Viron linnaromantiikkaa – Kuressaaren piispanlinna on parhaiten säilynyt

Paide.

Kotini on linnani, totesi moni Liivinmaan piispa tai Saksalaisen ritarikunnan maamestari. Nykyään romanttiset linnanrauniot tarjoavat kulissit suosituille kesätapahtumille.

On linnoja ja linnoja. Virosta puuttuvat sellaiset kivilinnat, jotka mielikuvissamme yhdistämme Loiren tai Reinin jokilaaksojen ylväisiin ritarilinnoihin, Baijerin hullun kuninkaan Ludvig II:n satulinnoista puhumattakaan. Naapurimaamme tunnetaan paremmin aateliston rakentamista kartanoista, mutta kyllä Virossa rakennettiin keskiaikaisia kivilinnojakin. Suurin osa niistä on kuitenkin raunioina.

Viron historia on myrskyisä. Vihollinen on hyökännyt ajan saatossa lähes jokaisesta ilmansuunnasta. Maat ja mannut ovat vaihtaneet omistajaa tiuhaan tahtiin. Saksalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset ovat hallinneet Viron aluetta kukin vuorollaan. Ja aina joku katsoi valloittaessaan tai perääntyessään viisaammaksi hajottaa koko linna.

Se mikä jäi jäljelle, saatettiin purkaa rakennuskiviksi muihin kohteisiin. Pystyyn jäi vain muurin pätkiä, irrallisia seiniä, parhaimmassa tapauksessa yksinäinen torni. Jäljelle jäi yleensä niin raunioina olevia linnoja, ettei niitä kannattanut rakentaa uudestaan. Tallinnan Toompean vanhasta ritarilinnastakaan ei ole jäljellä, kuin kolme kulmatornia.

Kuninkaat puuttuvat

Keskiajalla Euroopassa oli levotonta. Kuninkaat ja heidän uskolliset vasallinsa, ritarit tarvitsivat turvapaikakseen mahtavia kivilinnoja. Myös vaikutusvaltaiset paavin alaisuudessa olleet ruhtinaspiispat tarvitsivat perheilleen turvapaikan. Piispat johtivat linnoistaan pienen valtion kokoisia hiippakuntiaan ja olivat samalla alueensa maallisia paikallishallitsijoita.

Viron alueella käytäntö oli hieman erilainen. Ei ollut kuninkaita, yhtä lyhytaikaista poikkeusta lukuun ottamatta. Mutta Liivinmaan piispat, Riian, Tarton ja Saaremaan-Läänemaan piispat, olivat mahtavia herroja, jotka rakensivat suojakseen kivilinnoja. Piispoilla ei kuitenkaan ollut vasalleja, jotka olisivat rakentaneet itselleen asuinlinnoja.

Piispojen rinnalla Baltiassa valtaa piti Saksalainen ritarikunta, joka oli sotilaallinen organisaatio. Järjestön munkkiritarit käännyttivät miekan voimalla virolaisen rahvaan kristinuskoon. Ritarikunta rakensi turvakseen puolustusrakennelmia, joista käsin pienikin varuskunta saattoi puolustautua vikuroivia virolaisia vastaan.

Saksaan ja Ranskaan verrattuna Viron alueelle rakennettiin linnoja vähän. Toisaalta takapajuiseen ja metsäiseen Suomeen verrattuna kivilinnoja on ollut Viron puolella moninkertainen määrä, yhteensä noin sata. Näistä vain yksi, Kuressaaren piispanlinna on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Osa on säilynyt vain osittain, loput ovat raunioina.

Kuressaaren piispanlinna on ainutlaatuinen

Saaremaan-Läänemaan piispat olivat vaikutusvaltaisia miehiä. Heidän omistukseensa kuului suurin osa Länsi-Viroa ja läntiset saaret. Hiippakunnan keskus oli Haapsalussa, mutta piispa rakensi itselleen myös linnan Saarenmaalle. Kuressaareen piispanlinna on ainoa lähes sellaisenaan säilynyt keskiaikainen linnoitus koko Baltiassa. Se onkin Viron tärkein matkailunähtävyys.

Linna edustaa tyypillistä ritarikunnan niin sanottua konventtirakennusta. Sille on ominaista neliönmallinen suljettu ulkomuoto ja yksi turvattu sisäänkäynti, josta pääsee sisäpihalle. Sen ympärillä on suuret yhteiset tilat: ruokasali, makuusali, kirkko ja kokoussali.

Liivinmaan sodassa 1500-luvulla linna siirtyi venäläisten haltuun. He vahvistivat linnaa rakentamalla sen ympärille korkeamman muurin. 1600-luvun alussa tanskalaiset pystyttivät nurkkalinnoitukset eli bastionit.

Suuren Pohjansodan jälkeen linna palautui ruotsalaisilta takaisin venäläisille. Linna oli kuitenkin menettänyt puolustuksellisen merkityksensä aseiden kehittyessä. Se jäikin vuosikausiksi herran haltuun. Vasta 1900 –luvun alussa tehtiin ensimmäisiä korjaustöitä. Niitä jatkettiin 1960 –luvulta 80 –luvulle. Viimeksi linnan ympäristö raivattiin ja vallihaudat puhdistettiin.

Haapsalun piispanlinnan Valkea neito

Saaremaan-Läänemaan piispan valtakausi oli ohi Liivinmaan sodan jälkeen. Piispan vallasta Haapsalussa kertovat yhä piispanlinnan rauniot. Nelikulmaisen linnan rakentaminen aloitettiin jo 1200-luvulla ja rakennus laajentui entisestään vuosisatojen myötä.

Vanhimmat osat ovat kunnostettu kivikirkko ja sen vieressä oleva Pieni linna. Jälkimmäisen suojassa olivat piispan ja munkkien asuintilat. Nykyisin Pienessä linnassa on historiallinen museo. Haapsalun linnaa ei tuhottu sodissa, mutta 1600-luvun lopussa se suurimmaksi osaksi raunioitui tulipalossa.

Linnan aluetta käytetään kesätapahtumapaikkana. Erityisen suosittu on elokuun Valkean neidon päivät. Tarinan mukaan tuomioherran salarakas muurattiin elävältä linnanmuuriin. Tuomioherra koki ihmeen, sillä neito ilmestyi eräänä yönä kirkon vihkikappelin ikkunaan. Sama ihme voidaan kokea yhä elokuisen teatteriesityksen aikana.

Paiden Vallitorni on kunnostettu jo kolmasti¨

Saksalainen ritarikunta rakensi 1200-luvun lopulla Paiden Vallimäelle 30 metriä korkean 8-kulmaisen vartiotornin. Myöhemmin valmistuivat konventtihuone ja vallihauta muureineen. Se oli yksi vankimmista tuon ajan Viron alueen ritarilinnoista. Yli sata vuotta sitten torni kunnostettiin ja sen ympäristöön perustettiin puisto. Puna-armeija tuhosi sen toisen maailmansodan aika. 1990-luvun alussa Vallitorni kunnostettiin jo kolmannen kerran.

Paiden linnaan liittyy eräs tärkeä Viron historian tapahtuma. Vuonna 1343 linnaan kutsuttiin neuvotteluihin Jyrin yön kapinan kolme virolaista päällikköä. Se oli kuitenkin ansa, sillä saksalaiset tappoivat kapinajohtajat.

Põltsamaan kuningaskunta

Põltsamaan kaupungin vaakunaa koristaa kuninkaan kruunu. Se viittaa Põltsamaan loisteliaaseen menneisyyteen, sillä se oli vuosina 1570-1578 Liivinmaan kuningaskunnan pääkaupunki. Venäjän tsaari Iivana Julma liittoutui Tanskan kuninkaan veljen Maunun kanssa ja nimitti hänet Venäjän vasallivaltion kuninkaaksi. Põltsamaan vanhasta ritarilinnasta tuli muutamaksi vuodeksi Viron alueen ainoa kuninkaanlinna.

Maunun lyhytikäisen kuningaskunnan jälkeen Põltsamaan linna siirtyi eri aatelisukujen omistukseen. Pohjasodassa tuhoutunut linna muutettiin lopulta upeaksi rokokoopalatsiksi 1700 –luvulla. Valitettavasti tämäkin rakennus tuhoutui toisessa maailmansodassa. Raunioita on kunnostettu ja tiloissa toimii nykyisin muun muassa museo ja viinikellari.

Rakveren linna hallitsee kaupunkikuvaa

Tanskalaiset rakensivat Rakveren linnan jo 1200-luvulla Tallinnasta Pietariin kulkevan kauppareitin varrelle. Sieltä käsin oli helppo valvoa tien liikennettä. Alun perin paikalla oli virolaisten rakentama puulinnoitus. Lopullisen muotonsa Rakveren linna sai Ruotsin vallan aikana.

1600-luvun sodissa linna tuhoutui ja se pääsi pahasti rapistumaan, mutta nyt sitäkin entisöidään. Linnan sisätiloihin on perustettu museo, jossa on runsaasti keskiaikaista esineistöä, muun muassa aseita ja kidutusvälineitä. Ulkoalueella pidetään kesäisin konsertteja ja teatteriesityksiä.

Linnan viereen Vallimäelle on pystytetty valtavan kokoinen metallinen härkä eli Tarvas. Rakverea kutsuttiin aikoinaan nimellä Tarvanpää.

Narvassa on kaksi linnaa

Narvassa Viron ja Venäjän rajalla on linnoja peräti kaksin kappalein: Hermannin linna Viron puolella ja Iivanan linna Venäjän puolella. Molemmat linnat ovat vartioineet rajajokea jo vuosisatojen ajan.

Narvan mailla on monissa taisteluissa ratkaistu Baltian alueen historiaa. Toisessa maailmansodassa Narvan kaupunki tuhoutui lähes täydellisesti, mutta molemmat rajalinnoitukset säästyivät suuremmilta vaurioilta. Suomalaisia taisteli täällä Ruotsin joukoissa 1700-luvun alussa Suuren Pohjan sodan sekä Viron vapaussodan aikana.

Hermannin linna kunnostettiin neuvostovallan aikana. Linnassa toimii tasokas museo, jonka mielenkiintoinen yksityiskohta on tuhoutuneen Narvan kaupungin pienoismalli. Sisätiloissa ja linnan pihalla järjestetään konsertteja, teatteriesityksiä sekä erilaisia kesätapahtumia. Linnan sisäpihalta löytyy myös Narvan alkuperäinen Leninin patsas.

Pöltsämaa.
Narva.
Kuressaare.

SISÄLLYSLUETTELO

ETUSIVU