Kymmeniä alttaritauluja. Joidenkin laskujen mukaan niitä olisi ollut yhteensä lähes 70. Nimenomaan ollut, koska osa on tuhoutunut. Joka tapauksessa Alexandra Frosterus-Såltin (1837-1916) on ollut Suomen tuotteliain alttarimaalausten tekijä.
Vaikka Frosterus-Såltin muistetaan parhaiten maamme kirkoissa olevista lukuisista maalauksistaan, hän oli muutakin. Alexandra maalasi muun muassa useita tasokkaita muotokuvia. Hän pystyi jopa yksinhuoltajana, nuorena leskenä, elättämään perheensä maalaamalla. Se oli hänen aikakaudellaan, 1800-luvun lopulla, hyvin poikkeuksellista.
Uskonnolliset aiheet olivat Alexandralle luonteva valinta, sillä hänen vanhempansa, isä Benjamin Frosterus ja äiti Wilhelmina Sofia af Gadolin, tulivat molemmat pappissuvuista. Alexandran sukulaiset sekä isän ja äidin puolelta olivat kouluja käyneitä ja kielitaitoista sivistyneistöä.
Alexandra syntyi Inkoossa, mutta perhe muutti isän pappisviran mukana Vaasaan. Koska siellä ei ollut vielä silloin tyttökoulua, Alexandralle järjestettiin monipuolista kotiopetusta pappilan tiloissa.
Vuonna 1845 perheeseen syntyi kymmenes lapsi. Perheonni muuttui, kun äiti Wilhemina kuoli viikon päästä synnytyksestä. Isä Benjamin oli itse menettänyt oman äitinsä yhdeksänvuotiaana. Puolison kuoltua Benjamin meni myöhemmin uudestaan naimisiin leskirouva Augusta Chydeniuksen kanssa.
Alexandran aikana oli normaalia, että pappilassa kasvanut papin tytär avioituu papin kanssa ja jää hoitamaan kotiin perheen lapsia. Alexandran kohdalla kävi toisin, sillä hänen taiteelliset lahjakkuudet olivat tulleet esiin jo varhain. Edistyksellinen isä lähetti vasta 14-vuotiaan tyttärensä Vaasasta Turkuun opiskelemaan. Matkat Vaasasta Turkuun tehtiin siihen aikaan hevoskyydillä ja ne kestivät viikon. Suomen Taideyhdistys antoi vuonna 1852 myös tytöille mahdollisuuden opiskella maalaamista.
Alexandran onni oli saada Turussa opettajakseen Robert Ekmanin, joka oli siihen aikaan maamme ansioituneimpia taidemaalareita. Ekman on maalannut muun muassa Turun tuomiokirkon kattofreskot. Alexandra ylsi jopa ”Suomen Michelangelon” yksityisoppilaaksi.
Alexandran opiskeluaikaan piirustuskoulussa liittyy erikoinen tilaisuus, sillä häntä pyydettiin kuvittamaan erästä kirjaa. Maassamme oltiin huolissaan kansan juopottelusta. Kansanvalistustyötä varten juopotteluun lankeavasta miehestä Turmiolan Tommista tehtiin varoittava esimerkki. Alexandra Frosterus kuvitti kirjan taidokkailla kuvillaan vuonna 1858. Sanotaankin, että hän on maamme ensimmäinen sarjakuvapiirtäjä.
1800-luvun puolessavälissä Saksan Düsseldorf oli eurooppalaisen taiteen keskus. Alexandran ollessa 19-vuotias hän sai sinne matkastipendin Taideyhdistykseltä. Samalla, kun hänen taitonsa kehittyivät, alkoi myös nuoren taiteilijan kyvyt saada yhä enemmän arvostusta.
Alexandra Frosterus vietti kaksi vuotta Düsseldorfissa, kunnes tuli takaisin Suomeen. Hän palasi vielä kerran toviksi Saksaan, tällä kertaa rakastuneena. Alexandra ja hänen tuleva puolisonsa Viktor Såltin ylläpitivät suhdettaan kirjeiden avulla.
Düsseldorf menetti asemansa Pariisille. Alexandra lähti sinne jälleen saamansa stipendin avustamana. Hän oli maassamme uranuurtaja, sillä Alexandra oli ensimmäinen suomalainen naismaalari taiteen sydämessä Pariisissa. Vaikka hän vietti Seinen rannalla vain vuoden, oli Alexandra esimerkkinä monelle hänen jälkeensä Pariisiin matkanneelle naismaalarille.
Viktorin ja Alexandran häitä vietettiin vuonna 1866. Pariskunta muutti tuttuun kaupunkiin Vaasaan, sillä lääkäriksi kouluttautunut Viktor sai sieltä itselleen työpaikan. Ensimmäinen lapsi, Karl, syntyi pian, mutta hän kuoli jo kuukauden ikäisenä. Perheen lapsiluku kasvoi myöhemmin kolmeen. Viimeisenä syntyi tytär Gerda vuonna 1873. Pian esikoisen syntymän jälkeen isä Viktor sai aivoverenvuodon ja menehtyi. Alexandrasta tuli leski 37-vuotiaana ja kolmen lapsen yksinhuoltaja.
Taloutta paikatakseen Alexandra haki piirustuksenopettajaksi. Hän sai töitä Turun piirustuskoulusta. Työn ohella hän toimi myös Turun ruotsinkielisessä tyttökoulussa opettajana sekä kuvitti useita lastenkirjoja. Kaiken tämän ohella Alexandra maalasi tauluja kotonaan.
Ruukinpatruuna Gustaf Wasastjerna teki yllättävän tarjouksen. Hänen kotipuolessaan tarvittiin alttaritaulu ja Wasastjerna pyysi Alexandraa tekemään sen. Tarjous oli houkutteleva, mutta Alexandra epäröi omia taitojaan. Suuri teos julkiseen tilaan oli jotain uutta ja erilaista. Alexandra Frosterus-Såltinin tekemä ensimmäinen alttaritaulu Kristus Getsemanessa Seinäjoen Törnävän kirkkoon valmistui vuonna 1877.
Tämän jälkeen tilauksia alkoi tulla useampia. Väestönkasvun myötä perustettiin uusia seurakuntia ja rakennettiin uusia kirkkoja. Naistaitelijalle maksettiin vieläpä vähemmän kuin miestaiteilijalle. Kolmentoista Turku-vuoden aikana Frosterus-Såltin maalasi 25 alttaritaulua.
Vastoinkäymisiäkin tuli, sillä perheen pienin Gerda-tyttö kuoli 4,5 vuoden ikäisenä. 8- ja 7-vuotiaat isoveljet Torsten ja Gunnar menettivät pikkusiskon. Kun pojat valmistuivat Turussa ylioppilaiksi, perhe muutti Helsinkiin vuonna 1889. Täällä pojat aloittivat opinnot yliopistossa. Uusia alttarimaalaustilauksia tuli tasaiseen tahtiin.
Kun pojat muuttivat omilleen, äiti Alexandra muutti vielä kerran Vaasaan. Toinen pojista Torsten oli saanut myös opettajaviran samasta kaupungista. Gunnar toimi kunnanlääkärinä aluksi Inkoossa, myöhemmin lääninsairaalassa Turussa. Vuonna 1913 Gunnar sai sydänkohtauksen ja kuoli vain 42-vuotiaana. Näin Alexandra ehti elämänsä aikana menettää kolme lastaan ja aviopuolisonsa.
Viimeisen alttaritaulunsa Alexandra Frosterus-Såltin maalasi 77-vuotiaana. Kristus ristillä sijaitsee Ruokolahden kirkossa.
Alexandra menehtyi kotonaan sairastuttuaan keuhkokuumeeseen 78 vuoden iässä. Hänet on haudattu Vaasan vanhalle hautausmaalle.
