Puhdas vesi on itsestäänselvyys siihen asti, kunnes se lakkaa lorottamasta hanasta. Vesipulasta Turussa ei ole onneksi kärsitty kuin ajoittain sen jälkeen, kun kaupungin vesilaitos aloitti toimintansa yli 100 vuotta sitten.
Turussa turvauduttiin aluksi Helsingin vesilaitoksen suunnittelija Robert Huberin asiantuntemukseen. Hän ehdotti käytettäväksi Aurajoen pintavettä. Ajatus ei kuitenkaan saanut hyväksyntää, koska Turussa toivottiin pohjavesilaitosta. Sellainen saatiinkin, kun Leipzigin kaupungininsinööri Albert Thiemin ehdottama Piispanristin Kaarningon pumppaamo käynnistyi. Vesilinnan sijoituspaikaksi Thiem ehdotti Vartiovuorenmäkeä.
Aluksi vettä pumpattiin Kaarningon pohjavedenottamosta vuodesta 1903 lähtien vuoteen 1999, jolloin se veden huonon laadun takia suljettiin. Piispanristillä sijaitseva pohjavedenottamo tuli monille turkulaisille tutuksi asukkaiden hakiessa ”laatuvettä” tonkkakaupalla. Kaarningon pohjavesi oli monelle pyhä asia, vaikka se todellisuudessa oli laadultaan huonoa. Lopulta pumppaamo lakkautettiin, kun Kaarningon pohjavesi ei enää täyttänyt kriteerejä.
Vartiovuoren vesisäiliö poistettiin käytöstä vuonna 1941, jolloin silloiselle Ryssänmäelle (nyk. Yliopistonmäki) rakennettu Erik Bryggmanin piirtämä uusi vesilinna aloitti toimintansa. Juhannuskukkulan vesisäiliö otettiin käyttöön vuoden 1959 lopulla. Luolavuoren vesitorni valmistui vuonna 1968.
Kun Kaaringon pumppaamo osoittautui riittämättömäksi, kaupungin alueelta etsittiin korvaavia pohjavesiesiintymiä. Riittävän hyviä ei löydetty. Lopulta kulutuksen lisääntyessä rakennettiin Halisten koskelle 1920-luvulla pintavettä käyttävä vesilaitos. Vuonna 1923 valmistunutta vesilaitosta on kasvavan vedentarpeen tyydyttämiseksi myöhemmin useita kertoja laajennettu .
Vanha kivipato uusittiin betonisella vuonna 1974. Uusi autotiesilta valmistui vuonna 1982 ja vanhasta tuli kevyenliikenteen silta.
Halisten vesilaitoksen käyttöönotto ratkaisi Turun vesiongelman vuosikymmeniksi eteenpäin. Aurajoen vesi puhdistettiin kemiallisesti saostamalla, selkeyttämällä ja suodattamalla. Tarvittavat kemikaalit lisättiin veteen. Turkulaiset suhtauivat kuitenkin epäluuloisesti Aurajoesta puhdistettuun veteen vielä pitkään Halisten vesilaitoksen käyttöönoton jälkeen. Vedenlaadusta tuli jatkuvasti valituksia.
Kevättulvien ja sateiden aikana vedessä saattoi esiintyä suuria maku- ja hajuhaittoja. Olo oli silloin ennen suihkua raikkaampi kuin suihkun jälkeen. Aurajoesta tuli vuosi vuodelta likaisempi. Moni muistaa vielä ajan, miten joen alajuoksu alkoi muistuttaa avoviemäriä – aina siihen asti, kun Turku sai ensimmäisen jätevedenpuhdistamonsa Iso-Heikkilään. Puhdistamo aloitti toimintansa 1968.
Aurajoen veden huonon laadun vuoksi etsittiin vaihtoehtoisia keinoja veden hankkimiseen. 1970-luvulla suunniteltiin raakaveden hankkimista Säkylän Pyhäjärvestä. Hankkeesta kuitenkin luovuttiin. Vaihtoehdoksi suunniteltiin Kokemäenjoen veden imeyttämistä tekopohjavedeksi Virttaankankaan harjualueella. Tuotanto käynnistyi lopulta vuonna 2011. Vuodesta 2013 lähtien paikallinen vesi on kokonaan Turun Seudun Vesi Oy:n tuottamaa tekopohjavettä. Halisten vesilaitos jatkaa yhä varalaitoksena.
Kauas taakse ovat siis jääneet ajat, jolloin Turun vesi ”maistui”.
Aurajoen Halistenkosken rannalla sijaitseva Vesilaitosmuseo kertoo havainnollisesti Turun veden historian. Näyttelytiloihin on kerätty vanhaa vesihuollon esineistöä. Kiinnostavan museon erikoisuus on autenttiseksi rakennettu näkymä maanalaiseen Turkuun 1900-luvun alkupuolelta. Kannattaa kiinnittää huomiota myös Nummenpakka-seuran lahjoittamaan pienoismalliin Halisten alueesta ennen nykyistä vesilaitosta.
VESILAITOSMUSEO
Osoite: Halistentie 4, Turku.
