelantilaista Dick Quaxia.
Kaukana kaikesta
Uusi-Seelanti sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla lähes tismalleen maapallon toisella puolella. Aikaero on lähes puoli vuorokautta. Juurikaan kauemmaksi ei voi Suomesta matkustaa. Täältä käsin Australia vaikuttaa sijaitsevan lähellä Uutta-Seelantia. Todellisuudessa Australiastakin on sinne matkaa yhtä paljon kuin Helsingistä Roomaan.
Uuden-Seelannin pitkään kestänyt eristäytyneisyys muusta maailmasta mahdollisti omaperäisen kasvillisuuden ja eläimistön. Paikallista luontoa halutaan varjella tarkkaan, siksi Uuden-Seelannin maahantulomuodollisuudet ovat erikoiset. Maahan ei saa tuoda muun muassa kasveja, elintarvikkeita ja hedelmiä. Tarkastus rajalla on tiukka.
Tullissa viranomaisille luovutetaan ennakkoon täytetty kaavake, jossa vakuutetaan, että matkalaukkuun ei ole pakattu mitään kiellettyjä. Koirat käyvät innokkaasti haistelemassa, ei huumeita, vaan elintarvikkeita. Tullivirkailija saattaa tarkastaa jalkineiden pohjatkin, onko niihin tarttunut irtomaata lähtiessä. Lopuksi vielä kaikki matkatavarat läpivalaistaan! Jos laukusta löytyy sinne unohtuneita eväitä, saa laukunomistaja tuntuvat sakot.
Asutettiin myöhään
Uusi-Seelanti sijaitsee hyytävän kylmien vesien ympäröimänä. Maa onkin asutettu varsin myöhään, huomattavasti myöhemmin kuin Australia. Uuden-Seelannin alkuperäiset asukkaat, maorit, saapuivat kanooteillaan noin 1000 vuotta sitten Polynesian saaristosta. Ensimmäinen eurooppalainen oli hollantilainen löytöretkeilijä Tasman, joka sai maoreilta tylyn vastaanoton. Uusi maa nimettiin hollantilaisen maakunnan mukaan Nieuw Zeelandiksi. 100 vuotta myöhemmin englantilainen merenkulkija James Cook otti Uuden-Seelannin Iso-Britannian haltuun.
Vuonna 1840 britit vahvistivat valtaansa allekirjoittamalla maorien kanssa niin sanotun Waitingan sopimuksen, joka takasi heille yksinoikeuden maahan. Sen seurauksena alkoivat eurooppalaisten massiivinen maahanmuutto ja veriset yhteenotot maorien kanssa.
Uusi-Seelanti kuuluu yhä Brittiläiseen kansainyhteisöön kuningatar Elisabeth II:n alaisuudessa. Maan lippua koristaa Iso-Britannian lippu. Viime aikoina on keskustelu lopullisesta irrottautumisesta briteistä ja maan muuttamiseksi tasavallaksi.
Tulivuoria ja kuumia lähteitä
Matkailun merkitys on Uudelle-Seelannille voimakkaassa kasvussa, huolimatta yli kymmenen tunnin lentomatkasta. Maan rikkaus on sen monipuolisuus. Suomen kokoiselle alueelle mahtuu hämmästyttävän monipuolista luontoa ja ilmastoa. Uuden-Seelannin sanotaankin olevan maailma pienoiskoossa.
Maa muodostuu kahdesta saaresta, Etelä– ja Pohjoissaaresta, jotka ovat toistensa vastakohtia. Pohjoisen vulkaanisessa maaperässä on tulivuoria ja kuumia lähteitä. Eteläsaari on karumpi ja asutus on harvaa. Saaren päästä päähän ulottuu lumipeitteiset Etelä-Alpit.
Etenkin Eteläsaarella kannattaa varautua lännestä puhaltaviin koviin ja kylmiin tuuliin. Uusi-Seelanti sijaitsee kahden mannerlaatan saumakohdassa, joten maanjäristykset ovat yleisiä. Suurin osa niistä on lähes huomaamattomia.
Uusi-Seelanti on eurooppalaiselle mutkaton matkailumaa. Brittiläinen perine näkyy kaikessa, virallisesta kielestä ruokakulttuuriin. Kaikki paikannimet on lainattu suoraan Iso-Britanniasta. Arkkitehtuurikin on englantilaista. Osittain tämä yllätyksettömyys laimentaa elämyksiä, mutta upea luonto ja alkuperäisasukkaiden, maorien, kulttuuri värittää Uuden-Seelannin matkailua.
Koska Uusi-Seelanti sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, ovat vuodenajat siellä päinvastoin. Maassa vietetään joulua kesähelteissä. Luonnonsuojeluun suhtaudutaan intohimolla. Uudessa-Seelannissa ei ole ydinvoimaloita. Todennäköisesti paikallisten väite pitää paikkansa: Uuden-Seelannin luonto ja ilma ovat puhtaita maailmassa.
FAKTAT
Asukkaita: 3,9 miljoonaa, 16 prosenttia maoreja.
Pinta-ala: Suunnilleen Suomen kokoinen.
Pääkaupunki: Wellington.
Suurin kaupunki: Auckland.
Viralliset kielet: Englanti, maori.
Rahayksikkö: Uuden-Seelannin dollari.
Kansallislintu: Lentokyvytön kiwi
Sähkö: 220-230 V, pistokkeessa kolme kulmikasta piikkiä, sama kuin Australiassa.
Erityistä: Naiset saivat äänioikeuden, vasemmanpuoleinen liikenne,
Mahdollisimman kauas pois Suomesta
Jos kaivaa tunnelin Suomesta maapallon läpi, putkahtaa esiin Uudessa-Seelannissa. Suomesta katsottuna se on eräs kaukaisemmista paikoista, mihin täältä voi matkustaa. Siksi pitääkin varautua pitkään lentomatkaan ja aikaeron tuomaan rankkaan rasitukseen.
Kymmenen tunnin siirto ajassa eteenpäin pistää kropan koetukselle. Oloani helpottaa kummasti, kun lähtöpäivänä pimeässä Suomessa vihmoo räntää, mutta eteläisellä pallonpuoliskolla valmistaudutaan kesään.
Uuden-Seelannin ja Australian suosio matkakohteena on kovassa nosteessa. Molemmat maat ovat helppoja matkailumaita suomalaisille. Ylimääräisiä rokotuksia ei tarvita ja asiat hoituvat englannin kielellä, vaikka paikallisesta mongerruksesta ei aina saa selvää.
Aussit ja uusseelantilaiset ovat ystävällisiä, mutta on vaikea ymmärtää heidän vakavaa suhtautumistaan umpitylsään krikettiin. Barbaariselta vaikuttavaan rugbyyn suhtaudutaan suurella intohimolla. Mutta ei pidä unohtaa, että kummatkin maat, Australia ja Uusi-Seelanti, olivat mukana myös Etelä-Afrikassa jalkapallon MM-kisoissa. Uusseelantilaiset ovat ylpeitä, sillä he eivät hävinneet kisoissa ainuttakaan otteluaan.