Valikko Sulje

Velkaistenmäeltä valtakunnan urheiluhuipulle

”Urheilupuisto oli meidän Martinmäen pikkupoikien olohuone. Monta kertaa olemme todenneet jälkeenpäin, miten Urkkari pelasti meidät monelta pahalta. Täällä pelattiin vuoden ympäri”.

Näin muistele Heikki ”Elmu” Lehtonen, yksi Martinmäen legendaarisista pojista. Vanhat pelikaverit ovat jälleen kerran kerääntyneet muistelemaan menneitä. Kokoontumispaikkana on tietysti Turun Urheilupuisto.

Liekö juuri Urheilupuisto syynä siihen, että Martissa kasvoi aikoinaan monta urheilulahjakkuutta? Vai oliko syynä urheiluun innostava kaveripiiri? Mukaan piti mennä kavereiden perässä. Omenavarkaus lienee ollut suurin synti, mihin Martinmäen urheilijapojat syyllistyivät.

Martin kaupunginosa rakentui 1900-luvun alkuvuosikymmeninä puutalovaltaiseksi työläiskaupunginosaksi. Osa rakennuskannasta tuhoutui jatkosodan pommituksissa. Tuhoutuneiden puutalojen tilalle nousi kerrostaloja. Eräs tällainen alue oli Martin koulun kupeessa sijaitseva Betaniankadun ”Velkaistenmäki”, jonka kodeissa asui useita palloilusta kiinnostuneita pikkupoikia.

– Paljon urheiltiin omatoimisesti. Ikkunasta näki, kun kavereita alkoi kerääntyä Urheilupuistoon. Silloin piti laittaa koulukirjat kiinni ja lähteä poikien kanssa pelailemaan. Vähitellen siirryttiin seuroihin. Suurin osa Martinmäen pojista pelasi Tepsissä.

Osa pelaajista eteni jalkapallourallaan aina valtakunnan absoluuttiselle huipulle. Moni jatkoi harrastustaan alemmilla sarjatasoilla, kuten ÅIFK:ssa ja Turun Pallossa (TuPa). Kesällä pelattiin futista ja talvella lätkää.

Turun Palloseuran vuoden 1968 TPS:n A-nuorten Suomen mestarijoukkueessa pelasi peräti viisi Martinmäen poikaa: Lauri ”Lapa” Jämsen, Kai ”Kaitsu” Marjander, Heikki ”Tilhi” Leppänen, Heikki ”Elmu” Lehtonen ja Heikki ”Hese” Suhonen.

Kun Turun Palloseura järjesti vuoden 1968 mestarijoukkueelle 50-vuotisjuhlat, myös Martinmäen pojat päättivät järjestää jatkoksi oman yhteisen kokoontumisen.

– Kyllähän me olemme tunteneet toisemme jo pidempään kuin 50 vuotta. Aluksi olimme Betaniankadun päiväkodissa ja sieltä siirryttiin vieressä olevaan Martin kouluun. Kansakoulusta Martinmäen pojat jatkoivat Turun klassilliseen lyseoon, kukin vaihtelevalla menestyksellä. Urheilu yhdisti koko ajan meitä kaikkia.

Heikki Suhosen maalimäärät pääsarjatasolla muistavat kaikki. Martinmäen kasvateista Lounais-Suomen Vuoden liikkaopeksikin valittu Veijo Wahlsten ylsi jääkiekossa TPS:n edustusjoukkueeseen. Jalkapallosta meriittejä Veijolta löytyy myös valmennuksen puolelta, muun muassa päävalmentajan pesti liigajoukkue Pietarsaaren Jarossa.

Muita hieman nuorempi martinmäkeläinen monilahjakkuus Pertti ”Pepe” Laalo ylsi jalkapallourallaan aina TPS:n edustusjoukkueeseen.

Ruohosen veljekset, Seppo, Matti, ja Teppo, asuivat myös Velkaistenmäessä. Musiikkiharrastus vei pojat lopulta mennessään, mutta esimerkiksi Teppo oli jalkapallossa teknisesti taitava.

Osa Martinmäen pojista oli todellisia yleisurheilun lahjakkuuksia.

– Muistan, kun kymmenottelija, korkeushypyn erikoismies Johannes Lahti oli kisaamassa Urheilupuistossa. Kisan jälkeen Hannu ”Willy” Hongisto hyppäsi sisäjalkatyylillä huvikseen pitkät housut jalassa ja anorakin huppu päässä vieläkin korkeammalta. Silti Willy ei koskaan ollut mukana seuratoiminnassa, muistelee ”Untta” Mäkinen.

Toinen Martinmäen pomppuihme oli Markus Salmi, joka lähes kylmiltään osallistui piirin mestaruuskilpailuihin.

Rautalan Hannu houkutteli minut katsomosta kisoihin. Voitin myöhemmin myös A-nuorten Suomen mestaruuden kolmiloikassa. A-nuorissa ennätykseni oli 14,50, jolla vieläkin oltaisiin varmaan mitaleilla, kertoo Markus Salmi.

ETUSIVU