KIHNIÖ / PIRKANMAA – 1900-luvun alkuvuosina elettiin aikaa, kun ei vielä järjestetty kirkon suunnittelusta arkkitehtikilpailuja. Suunnittelijaksi valittiin usein jo entuudestaan meritoitunut kirkkoarkkitehti. Niinpä nimet Josef Stenbäck (1854-1929) ja Ilmari Launis (1881-1955) esiintyvät useiden kirkkojen arkkitehteinä.
Parivaljakosta Stenbäck oli vanhempi. Hän suunnitteli kirkkoja jo 1800-luvun lopulla. Stenbäckin aikakaudella tyylisuunta vaihtui uusgoottilaisuudesta jugendiin, jolloin nuorempi Launis ilmestyi samoille markkinoille. Onpa Suomessa kirkkoja, joissa näkyy molempien arkkitehtien kädenjälki. Esimerkiksi Launis maalasi alttaritauluja ja suunnitteli lasimosaiikkitöitä.
Kihniön kirkon on suunnitellut arkkitehti Ilmari Launis. Usein ongelmana saattoi olla tason madaltuminen, kun suunnittelu keskittyi samojen arkkitehtien käsiin. Kihniön kirkon tunnistaa Launiksen suunnittelemaksi, mutta se on silti ulkoapäin arkkitehtonisesti aivan omanlaisensa. 1900-luvun alun kirkon tunnisti kirkoksi.
Kihniön puukirkko valmistui vuonna 1917 Suomen itsenäistyessä. Pohjaratkaisu on perinteinen, suorakaiteenmallinen pitkäkirkko. Kirkkosalin alttarin puoleisessa päädyssä on erillinen sakaristo. Sisäänkäynnit, pienet eteiset, on sijoitettu rakennuksen länsipäädyn ohella sen molemmille puolille. Esteettömyys ei ollut vielä yli 100 vuotta sitten ajankohtaista. Nyt pohjoispuolen ulko-ovelle pääsee pitkää ramppia pitkin.
Perinteisen näköinen kirkkosali on sisäpuolelta kolmilaivainen. Kapeat sivulaivat ovat tasakattoiset, mutta keskilaiva on taitekattoinen.
Vaatimattomasti sisustetun salin katseenvangitsija on alttaritaulu Minä seison oven takana ja kolkutan, jonka on maalannut graafikko Germund Paaer (1881-1950), joka tunnetaan erityisesti lukuisista koruistaan, jotka hän suunnitteli Kalevala Korulle. Paaer suunnitteli myös useita hautausmaiden muistomerkkejä. Hän oli tuttu kihniöläisille, sillä Paaerin perheellä oli kesäasunto paikkakunnalla.
Alun perin alttaritaulun paikalla oli paikallisen tekemä yksinkertainen risti, joka on nykyisin esillä Kihniön Esinemuseossa.
Kirkon ensimmäiset urut olivat Kangasalan urkutehtaan valmistamat. Nykyiset 1980-luvun urut ovat Urkutehdas Tuomen tuotantoa.
Ennen kirkon rakentamista sen tulevasta sijainnista käytiin Kihniössä kova kiista. Tontti saatiin kuitenkin lahjoituksena. Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1915 ja se valmistui lopulta kesällä 1917. Kihniön varsinainen hautausmaa sijaitsee kuitenkin muualla. Hautausmaalla sijaitsee pieni kappeli, jossa järjestetään kihniöläisten siunaustoimitukset.
Kirkon vieressä on kuitenkin sankarihautausmaa. Muistomerkin on suunnitellut kuvanveistäjä Unto Hietanen. Toinen, edellistä pienempi muistomerkki, on omistettu vuonna 1918 sodassa kaatuneitten muistoksi.
Harvoin näkee kirkon pihapiirissä päiväkotilasten leikkipaikkaa.
Kihniö kuului aikoinaan Sastamalan vanhaan seurakuntaan ja myöhemmin Parkanon seurakuntaan. Jälkimmäisestä se erosi omaksi seurakunnaksi oman kirkon valmistumisen jälkeen vuonna 1918. Kihniön kirkon kattokruunu on peräisin Parkanon kirkosta.
Pirkanmaan pohjoisrajalla sijaitseva Kihniö (alle 1700 asukasta) on yhä itsenäinen kunta, samoin kuin Kihniön seurakuntakin. Täälläkin väestö vanhenee, eläkeläisten määrä kasvaa ja syntyvyys pienenee. Tämä lienee iso haaste Kihniön kunnalle ja paikallisen kirkon toiminnalle.
KIHNIÖN KIRKKO
Osoite: Kuruntie 14, Kihniö.
