Rooman vallan aikaisten nähtävyyksien läheisyydessä hyörivät värikkäästi pukeutuneet legioonalaissotilaat tuovat elävyyttä kaupungin historialliseen katukuvaan. Yleensä pareittain kulkevat miehet eivät ole museoviraston palkkalistoilla, vaan harjoittavat omaa liiketoimintaansa. He etsivät turistia, joka haluaisi kuvauttaa itsensä legioonalaisen seurassa.
Rooman kaupunki on halunnut siistiä katukuvaansa. Esimerkiksi gladiaattoriasut ovat kiellettyjä. Kaupunki haluaa päästä eroon turistien kanssa poseeraavista valokuvien kaupustelijoista. Eri asia on, kuinka hyvin siinä on onnistuttu.
Kaupungin viranomaiset hätistelivät legioonalaiset pois nähtävyyksien ympäriltä, koska kuvausten ryöstöhinnat paljastuivat. Uhreina olivat kaupunkiin saapuneet japanilaisturistit, joille Euroopan hintataso ja euron kurssi oli vielä epäselvä. 50 euroa yhdestä valokuvasta oli melko kova hinta.
Legioonalainen on pukeutunut punaiseen viittaan ja nahkaiseen rintapanssariin. Päässä on usein kypärä, jossa on lattiaharjan näköiset punaiset harjakset koristeena. Päivettyneissä ja karvaisissa jaloissa on remmisandaalit. Uskottavuutta saadaan vielä lisää miekkojen ja kilpien avulla. Edellytykset mukavalle matkamuistokuvalle ovat siis olemassa, kunnes tulee kysyneeksi kuvauksen hintaa, ja useasti vasta kuvanoton jälkeen.
Legioonalainen tekee pimeätä bisnestä eli kuvauspalkkio menee verottomana omaan pussiin. Vanha sanonta toimii nyt käytännössä: Se ei ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Jos päätät kuvauttaa itsesi legioonalaisen seurassa, sovi hinta etukäteen. Rooman kaupunki suhtautuu nuivasti toimintaan.
