Karjaa, Tammisaari, Forssa, Hämeenlinna, Hamina jne. Kymmeniä paikkakuntia eri puolilta Suomea. Ja nyt on vuorossa Turku. Sirkus Finlandian 50-vuotisjuhlakiertue vuonna 2026 käynnistyi keväällä sirkuksen kotipaikkakunnalta Karjaalta ja päättyy lokakuun lopussa Helsinkiin.
Sirkus Finlandian mukana kiertää lähes kahdeksankymmentä ihmistä: sirkuksen artistit, henkilökunta, usean hengen orkesteri ja myös hevoset. Esiintyjiä on parisenkymmentä. Eri kansallisuuksia eri puolilta maailmaa on toistakymmentä. Kaiken kuljettamiseen tarvitaan lähes viisikymmentä autoa. Onkin melkoinen näky maamme maanteillä, kun Sirkus Finlandian värikkäät rekat siirtyvät paikasta toiseen.
Kiertävää sirkusta on verrattu usein pieneen liikkuvaan kylään. Karavaanissa kulkevat nykyään sirkusteltan ohella työntekijöiden kodit vessoineen ja saunoineen. Sähköä saadaan omista generaattoreista. Sirkusyhteisö on erittäin tiivis, ollaanhan reissussa aina useamman kuukauden ajan.
Sirkus Finlandian tarina alkoi vuonna 1976, kun Carl-Gustaf Jernström päätti ryhtyä sirkustirehtööriksi perustamalla oman sirkuksen.
Kyse on perheyrityksestä, sillä alusta asti mukana on ollut sirkustirehtöörin puoliso Leena Jurvakainen ja nyt vetovastuun on ottanut pariskunnan jälkipolvi. Poika Carl-Johan Jernström toimii sirkuksen johtajana edesmenneen isänsä jälkeen. Myös tytär Anna Jernström on tiiviisti mukana perheyrityksen arjen pyörittämisessä.
On suoranainen ihme, että Sirkus Finlandian taival on kestänyt jo vuosikymmenien ajan. 1970-luku oli aikaa, kun Suomessa aito sirkustoiminta oli lähes olematonta.
Vuonna 1976 Sirkus Finlandiaa perustettaessa Suomessa kaikki esiintyvä taide kärsi huviverosta, jonka suuruus oli pahimmillaan kymmeniä prosentteja pääsylipputuloista. Huvivero poistui vasta vuonna 1981. Sirkustoiminta pyörii yhä pelkillä lipputuloilla, ilman valtion tai sponsorin tukea. Vuosien varrelle on osunut 1990-luvun lamavuodet ja 2020-luvun koronakurimus.
Palkintoja ja tunnustuksia on tullut. Presidentti Tarja Halonen myönsi vuonna 2001 25-vuotisjuhlaansa viettävälle Sirkus Finlandialle Kulttuuripalkinnon. Vuonna 2002 Taiteen keskustoimikunta myönsi Taiteen valtionpalkinnon. Vuonna 2011 Sirkuksen tiedotuskeskus antoi Lumo-palkinnon tunnustuksena 35-vuotisesta urasta sirkusperinteen vaalijana Suomessa.
Viidessäkymmenessä vuodessa maailma on muuttunut. Joku voi pitää kiertävää sirkusta vanhanaikaisena ilmiönä. Sitä se on varmaan ollutkin digiähkyn ja sosiaalisen median vallatessa ihmisten arkea. Mutta ehkä siinä piilee juuri nyt se syy, miksi perinteinen kiertävä sirkus on yhä elossa. Suosiota selittää myös se, kun esityksien taso on erittäin korkea.
Elävä esitys sirkusteltassa akrobaattisine temppuineen ja klovneineen on hyvää vastapainoa ruutuviihteelle. Live-esitys on aina aitoa viihdettä. Silinterihattuinen sirkustirehtööri, tapahtuman juontaja, on samalla muistutus menneisyydestä, mutta myös henkilö, joka edustaa yhä nykysirkukseen liittyvää kiehtovaa pysyvyyttä.
Yksi asia on kuitenkin isosti muuttunut.
Eläimiä sirkuksessa on näkynyt ajan myötä vähemmän. Norsujen pitäminen sirkuksissa kiellettiin Suomessa jo 1980-luvulla. Kuuluisa Vanni-norsu jäi viimeiseksi sirkusnorsuksi. Perinteiset sirkuseläimet merileijonat ja kamelitkin on myös kielletty. Nykyään Sirkus Finlandian ohjelmistossa on vain hevosia.
Omanlainen esitys on jo sirkusteltan pystytys. 10 000 kiloa painava teltta nostetaan vaijerien varassa yläilmoihin. Lähes samanaikaisesti sisällä rakennetaan jo katsomoa. Sirkusteltassa on 700 istumapaikkaa. Usein toistuva urakka on tarkkaan hiottu yksityiskohtia myöten. Jokainen työntekijät tietää omat tehtävänsä. Muutamassa tunnissa kaikki on paikoillaan seuraavan päivän esitystä varten.
Sirkus Finlandia järjestää useita näytöksiä Turussa. Viimeinen on 16. elokuuta, jonka jälkeen karavaani siirtyy Saloon.
SIRKUS FINLANDIA
