JUUPAJOKI / PIRKANMAA – Juupajoen erikoisen mallisen ”mutterikirkon” alkuperäisiä piirustuksia ei ole säilynyt. Ei edes tiedetä, onko niitä ylipäätään ollut olemassa. Se tiedetään, että juupajokelaiset palkkasivat paikallisen puuseppä Juho Juhonpoika Salinin (1805-1881) valvomaan kirkon rakentamista.
Pienellä saarnahuonekunnalla ei ehkä ollut mahdollisuutta palkata kuuluisaa kirkonrakennusmestaria. Salin tunnettiin hyvistä puusepäntaidoistaan ja rahallinen korvauskin oli pienempi kuin sen ajan tunnetuilla mestareilla.
Juupajokelaiset kuuluivat vielä 1800-luvulla Oriveden emäseurakuntaan. Kyläläisillä oli käytössään oma saarnahuone, joka kuitenkin oli ajan myötä käynyt seurakunnan jäsenmäärän kasvaessa ahtaaksi. Rakennuksen kuntokin alkoi olla huono.
Vuonna 1800 juupalaiset anoivat kappelioikeuksia ja lupaa rakentaa oikea kirkko saarnahuoneen tilalle. Hanke ei kuitenkaan edennyt, kun täälläkin syntyi kiista paikallisväestön keskuudessa uuden kirkon sijaintipaikasta. Siihen aikaan kulkuyhteydet olivat huonot ja jokainen halusi tietysti kirkon mahdollisimman lähelle omaa asuinpaikkaansa.
Kun sopu kirkon sijainnista syntyi, päästiin rakentamaan. Kuten usein muuallakin Suomessa, itse kirkon rakentaminen ja kustannuksista vastaaminen oli seurakuntalaisten vastuulla. Juupajoen puukirkon pystyttäminen oli koko kylän hanke ja moni oli velvoitettu päivätöinä osallistumaan rakentamiseen. Tarvittava rakennusmateriaali, honkahirret, saatiin seurakuntalaisten omista metsistä. Naulat, kalkki, ikkunalasit jne. piti ostaa muualta.
Kirkon, siinä vaiheessa vielä saarnahuoneen, paikaksi valikoitui Kopsaman kylän korkea mäki hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Valmistelu ja materiaalien hankinnat tehtiin jo edellisen syksyn sekä talven aikana. Kivinen sokkelikin oli valmiina, kun keväällä alkoi varsinainen rakentaminen. Työ tapahtui pitkiä päiviä tehden kesän aikana.
Valmista tuli vuonna 1838, mutta saarnahuone vihittiin käyttöön vasta vuonna 1846. Juupajoen seurakunta itsenäistyi vuonna 1904, jonka jälkeen saarnahuone vihittiin viralliseksi kirkoksi.
Ruotsin vallan aikana kirkon piirustukset piti hyväksyttää Tukholman yli-intendentinvirastossa. Kun maastamme tuli Suomen sodan jälkeen Venäjän vallan alainen Suomen suuriruhtinaskunta, rakennusvalvonta siirtyi Suomen intendentinkonttorin alaisuuteen. Ruotsin vallan aikana kuningas hyväksyi suunnitelmat, kun taas autonomian aikana Venäjän keisari antoi suunnitelmien lopullisen hyväksynnän.
Juupajoen kirkosta ei ole löytynyt intendentinkonttoristakaan hyväksyttyjä virallisia piirustuksia. Kirkon sanotaankin olevan tuntemattomaksi jääneiden kansamiesten eli juupajokelaisten talonpoikien rakentama.
Juupajoen keskeiskirkosta, empiretyylisestä rakennuksesta, tuli muodoltaan kahdeksankulmainen, joka ratkaisuna on maassamme poikkeuksellinen, mutta ei ainutkertainen. Rakennukseen kuuluu neljä kylkiäistä. Yksi niistä on alttarin takana oleva sakasti. Kolme muuta ovat erillisiä sisäänkäyntejä.
Kirkon monisärmäinen katto muistuttaa teltan kattoa. Huipulla on kupukattoinen torni, lanterniini. Sekin on nykymuodossaan kahdeksankulmainen. Särmikkään kupumaisessa kirkkosalissa on tilaa yli 400 seurakuntalaiselle. Lisätilaa on saatu rakentamalla parvet kolmelle eri seinustalle. Urkuparvella on Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut.
Erillinen kellotapuli valmistui kirkkoa myöhemmin, vuonna 1861. Tapulin seinustalla oleva 1800-luvun vaivaisukko on säilynyt.
Ensimmäiset isommat korjaus- ja muutostyöt tehtiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Niistä vastasi eräs aikakauden suosituimmista kirkkoarkkitehdeistä Ilmari Launis (1881-1951). Hän oli monitaituri maalaten alttaritauluja ja lasimosaiikki-ikkunoita. Launis maalasi myös Juupajoen kirkon alttaritaulun Pyhä Ehtoollinen vuonna 1917. Hän teki myös kirkon lasimaalaukset.
Launiksen johdolla kirkkosali maalattiin ensimmäistä kertaa. Penkit ja saarnastuoli maalattiin koristemaalauksin. Ikkunat saivat lisää korkeutta. Katolle tuli nykyinen kattolyhty. Myöhemmin 1980-luvulla arkkitehti Seppo Rihalan johdolla tehtiin jälleen kunnostustöitä, mutta Launiksen kädenjälki haluttiin säilyttää osana kirkon arkkitehtuuria.
Sankarihautausmaan Vehmaan punaisesta graniitista tehdyn muistomerkin on suunnitellut kirkkoherra Viljo Vuorinen.
Pieni Juupajoen kunta on yhä itsenäinen. Paikallinen seurakunta oli itsenäinen seurakunta vuosina 1904-2007. Nyt Juupajoen seurakunta on Oriveden seurakunnan kappeliseurakunta.
JUUPAJOEN KIRKKO
Osoite: Kopsamontie 230, Juupajoki.
