Krakovan lähellä sijaitsevan Wieliczkan suolakaivoksen uumenissa voi kokea elämyksen, jota vastaavaa ei Euroopasta löydy. Ei ihme, että Wieliczka on valittu Unescon maailmanperintöjen listalle.
Ensin laskeudutaan alas 378 porrasta 64 metrin syvyyteen. Se tarkoittaa 26-kerroksisen talon korkeutta. Kymmeniä tiukkoja käännöksiä puuportaikossa. Lopulta saavutaan pää hieman pyörryksissä 1600-luvulta peräisin olevan kaivoskuilun pohjalle. Edessä on kiehtova noin parin kilometrin pituinen kierros maanuumenissa oppaan johdolla.
Tunneliverkon suuruuden tajuaa, kun tietää näkevänsä turistireitin varrella vain kolme prosenttia kaikesta. Aikaa suolamaailmassa kuluu 2-3 tuntia. Parhaimmillaan käydään 135 metrin syvyydessä. Suljettuja tiloja pelkäävät älkööt vaivautuko.
Suola on peräisin merestä
Miljoonia vuosia sitten paikalla lainehti meri, kunnes alkoi kuuma jakso. Merivesi haihtui jättäen jälkeen paksut mineraalikerrokset, joissa osa oli natriumkloridia (NaCl). Useiden mullistusten jälkeen suola kerrostui selviksi juonteiksi. Kerroksien ympärille asettuneet tiiviit savikerrokset estivät vettä liuottamasta suolakerroksia.
Krakovan lähellä Wieliczkan kaivoksissa louhittiin vuorisuolaa yli 700 vuoden ajan. Kaivoksen toiminta lakkautettiin vasta muutama vuosi sitten. Vuosisatojen ajan pitkiä käytäviä, saleja ja kuiluja koverrettiin hakuilla, kirveillä ja taltoilla ilman räjähdysaineita.
Käytävien kokonaispituus on 250 kilometriä yhdeksällä eri työskentelytasolla. Alin kerros on 327 metrin syvyydessä. Kaivoksista saatiin 7,5 miljoonaa kuutiometriä suolaa, joka vastaa junalasteissa mitattuna viidesosa päiväntasaajan pituudesta.
Suolamonopoli oli kannattavaa
Työ oli vaarallista, mutta taloudellisesti erittäin kannattavaa, sillä suola oli aikoinaan kultaakin arvokkaampaa. Kallisarvoinen raaka-aine takasi monille Euroopan hallitsijoille suunnattoman vaurauden. Vielä nykyisinkin käytetään ilmaisua ”suolainen hinta”, kun viitataan korkeaan hintaan.
Turistireitin varrella käytävät on tuettu paksuilla valkoisiksi maalatuilla puupölkyillä. Osalla on reilusti ikää, sillä suola suojaa puuta. Aika ajoin joutuu varomaan päätään, mutta pian unohtaa olevansa syvällä maan alla. Itse suola näkyy seinissä tummahkoina juovina. Kielenpäällä maistamalla voi varmistaa, että tummasta väristä huolimatta suola maistuu.
Toisinaan tiivistynyt vesihöyry liuottaa suolaa seinistä. Kun se kohtaa kuivempaa ilmaa, se alkaa kiteytyä uudelleen ja muodostaa kauniita kukkakaalia mustuttavia muodostelmia.
Hengitä syvään, sillä suolaisella ilmalla on terveydellinen vaikutus. Kaivoksessa on toiminut terveyskylpylä hengityselinsairauksista kärsiville vuodesta 1964. Potilaat asuvat maanpinnalla, mutta viettävät tunteja alhaalla hengittäen suolaista ilmaa.
Kaivoskäytävissä on riittävästi happea. Siitä pitää huolen tehokas ilmanvaihtojärjestelmä. Aikoinaan kaivokseen pumpattiin puhdasta ilmaa palkeiden ja pumppujen avulla. Metaanikaasu oli kaivostyöläisille vaarallista. Sitä kerääntyi vastalouhitusta kalliosta katon alle. Metaani räjähti helposti sekoittuessaan ilman kanssa. Kokeneimmat kaivostyöläiset räjäyttivät metaanin pitkän varren päässä olevan palavan soihdun avulla. Kasvojen suojana oli vain huppu.
Kaikki on tehty suolasta
Maanalainen reitti kulkee toinen toistaan upeimpien salien kautta. Ne ovat syntyneet, kun suuria suolalohkareita on koverrettu sisältäpäin. Kaivotyöläiset jättivät suojaksi riittävän paksun suolakerroksen, jotta muu materiaali ei olisi romahtanut päälle. Lopputuloksena on saleja, jonka lattiat, seinät ja katot ovat suolaa.
Vaarallisen työn takia kaivostyöntekijät olivat hyvin uskonnollisia. Kappeleiksi muutettuja saleja koristeltiin puisilla risteillä ja patsailla. Myöhemmin tämä kiellettiin tulipalojen takia. Kielto johti suolaveistostaiteen kehittymiseen. Kierroksen aikana on mahdollisuus nähdä useita suolasta veistettyjä hahmoja, pyhimyksiä, kuninkaita ja satuhahmoja. Upeimpia ovat katosta roikkuvat kyntteliköt, jotka on tehty kirkkaimmista suolakristalleista.
Reitin alkupäässä saavutaan ensimmäiseen saliin, jossa vierailijoita vastaanottaa yli neljän metrin korkuinen Kopernikuksen suolapatsas. Kuuluisa puolalainen tähtitieteilijä opiskeli aikoinaan Krakovan yliopistossa.
Pyhä Kingan sali on kaunein
Reitin puolessa välissä saavutaan prinsessa Kingan saliin, luolaston kuuluisimpaan kappeliin. Näkymä alas parvelta on mykistävä. Viisi suurta suolakristallikynttelikköä luo häikäisevän valon suureen saliin. Kappelissa on tehty kaikki suolasta, alttarista saliin johtavia portaita myöten.
Salilla on pituutta 54 metriä, leveyttä 17 metriä ja korkeutta 12 metriä. Sivuseiniä koristavat Raamatunaiheiset korkokuvat. Alttarilla seisoo prinsessa Kinga. Salissa pidetään muutama katolinen messu vuodessa. Myös vihkiminen on mahdollista, onhan suola ikuisen rakkauden symboli.
Suurin luolaston saleista on Varsovan sali, joka on koverrettu jättimäisen suolalohkareen sisälle. Tilaa riittää tenniksen tai koripallon pelaamiselle. Konserttisalinakin toimivan hallin toisessa päässä on näyttämö.
Ennen paluumatkaa maapinnalle voi levähtää istumalla 135 metrin syvyydessä sijaitsevassa kahvilassa. Nousu ylös ”ihmisten ilmoille” tapahtuu hissin avulla. Vauhdikas matka, neljä metriä sekunnissa, pimeässä hissikuilussa on melkoinen elämys sekin. Moni huokaisee helpotuksesta, kun hissi viimein pysähtyy päivänvaloon.
Pyhä Kingan tarina
Wieliczkan kaivoksissa kerrotaan seuraava tarina. Prinsessa Kinga oli Unkarin kuninkaan Bela IV:n tytär, joka naitettiin puolalaisen herttuan kanssa. Myötäjäisiksi hän sai isältään suolakaivoksen. Ennen lähtöään Unkarista Puolaan Kinga meni suolakaivokselleen ja heitti sormuksensa kaivoskuiluun.
Tarinan mukaan matkalla Krakovaan seurue pysähtyi Wieliczkassa. Hetken mielijohteesta hän kaivautti kaivon, josta löytyikin suolaa, ja yhden suolalohkareen sisältä löytyi prinsessan sormus. Siitä lähtien ei puolalaisilla ole ollut puutetta suolasta.
FAKTAT
Wieliczkan suolakaivos sijaitsee noin 17 kilometrin päässä Krakovasta. Helpoimmin kaivokselle pääsee osallistumalla kansainvälisille retkille. Tietoa saa Rynekillä sijaitsevasta Krakovan turistitoimistosta. Bussilla matka Krakovan linja-autoasemalta suolakaivoksille kestää puolisen tuntia.
Raitatieaseman edestä lähtee myös yksityisiä minibusseja noin kymmenen minuutin välein. Kaivoksessa liikutaan vain oppaan johdolla. Varaudu kävelyyn noin neljä tuntia kestävän kierroksen aikana.
Lisätiedot www.kopalnia.pl
