KOUVOLA / KYMENLAAKSO – Harva kirkko on synnyttänyt yhtä paljon erilaisia mielipiteitä kuin Kouvolan Keskuskirkko. Syynä on kirkon täysin poikkeuksellinen ulkonäkö kirkoksi. Irvailuja ja haukkumasanoja on riittänyt aina siitä hetkestä, kun Kouvolan Keskuskirkko valmistui vuonna 1977.
Vaikka aikaa on vierähtänyt, kouvolalaisten mielipiteet eivät ole muuttuneet. Kirkkoa joko vihataan tai siitä pidetään. Jälkimmäisiäkin siis löytyy. Vihittäväksi tulleita hääpareja on kirkossa kuitenkin ollut harvakseltaan.
Ulkoapäin juuri mikään ei viittaa siihen, että kyseessä on virallisesti vihitty kirkkorakennus.
Erillisessä teräsrakenteisessa kellotornissa on ylhäällä risti, mutta muuten talon ulkonäössä ei ole juuri mitään perinteiseen kirkkoon viittaavaa. Sen sijaan sisälle kirkkosaliin astuessa eteen avautuu valoisa näkymä, joka on melkoinen vastakohta rakennuksen tummalle ulkoasulle. Tosin ei Kouvolan Keskuskirkon kirkkosalikaan ole ihan tavanomainen.
Keskuskirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun paikallinen luterilainen seurakunta lahjoitti käytössä olleen Pyhän Ristin kirkon Haminan ortodoksiselle seurakunnalle. Kyseinen punatiilinen kirkko, entinen venäläinen varuskuntakirkko, oli alun perin ortodoksinen. Suomen itsenäistymisen jälkeen kirkko vihittiin luterilaiseksi. Siinä roolissa, luterilaisena kirkkona, rakennus toimi vuosina 1919-1978.
Keskuskirkon suunnittelusta järjestettiin kilpailu. Valituksi tuli toiseksi tullut arkkitehtitoimisto Jaakko ja Kaarina Laapotin ehdotus. Elettiin 1970-lukua ja ajan henki näkyi suunnittelukilpailun muissakin ehdotuksissa. Kehittyvään Kouvolaan kaivattiin modernia vaihtoehtoa.
Kouvolan pääkirkon julkisivu on rakennettu alumiinista, teräksestä ja lasista. Päärakenteen muodostavat näkyviin jätetyt teräsristikot. Niinpä ulkoasu muistuttaa enemmänkin teollisuushallia. Myös sisätiloissa katon teräsristikot on jätetty näkyviin, mutta seinämateriaali, valkoinen tiili, luo miellyttävän ja avaran tunnelman.
Kirkkosali on avoin suorakaiteenmaalinen tila, ilman ainuttakaan näkyvyyttä rajoittavaa pylvästä. Istumatilaa on useammalle sadalle henkilölle. Portaita ei ole, joten ovesta sisälle tullessa kirkkosali on täysin esteetön.
Alttarin taustaseinällä on alttaritauluna ruudukkoon sovitettu Jaakko Laapotin tekemä punavalkoinen sommitelma. Sen symboliikka ei avaudu ulkopuoliselle, jos ei tiedä, mistä on kyse. Punaiset kuviot symboloivat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan. Esimerkiksi avaimet viittaavat Pietariin ja taivaan valtakunnan avaimiin, rahakukkaro Juudakseen, Jeesuksen kavaltajaan.
Keskuskirkon katolle suunniteltiin aurinkopaneelien asentamista. Kattorakenteita tutkittaessa huomattiin niiden olevan huonossa kunnossa. Syntyi epäilys, kestääkö katto talvella tasakatolle kertyvää lumikuormaa. Turvallisuussyistä Keskuskirkko suljettiin väliaikaisesti ja messut siirrettiin Käpylän kirkkoon.
Edessä oli joko miljoonia maksava kattoremontti tai rakennuksen kokonaan purkaminen. Molemmille vaihtoehdoille on löytynyt kannattajia.
Museonalan ihmiset ovat puoltaneet kirkon säilyttämistä, sillä sen katsotaan edustavan oman aikakauden 1970-luvun arkkitehtuuria. Moni arkkitehtuurista innostunut pitää kirkkoa arkkitehtonisesti hienona rakennuksena. Kirkon purkamiselle on löytynyt myös paljon kannattajia. Rumana pidetystä rakennuksesta halutaan päästä eroon. Miljoonien euron remonttirahat voitaisiin käyttää talousongelmissa kärvistelevän Kouvolan seurakunnan muihin kohteisiin.
KOUVOLAN KESKUSKIRKKO
Osoite: Marjoniementie 5, Kouvola.
