”Elämä on yllätyksiä täynnä, jääkiekkoammattilaisen erityisesti”.
Kun Juhani Tammisen toinen pesti Japanissa päättyi keväällä 1984, hän halusi palata kotiin Turkuun ja edustaa jälleen Turun Palloseuraa. Tamin tarkoituksena oli lopettaa ura pelaajana kasvattajaseurassaan. Toive ei toteutunut. TPS ei kaivannut entisen kapteeninsa palveluksia.
– Olin lähtenyt pari vuotta aikaisemmin Turusta joukkueen kapteenina ja parhaana pistemiehenä. Olin elämäni kunnossa, kun palasin takaisin kotiin Japanista. TPS:n uusi toimitusjohtaja Johan Hollsten ilmoitti, että seura ei enää tarvitse palveluitani. Poistuin saman tien seuran toimistolta. En jäänyt parkumaan elämän kovuutta, vaan tähyilin heti muualle.
Kohti alppimaisemia
34-vuotiaan Tammisen ura jatkui Sveitsissä. Maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava EHC Visp tarvitsi pelaajavalmentajaa.
Tammiselle maajoukkueestakin tuttu kaveri Jorma Peltonen oli ollut aikaisemmin töissä EHC Vispin organisaatiossa. Hän sai tehtäväksi kartoittaa Suomesta sopivaa pelaajavalmentajaa. Jo seuraavana viikonloppuna Tamminen tapasi Zürichin lentokentällä seuran edustajat.
– Kolmen tunnin neuvottelun jälkeen sopimus oli valmis. Vaikka EHC Visp pelasi B-liigassa, on Sveitsissä kova kiekkokulttuuri. Korvauskin oli nelikertainen kotimaan taksoihin verrattuna.
Tammisen pesti alkoi valmentajan roolissa, mutta kun kaukalossa pelit eivät sujuneet, hyppäsi kriisijoukkueen valmentaja itsekin jäälle yhtenä pelaajana. Ainoa tavoite oli sarjapaikan säilyttäminen.
Kun värikäs kausi Sveitsissä oli ohi, tuli Turusta yllätyssoitto – juuri sopivasti jälleen kerran, kun Tammisen perheessä suunniteltiin tulevaisuutta.
Takaisin Turkuun ja kasvattajaseuraan
– TPS tarjosi minulle sopimusta, ei pelaajana vaan edustusjoukkueen päävalmentajana.
Vielä vuosi sitten TPS oli suhtautunut Tammisen tarjoamaan apuun nuivasti. Suunnanmuutos tapahtui, kun Tammisen vanha ketjukaveri Pertti Kuismanen toimi TPS:n kiekkojaoston hallituksessa.
– Kuismanen oli puhunut Turussa minun valintani puolesta. Pertti soitti minulle Sveitsiin ja kysyi halukkuuttani TPS:n päävalmentajaksi. Valmentaja Matti Keinosen sopimus oli katkolla. Lähetin teleksillä Turkuun omat vaatimukseni. Kuismanen neuvoi, että jos en pyydä mitään järjettömiä, niin valintani menee paremmin läpi. Minut valittiin äänin 5-4.
Tammisen edeltäjän Keinosen kaksi vuotta kestänyt valmennusura päättyi ikimuistoisella tavalla. TPS oli vain yhden voiton päässä Suomen mestaruudesta, kun finaalisarja kääntyi lopulta Tampereen Ilvekselle. Kotijoukkue eli TPS oli niin varma mestaruudestaan, että Keinoselle oli jo teetetty kuuluisa kultatakki. Pelaajien vaimot olivat käyneet kampaajalla, koska tiedossa oli vielä peli-illan päätteeksi kultaristeily Itämeren aalloilla. Pettymys Turussa oli niin suuri, että Keinonen sai lähteä.
Kun seuran oma kasvatti ja joukkueen pitkäaikainen kapteeni Tamminen palasi oman seuransa päävalmentajaksi, oli medianäkyvyys jälleen suurta. Tammisen unelma, olla TPS:n päävalmentaja, oli toteutunut. Joukkueen toiseksi valmentajaksi tuli Urpo Ylönen.
Alkuperäinen yhden vuoden sopimus Turussa venyi lopulta kolmivuotiseksi.
Pelaaja saa anteeksi, valmentaja ei
Tamminen sai nopeasti huomata, miten on eri asia olla kotikaupungissaan kaikkien pitämä huippupelaaja kuin kokematon päävalmentaja. Tilanne kääntyi päälaelleen. Tappion päivänä kritiikki valmentajaa kohtaan oli heti kovaa. Tamminen ymmärsi, miten siirtyminen huippupelaajan roolista huippuseuran päävalmentajaksi ei ole helpoin tapa edetä valmentajaurallaan.
– Kun tarjotaan mahdollisuutta päävalmentajaksi, ei siitä voi kieltäytyäkään. Varmin tapa rakentaa valmentajauraa on kuitenkin tehdä se rauhassa, aloittamalla esimerkiksi juniorijoukkueesta.
Tammisen visio Suomen mestaruuden voittamisesta perustui oma kylän poikiin. Valmentajakin oli seuran oma kasvatti. Pytyn kantaminen omien kannattajien edessä rakkaalla Kupittaalla oli unelma, jota kohti mentiin.
Edellisen vuoden joukkuetta piti nuorentaa.
– Tilalle nostettiin Juuso Wahlstenin rakentaman Lokki-joukkueen parhaimpia pelaajia. Vanhat sotaratsut saattoivat kunnialla lopettaa.
Mestariehdokas TPS aloitti kauden 1985-1986 Tammisen johdolla surkeasti. Kun neljätoista kierrosta oli pelattu, turkulaiset olivat sarjassa toiseksi viimeisenä. Kovan kirin ansiosta TPS nousi lopulta runkosarjassa kolmanneksi. Välieräottelussa HIFK:ta vastaan TPS oli enää voiton päässä finaalipaikasta, mutta ratkaisuottelussa helsinkiläiset olivat parempia. Kaksiosaisessa pronssiottelussa Kärpät voitti, joten TPS oli lopulta neljäs.
Myös seuraavalla Tammisen kaudella TPS pelasi pronssista, mutta hävisi jälleen. Sijoitus oli toistamiseen neljäs. Tammisen kolmannella ja viimeisellä kaudella (1987-1988) TPS joutui ulos pudotuspeleistä ensimmäistä kertaa SM-liigahistoriansa aikana.
– Viimeisellä kaudellani TPS:n sijoitus oli perussarjassa viides. Kaikki ratkesi vasta viimeisessä pelissä. Meidän oli pakko voittaa Ilves ja Lukon oli hävittävä kotonaan.
Ottelut pelattiin samanaikaisesti sekä Turussa että Raumalla. Väliaikatiedot Lukon pelistä olivat tärkeitä. Varmuudeksi TPS:n Jukka Koivu ja Kari Kauppila olivat Raumalla paikan päällä 30 kiloa painavan radiopuhelimen kanssa. Se avulla oli suora yhteys Turkuun ja TPS:n vaihtoaitioon. Etukäteen oli sovittu kenttämestarin kanssa, että hallista sammuu valot, jos tilanne sitä vaatii.
Näin tehtiinkin, mutta tuomarit päättivät, että ottelua kuitenkin jatketaan hieman hämärämmissä valoissa. Ylimääräinen taktinen tauko kutistui viiteen minuuttiin. Kun Lukko teki vielä ottelussaan aivan lopussa voittomaalin, sammui turkulaisten toive päästä pudotuspeleihin. Samalla sammui myös valmentaja Tammisen mahdollisuus jatkosopimukseen.
Tammisen kolmivuotinen aika TPS:n peräsimessä on yhä monien muistissa, pelasihan silloin mustavalkoisissa useita Suomen nimekkäimpiä pelaajia. Jorma Valtonen, Timo Nummelin, Reijo Leppänen, Rauli Tammelin, Jukka Porvari, Jouni Rokama, Sami ja Jali Wahlsten ovat kaikille tuttuja nimiä Kupittaan kaukalossa.
– Meillä ei ollut aluksi voittavaa maalivahtia. Kun Rokama alkoi olla sellainen, hän lähtikin yllättäen Jyväskylään.
Kaikkien aikojen TPS-värväys
Tammisen toisella kaudella syksyllä 1986 puolustaja Hannu Virta palasi Buffalosta Turkuun ja toi mukanaan Malcolm ”Mal” Davisin.
– Valmentajana mottoni on aina ollut ”voittava ja mielenkiintoinen”. Ne eivät ole synonyymejä, sillä aina voittava joukkue ei ole mielenkiintoinen. Davisin hankinta sopi täydellisesti suunnitelmiini. Olin toiminut Buffalo Sabresin scoutina. Ystävystyin Scotty Bowmanin kanssa ja pyysin häntä vastavuoroisesti lähettämään Turkuun kovan maalintekijän.
Kun kaikkien aikojen väriläiskä Davis saapui Tammisen joukkueeseen riitti lätkäpuhetta kaupungilla. Alun sekopäästä kehittyi kuitenkin Turku-vuosien aikana TPS:n pidetty seuraikoni.
– Tarjosin Malille 33 000 dollaria kaudesta. Hän otti tarjouksen vastaan ja tuli Turkuun. Kaveri oli tullessaan sekaisin kuin seinäkello. Ihan poissa tolaltaan. Toimistoväkikin pelkäsi, kun Mal meni käymään siellä. Mutta ei tullut mieleenikään lähettää pois, kun kaveri oli niin kova maalintekijä.
Tämä oli aikaa, kun syntyi niin sanottu ”musta surma” -kenttä. Virran parina puolustuksessa oli Petteri Lehto. Ketjuna siinä pelasivat Jukka Vilander – Esa Keskinen – Ari Vuori.
Seuraavalla kaudella Vuoren lähtiessä Lukkoon, hänet korvasi Porista tullut Arto Javanainen. Tammisen viimeisin kausi TPS:n valmentajana oli myös Nummelinin pitkän uran päätös.
Tamminen edusti TPS:ää pelaajana usean vuoden ajan (1966–1970, 1977–1979 ja 1980–1982) ja valmentajana (1985–1988), mutta se himotuin, Kanadan malja, jäi turkulaisorganisaatiossa saavuttamatta. Kerran se on kuitenkin Tammisen kohdalla onnistunut, vuonna 1974 HIFK:ssa.
– Itselläni on yhden mestaruuden lisäksi useita mitaleja Suomessa ja eri maiden huippusarjoissa. Olen aina katsonut jääkiekkoa urana. On isompi asia olla vuosia jatkuvasti huipulla kuin voittaa uran aikana yksi mestaruus. Tärkeintä on tason säilyttäminen koko pitkän uran aikana.
Vaikka Tammisen päävalmentaja-aika ei tuonut Suomen mestaruutta, se synnytti kuitenkin Turussa jääkiekkobuumin, josta seuraavan valmentajan, Hannu Jortikan, oli hyvä jatkaa. Seuran kassakin oli täyttynyt Tammisen kolmen vuoden aikana. Näin oli mahdollisuus hankkia uusia superpelaajia.
Tammisen oma ura jatkui TPS-pestin jälkeen tutussa maassa, Sveitsissä. Ja siitä kuusi vuotta kestäneestä jaksosta tulikin Tammisen perheelle ikimuistoinen. Sveitsin ranskankielisellä alueella sijaitseva HC Sierre pelasi maan B-sarjassa sen hännänhuippuna, mutta nousi Tammisen johdolla Sveitsin pääsarjaan. Ratkaisuottelua Tamminen on kuvannut yhdeksi elämänsä hienoimmaksi päiväksi.
