Olin paikalla, kun lapsenkasvoinen tulevaisuuden lupaukseksikin arvioitu 16-vuotias nuorukainen pelasi ensimmäisen aikuisten SM-sarjaottelunsa. Elettiin syksyä 1996. Teemu Rannikko oli nostettu Turun NMKY:n edustusjoukkueeseen, joka pelasi pääsponsorinsa nimellä Piiloset.
Rannikko opiskeli urheilulukiossa opettajanaan myös pitkän koripallouran tehnyt ja samassa joukkueessa pelannut Kimmo Vyyryläinen. Koulussa opettaja päätti, mitä tehdään. Illalla roolit vaihtuivat. Harjoituksissa Teemu kertoi, mikä on Vyyryläisen paikka kentällä. Teemu otti fläppitaulun ja kertoi myös muille pelaajille, mitä pitää tehdä. Joukkueen jenkitkin hiljentyivät kuuntelemaan lukiopojan taktisia neuvoja.
Lienee melko poikkeuksellista.
Olin paikalla, kun tammikuussa vuonna 2020 täpötäysi Salohalli hiljeni täysin. Korisliigan ottelussa Vilpas vastaan Kouvot Rannikko ryntäsi heittonsa jälkeen hyökkäyslevypalloon. Koripallolegenda jäi tuskissaan makaamaan ja polveaan pidellen Salohallin parketille. Edessä oli Teemun pitkän peliuran pisin, yli vuoden kestänyt kuntoutusjakso.
Olin paikalla 385 päivää myöhemmin, kun Rannikko teki paluun pelikentille. Vilpas kohtasi Lahti Basketballin Susi Training Centerissä Lohjalla. Neljä pistettä ja kaksi koriin johtanutta syöttöä ei ollut Taikurille kummoinenkaan saldo. Harvemmin olen hymyillyt näin paljon kentällä näin huonon henkilökohtaisen suorituksen aikana, totesi sarkastisesti Rannikko ottelun jälkeen.
Pääasia kuitenkin oli, että Rannikko ehti vielä pelikuntoon ennen uransa lopettamista. Aluksi nimittäin näytti, ettei jalalla pysty enää ikinä pelaamaan. Urheilijalle on tärkeää päättää uransa omilla ehdoillaan.
Nyt pelataan Teemun viimeisiä otteluita. En ota riskiä, vaan olen mukana paikan päällä jokaisessa Vilppaan kotiottelussa, ensin välierissä ja lopulta myös finaaleissa. Nimittäin jokaisessa ottelussa Rannikko saa sellaisia tärskyjä, että on iso mahdollisuus kauden ja uran päättymiseen ennenaikaisesti.
Mennään hetkeksi ajassa reilusti taaksepäin.
Voisi olettaa, että Teemun kehittyminen kovanluokan koripalloilijaksi olisi ollut itsestään selvyys. Onhan hänen isänsä ja pojan pitkäaikainen valmentaja Jari Rannikko entinen pääsarjatason koripalloilija. Todellisuudessa Teemu oli lahjakas myös jalkapallossa. Turun Nappulaliigan kasvatti eteni Turun Palloseuran juniorijoukkueisiin. Kun tuli päällekkäisyyksiä, alueen oman ikäluokkansa yhtenä parhaimpana jalkapalloilijana pidetty Teemu valitsikin koripallon.
Isänsä valmentamana Teemu voitti koripallon juniorisarjoissa kolme Suomen mestaruutta. Jari valmensi Namikan A-junioreita, mutta Teemu pelasi ja harjoitteli miesten kanssa pelaten vain pelit A-junioreissa, mikäli ottelut eivät menneet päällekkäin.
Ennen ensimmäistä ammattilaissopimustaan takamies Rannikko valittiin SM-sarjan vuoden pelaajaksi vuosina 1999 ja 2000. Siis kahdesti jo ennen 20-vuotissynttäreitään. Toiset kaksi kertaa Suomen parhaan pelaajan titteliä tuli, kun Rannikko oli palannut Suomeen kolmentoista ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Yhteensä neljä kertaa on enemmän kuin kellään muulla koripalloilijalla.
Teemulle tarjottiin jo lukioaikana mahdollisuutta lähteä ulkomaille ammattilaiseksi. Italialaisen Scaligera Basket Veronan useamman vuoden sopimus lienee ollut houkutteleva vaihtoehto koulupojalle. Isä Jari ja äiti Anneli pitivät kuitenkin päänsä, sillä koulu on käytävä ensin loppuun. Teemu oli parikymppinen, kun hän lähti ulkomaille.
Rannikko oli ilmoitettu mukaan vuoden 2000 NBA:n varaustilaisuuteen. Turkulainen kuitenkin empi, sillä hän oletti itselleen paremmaksi ainakin aluksi pelata Euroopassa isossa roolissa.
Teemun tilastoihin on ikuistettu neljä italialaisseuraa, slovenialainen KK Union Olimpija, venäläinen Himki BK ja espanjalainen CB Granada. Rannikko pääsi pelaamaan myös kovatasoista Euroliigaa ja voitti muun muassa Slovenian mestaruuden 2006. Teemu on itse todennut, että vuodet 2005–2007 Sloveniassa olivat hänen parasta koripalloa. Eräs uran huippuhetkistä osui Rannikon pelatessa Italian Varesessa 2010-luvun alussa. Hän sai olla seuran ensimmäinen ulkomaalainen kapteeni.
Suomeen Rannikko palasi vuonna 2013, Joensuun Kataja juhli hänen johdollaan mestaruutta 2015 ja 2017. Ensimmäisellä Kataja-kaudella tuli hopeaa. Joensuun jälkeen oli aika palata kotiseudulle. Uusi koti löytyi Kaarinasta ja uusi seura, Vilpas Vikings, lyhyen ajomatkan päästä Salosta. Kaupunki oli tuttu jo entuudestaan, sillä Teemun vanhemmat ovat alun perin salolaisia ja isovanhemmatkin ovat samalta suunnalta.
Rannikon maajoukkueura olisikin jo aivan toinen tarina. Teemu pelasi yhteensä 149 maaottelua ja edusti Suomea kolme kertaa EM-kisoissa ja kerran MM-kisoissa.
Palataan nyt finaalien kuudenteen Vilppaan Suomen mestaruuteen päättyneeseen otteluun.
Olen paikalla, kun Taikuri tekee komean uransa viimeiset temppunsa. Itse ottelussa Rannikko pelaa vain noin puolet. Pisteitä kertyy yhteensä kahdeksan, riistoja muutama, mutta syöttöjä upeasti kymmenen, joista neljä vasta päätösneljänneksellä.
Parasta on kuitenkin ottelun loppuhetket. Valmentaja Sami Toiviainen laittaa Teemun vielä kerran kentälle. Tuloksena on uran kaksi viimeistä vapaaheittoa ja pelin lopullisesti ratkaisseet kaksi pistettä. Eikä siinä vielä kaikki. Viimeisillä sekunneilla pallo päätyy Rannikolle. Enää ei tarvitse tehdä muuta kuin aloittaa villi tanssi ja päästää suustaan kaamea voitonhuuto. Juhlat voivat alkaa.
Paikalla ovat myös uran lopettamista todistamassa Teemun vanhemmat sekä oma perhe. Äiti Annelilla ja Teemun tyttärellä on yllään komea päivänsankarin kuvalla ja Last Dance -tekstillä koristeltu paita. Taikuri saa tuulettaa pelien päättymistä Suomen mestarina.
Voiko uran enää komeammin lopettaa?
