Valikko Sulje

Valmentaja Luukkosen viisaat vinkit Sveitsiin lähteville

Turkulaislähtöinen Heikki Luukkonen pääsi sveitsiläisen salibandylehden kansipojaksi. Syystäkin, sillä Luukkonen valittiin Sveitsissä vuoden valmentajaksi. Heikillä on kerrottavana monta hyvää vinkkiä pelaajalle tai valmentajalle, joka aikoo siirtyä käkikellomaahan.

Ei ole sattumaa, että salibandyseura Esport Oilersin Heikki Luukkosesta tuli valmentaja. Valmentajaura alkoi jo lukiopoikana Turun Nappulaliigan Pohjolan kaupunginosan korttelijengissä. Siitä on kuljettu pitkä taival Salibandyliigan valmentajaksi.

Luukkosen valmennusuraan sisältyy mielenkiitoinen viisi vuotta kestänyt jakso Sveitsissä, ensin Kloten-Bülach Jetsin päävalmentajana ja lopuksi SV Wiler-Ersigenin pääkäskijänä.

Luukkonen omaksui nopeasti sveitsiläiset elämäntavat, kulttuurin ja ajatusmaailman. Hänen kokemuksistaan kannattaa monen ottaa oppia lähtiessään ulkomaille joko salibandypelaajana tai valmentajana.

Luukkosen ollessa Tampereen Gunnersin valmennusorganisaatiossa joukkueessa pelasi sveitsiläisvahvistus Mario Scherrer. Hänen palatessaan kotiin Sveitsiin, hän halusi Luukkosen mukaan nostamaan Kloten pääsarjaan.

– Ensimmäiseksi tarvitaan rohkeutta tehdä päätös ja lähteä. Kun olin Sveitsissä ja vielä täällä Suomessakin, minulle tuli paljon yhteydenottoja. Moni halusi apua siirtymisessä. Mutta siinä vaiheessa, kun piti tehdä päätös, moni myös pyörsi päätöksensä. Viimeisen ratkaisun tekeminen jää helposti tekemättä.

Siirto tuntemattomaan maahan ei aina ole yksinkertaista. Sveitsissä yhteiskunta toimii eritavoin kuin Suomessa.

– Sveitsiläisessä yhteiskunnassa urheilun merkitys ei ole välttämättä yhtä kiistaton ja hyväksytty kuin Suomessa. Koulutus, työura ja perhe ovat usein etusijalla. Ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että työpaikka tai koulu joustavat urheilun takia samalla lailla kuin Suomessa.

Luukkosen valmennusuran alku ei lähtenyt Klotenissa liikkeelle toivotulla tavalla. Uuden valmentajan visiot eivät vastanneet paikallista todellisuutta.

– Aloitin Klotenissa vähän samanlaisella harjoituskuvioilla kuin mitä tehtiin Tampereella liigajoukkueen kanssa. Otimme jo heti kesän aikana ison askeleen eteenpäin nostamalla vaatimustasoa. Mutta syksyllä aika nopeasti tuli huomattua, että pelaajat olivat aivan jumissa.

Luukkonen onneksi oivalsi tilanteen ja teki toiminnassaan tarvittavia korjausliikkeitä.

– Urheilukuorman kasvaessa muut asiat eivät edenneet samassa tahdissa. Pelaajat tekivät pitkiä työpäiviä. Aika pian huomasin, että tällä tavoin ei voi vetää koko kautta. Pitää huomioida, että pelkästään liikkuminen suurkaupungissa on ruuhkien ansiosta vaikeampaa. Lyhyetkin matkat saattavat viedä paljon aikaa.

Kloten alkoi kuitenkin menestyä. Sarjannousu toteutui ja joukkue ylsi sarjanousijana pudotuspeleihin. Tunnustuksena joukkueen upeasta matkasta Luukkonen tuli valituksi vuoden valmentajaksi Sveitsissä.

– Jälkeenpäin voin todeta, että olisi ollut valmentajana viisaampaa selvittää, mitä seurassa ovat aikaisemmin tehneet ja lisätä siihen vähitellen omia ideoitani. Uudessa paikassa monia asioita tehdään paremmin kuin meillä ja on paljon sellaisia, joita tehdään huonommin. Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä asioita haluaa viedä eteenpäin uudessa paikassa.

Luukkonen aloitti valmentamisen englannin kielellä, mutta vähitellen se vaihtui saksaksi.

– Itselläni saksan kielentaito oli lähtiessäni käytännössä nolla. Kynnys vaihtaa englannista saksaksi oli korkea. Kun siirryin Wileriin, vaihtui valmennuskieleni saksaksi. Riippumatta, mihin päin maailmaan siirtyy, paikallinen kieli on kuitenkin kommunikoinnin väline. Jos sitä et osaa, jäät aika monesta asiasta paitsi. Elät vain omassa kuplassasi.

Osaamalla paikallista kieltä se auttaa sopeutumaan, mutta sillä myös synnyttää luottamusta.

– Englannilla voi aloittaa ja sillä pärjää nuorten ihmisten kanssa. Tavallisesta arjesta saa enemmän irti ja sopeutuminen yhteiskuntaan on helpompaa, kun paikallinen kieli on hallussa. Kielen hallinta osoittaa kunnioitusta ja halua sopeutua. Ihmisten arvostuksen ja luottamuksen saat helpommin, kun puhut heidän kieltään.

Sveitsi tunnetaan korkeasta elintasosta ja korkeista palkoistaan. Salibandy on maassa amatöörilaji. Sveitsissä perusduuni on 8,5 tuntia päivässä. Siihen lisätään palkaton tunnin ruokatunti. Työmatkoihin menee enemmän aikaa kuin Suomessa. Jos haluaa olla tavoitteellisesti urheilija, se on melko haasteellista.

– Suomessa on enemmän pelaajia, jotka vain pelaavat, eli keskittyvät urheiluun. Sveitsissä on ollut joitakin yksittäisiä pelaajia, jotka ovat olleet siellä hetken ajan ja elättäneet itsensä vain pelaamisella. Ovat itse siihen tyytyneet. Mutta heidän ura Sveitsissä jää lyhyeksi. En tiedä yhtään suomalaista pelaajaa, joka olisi pelkällä pelaamisella pärjännyt siellä pidempään. Ulkomaalaiset kärkipelaajatkin ovat olleet osa-aikatöissä.

Sveitsiläisessä kulttuurissa ei arvosteta sellaista ihmistä, joka ei ole valmis tekemään myös töitä.

– Jos ajatellaan sveitsiläisittäin kokonaisvaltaista ihmisen hyvinvointia, sveitsiläiset ovat sitä mieltä, että siihen ei kuulu kaveri, joka makaa kotona sohvalla. Töitä tekemällä valmentamisen tai pelaamisen ohella kielitaito kehittyy, tutustuu ihmisiin ja paikalliseen kulttuuriin. Ymmärrys kokonaisuudesta kasvaa.

Joku suomalainen pelaaja on todennut pelaavansa Sveitsissä rahan takia. Onko se mahdollista?

– Se on hyvin yksilöllistä. Pelaaja, joka on Suomessa ollut pienipalkkaisessa työssä, saa Sveitsissä perusduunista paremman ansiotason. Verotus on kevyempi kuin Suomessa. Oma ryhmänsä ovat he, joilla on jo valmiina ammatillista osaamista. He voivat saada Sveitsissä merkittävästi paremman ansiotason.

Hyvästä sopeutumisesta vieraaseen kulttuuriin todistaa muutamien suomalaisten pelaajien pysyvä muutto Sveitsiin.

– Osalla elämä on asettunut uomiinsa siinä määrin, että ovat jääneet lopullisesti maahan. Ovat löytäneet puolison ja perustaneet perheen. Parasta lähdölle onkin, että Suomessa ei ole mitään keskeneräisiä asioita, eli ei ole pakko palata.

Suurin osa Suomesta lähteneet ovat olleet poikamiehiä. Luukkosen kohdalla koko perhe muutti Sveitsiin.

– Perheellisenä huomaa vielä enemmän kulttuurieroja. Suomalaisen sosiaaliturvan ymmärtää paremmin ulkomailla. Maailmalla saat näkökulmaa niihin asioihin, mihin olet Suomessa tottunut. Esimerkiksi alle kouluikäiset lapset voivat olla päivähoidossa, joka on Sveitsissä vain kallis yksityinen. Aika herkästi vaimo jää kotiin, syntyy niin sanottu Hausfrau-kulttuuri. Sveitsi on Euroopan Jenkkilä. Ei ole sosiaaliturvaa. Jokainen ostaa esimerkiksi juuri sellaisen sairasvakuutuksen kuin itse haluaa. Ihmisillä on paljon vapauksia, mutta paljon myös vastuuta.

Vaikka kyseessä on kaksi erilaista maasta, yhtäläisyyksiä löytyy.

– Sveitsiläisessä ja suomalaisessa kulttuurissa on myös yhteisiä piirteitä. Taistelu- ja puolustuspelaaminen korostuu. Ei ole sattumaa, että molemmista maista tulee palloilulajeissa tasokkaita maalivahteja.

Luukkonen viihtyi useamman vuoden Sveitsissä. Mikä kokemus jäi päällimmäisenä mieleesi?

– Rohkeus lähteä ulkomaille. Huomata, että pärjää. Itseluottamus ja itsensä arvostaminen kasvaa. Tiedät, että pärjäät, missä tahansa ja tulet toimeen. Antaa rohkeutta, esimerkiksi valmentajana, mennä eteenpäin. Mahdollisuus löytää uusia virikkeitä.

Sveitsi on pieni vuoristoinen maa. Sveitsissä on vanha kulttuuri ja siellä on totuttu asumaan tiiviisti sekä pitämään yhtä. Yhteisöllisyys on kaiken aikaa läsnä.

– Oli valtava kulttuurishokki, kun palasin takaisin viiden vuoden jälkeen Suomeen. Sveitsissä oli tapana aina tervehtiä tulessa ja lähtiessä. Siihen sisältyy toisen huomioon ottaminen. Kun palasin Suomeen, niin harjoitusten alussa pelaajat olivat omissa oloissaan, ei paljoa morjesteltu toisiaan. Olen pyrkinyt tuomaan tervehtimiskulttuurin seura- sekä maajoukkuetoimintaan. On ollut iso vuori kiivettävänä, mutta se kehittää ryhmän yhteisöllisyyttä.

Heikki Luukkonen on kiertänyt pitkän tien Turusta Espooseen. Matkan varrelta on kertynyt iso joukko kokemuksia ja elämyksiä.

ETUSIVU