PÄLKÄNE / PIRKANMAA – Valtatie 12:n varrella heti Pälkäneen keskustan jälkeen moni ohikulkija on pysähtynyt ihmettelemään vanhaa kirkonrauniota. Pälkäneen rauniokirkko on kokenut kovia vuosisatojen aikana, mutta nyt ohikulkija voi nähdä jotain uutta. Kirkko on saanut lasikatteen.
Vuonna 2002 perustetun Pälkäneen Vanhankirkon Suojeluyhdistyksen tavoitteena on ollut estää kirkon lopullinen tuhoutuminen. Aikaa vierähti neljännesvuosisata, mutta nyt haasteelliseksi osoittautunut tavoite on saavutettu.
Arkkienkeli Pyhä Mikaelin mukaan nimetty keskiaikainen harmaakivikirkko valmistui 1500-luvun vaihteessa. Suomessa elettiin vielä katolisen ajan loppua. Luterilaisuus oli jo tulossa. Muutos ei kuitenkaan vaikuttanut kirkon ulkonäköön, mutta ajan myötä tulleet rakenteelliset ongelmat alkoivat haitata kirkon käyttöä. Ja olihan se tullut liian ahtaaksikin.
Suurin virhe oli alun alkaen rakentaa kirkko paikalle, jossa oli iso sortumavaara. 1700-luvulla kirkon perustukset upottavassa hiekkamaassa alkoivat pettää. Seiniin ilmestyneet halkeamat varoittivat mahdollisesta sortumisesta. Kirkkoa yritettiin korjata ja sen laajentamista pohdittiin 1700-luvulla, mutta kirkon väistämätön alamäki jatkui.
Kun arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirtämä Pälkäneen uusi tiilikirkko valmistui vuonna 1839, vanha kirkko poistui kokonaan käytöstä. Itse asiassa se hylättiin täysin. Kirkkopenkit ja lehterit siirrettiin uuteen kirkkoon.
Erikoista oli se, että rauniokirkon puinen lattiakin purettiin. Seurauksena oli lattian alla olevien hautojen tuleminen esiin. Näky oli aikalaisten mukaan kauhistuttava ennen kuin vainajat siirrettiin muualle. Vietiinpä pääkalloja Ruotsin puolelle tutkittavaksi. Nyt niitä on palautettu takaisin Suomeen ja Pälkäneellekin. Eri puolelta Suomea vietyjä pääkalloja palautui takaisin yhteensä 82. Näistä noin puolet on lähtöisin Rauniokirkolta.
Oma tarinansa kirkon historiaan tarjoaa Suuri Pohjansota ja Pälkäneellä vuonna 1713 käyty Kostianvirran taistelu, eräs Suuren Pohjan sodan ratkaisutaisteluista. Se päättyi ruotsalaisten tappioon ja samalla myös Pälkäneen kirkon ryöstämiseen. Venäläissotilaat veivät kaiken, mitä ei oltu viety turvaan. Jopa kirkonkellot lähtivät venäläisten matkaan.
Pälkäneen vanhan kirkon lopullinen tuho tapahtui, kun syysmyrskyssä vuonna 1890 kirkon katto romahti alas. Vain kiviseinät jäivät pystyyn seuraavien sukupolvien ihmeteltäväksi. Seurakuntalaiset purkivat loput puuosat ja käyttivät ne muualla uudestaan. Kirkon vieressä ollut kellotapulikin sai tarpeettomana lähteä.
1880-luvun lopulla hylätty kirkkomaa siirtyi paikallisen tilan omistukseen. Entistä hautausmaata käytettiin laidunmaana ja kirkkoa heinälatona. Vähitellen rauniokirkon historiallinen arvo ymmärrettiin. Rakennuksen seiniä tuettiin, kasvillisuutta raivattiin ja tehtiin paljon arkeologisia kaivauksia.
Kirkossa katolisella ajalla olleet Pyhää Lauria ja Pyhää Olavia esittävät keskiaikaiset puuveistokset ovat turvassa Kansallismuseossa.
2000-luvun alussa Suojeluyhdistys olisi halunnut kattaa kirkon, mutta Museovirasto ei pitänyt sitä tarpeellisena – vielä siinä vaiheessa. Rauniokirkossa oli pidetty kirkollisia tilaisuuksia aina 1920-luvulta lähtien. Erityisyytensä takia siitä oli tullut suosittu vihkikirkko. 1990-luvun lopulla kirkon katsottiin olevan niin huonossa kunnossa, että se suljettiin kokonaan. Raunioiden kunnostamista kuitenkin jatkettiin ja käyttökielto saatiin poistettua vuonna 2004.
Ajatus kirkon suojaamisesta ei unohdettu. Suojeluyhdistys järjesti kilpailun vuonna 2005, jonka avulla haluttiin ideoita kirkon kattamiseen. Sen pohjalta syntyi ajatus kirkon suojaamisesta lasikatolla.
Lopulta kattamishanke eteni. Rahoitus saatiin kuntoon ja rakennuslupa tuli keväällä 2024. Puolet kustannuksista katetaan Euroopan unionin maaseuturahaston tuella. Loppuosa jää Pälkäneen kunnan ja seurakunnan maksettavaksi. Myös yksityiset ovat lahjoituksillaan auttaneet lasikaton toteutumista.
Työt alkoivat syksyllä 2025 ja saatiin valmiiksi kesällä 2026. Lasikatto ei pelkästään suojele rakenteita, vaan se mahdollistaa myös kirkon ympärivuotisen käytön. Kirkossa voidaan järjestää jumalanpalvelusten ja vihkimisten lisäksi esimerkiksi konsertteja.
Kirkkomaalla on monelle tuntemattomaksi jäävän Daniel Medelplanin (1657-1737) muistomerkki. Hän on osa Pälkäneen historiaa, mutta ennen kaikkea osa suomalaisten lukutaitoa. Alun perin turkulainen Medelplan oli puupiirtäjä, kirjasimien valaja ja kirjansitoja. Hänet muistetaan Suomen ensimmäisen aapisen painattajana. Medelplan teki työhön tarvittavat puiset painolaatat. Medelplanin aapinen oli ensimmäinen aapinen, jossa oli kukon kuva.
Kirkkomaalla on myös 1700-luvulla Pälkäneellä vaikuttaneen kirkkoherra Olaus Castreniuksen muistomerkki.
Pälkäne ja Luopioinen yhdistyivät vuonna 2007. Sen myötä myös seurakunnat yhdistyivät. Kuntaliitoksen jälkeen Pälkäneen vaakuna on Luopioisten vaakuna. Pälkäneen käytöstä poistuneessa vaakunassa oli tietysti karttakeppiä pitävä kukko.
Toistaiseksi kirkko on työmaana ja alue on aidattu. Lähelle pääsee kuitenkin ihmettelemään erikoista työmaata.
PÄLKÄNEEN VANHA KIRKKO
Osoite: Rauniokirkontie, Pälkäne.
