SÄÄKSMÄKI / PIRKANMAA – Näky oli lohduton. Jäljelle jäivät vain savuavat kivirauniot. Kyseessä oli aprillipäivä, mutta Sääksmäen keskiaikaisen kirkon tuhoutuminen tulipalossa oli tosiasia. Elettiin vuotta 1929 huhtikuun ensimmäistä päivää ja pääsiäistä.
Suomessa palaneiden kirkkojen kokonaismäärää ei voida tarkalleen tietää, mutta lukema lasketaan sadoissa. Sääksmäen kirkon kohtalo ei siis ollut mitenkään poikkeuksellinen. Se myös todisti, miten kivikirkkokin voi tuhoutua tulipalossa. Vaikka kivikirkon paksut seinät on tehty kivestä, rakennuksessa on paljon puutakin, kuten kattotuolit.
Entisaikoina salamanisku ja kirkon lämmitykseen käytetyt kamiinat olivat useimmin syynä tulipaloihin. Nykyään tuhopolttajat. Sääksmäen kirkon kohdalla tulipalo sai alkunsa kamiinan kuumentuneesta savutorvesta.
Yhteistä palaneille kirkoille on se, että moni on rakennettu uudestaan, joko tulipalossa vaurioitunutta korjaten tai rakentamalla kokonaan uusi. Jotain oman kirkon merkityksestä seurakuntalaisille kertoo se, kun päätös uuden kirkon rakentamisesta on tehty usein jo siinä vaiheessa, kun kirkon rauniot vielä savuavat.
Sääksmäen kirkon kohdalla erityisen mielenkiintoista on se, että palanut kirkko palautettiin kunnostustöiden jälkeen muistuttamaan alkuperäistä keskiaikaista kirkkoa.
Sääksmäen keskiaikainen harmaakivikirkko vaikuttaa poikkeuksellisen komealta. Vieressä seisova kivinen kellotapuli korostaa vaikutelmaa. Ja paikkahan on mitä hienoin. Sääksmäen kirkko sijaitsee historiallisen Rapolan linnavuoren kupeessa, Vanajaveden pohjoispäässä.
Sääksmäki tunnetaan kulttuurista, historiasta ja kauniista maisemistaan. Sääksmäen kuuluisa silta on ikuistettu monilla lomamatkoilla. Paikkakuntaan liittyvien kirjailijoiden ja taiteilijoiden lista on pitkä. Täällä ovat vaikuttaneet tai asuneet muun muassa Eino Leino, Mauri Sariola ja Emil Wikström. Myös Joel Lehtonen, Aaro Hellaakoski, Larin-Kyösti (Kyösti Larson) ja Kari Suomalainen viettivät kesät Sääksmäellä. Presidentti Svinhufvud syntyi Sääksmäellä.
Sääksmäen kivikirkko valmistui todennäköisesti 1500-luvun vaihteessa. Samalla paikalla oli sijainnut aikaisemmin puukirkko. Kivikirkosta tehtiin perinteinen pitkäkirkko, jossa sakasti sijaitsi runkohuoneen pohjoispuolella ja asehuone eteläseinustalla.
Kirkossa oli katolisella ajalle tyypilliseen tapaan useita arvokkaita pyhimysveistoksia, joista monet olivat kirkkoa vanhempia. Suurin osa niistä on siirretty Kansallismuseoon. Jäljellä on enää 1300-luvun Pyhä Olavi ja 1400-luvun lopun Pyhä Jakob. Vanhoista seinämaalauksista on säilynyt alkuperäisenä vain yksi vihkiristi.
Kirkossa tehtiin jo ennen 1800-lukua joitakin muutostöitä. Kirkkosalin katto oli välillä tasakatto, välillä holvattu. Lattiat ja penkit uusittiin. Rakennettiin parvet jne.
1830-luvulla seurakunnan jäsenmäärän kasvaessa kirkko kävi ahtaaksi. Tilaongelma ratkaistiin muuttamalla alkuperäinen pitkäkirkko ristikirkoksi. Sakastin ja asehuoneen paikalle tulivat harmaakiviset lisäsiivet. Uusi tiilestä tehty sakasti rakennettiin alttariseinän taakse. Muutostyöt epäonnistuivat paikoin, joten kirkkoa jouduttiin jatkossa kunnostamaan ja osin vielä uudestaan rakentamaan.
Seuraavat isot muutostyöt tehtiin vuosina 1920-1925. Muun muassa taiteilija Bruno Tuukkanen koristeli kirkon valkoisia seiniä maalauksillaan. Pohjoissakara muutettiin seurakuntasaliksi. Kaikki tehty työ meni kuitenkin hukkaan, kun muutaman vuoden päästä kirkko oli ilmiliekeissä. Samalla tuhoutui vuonna 1766 valmistuneen kellotapulin puusta tehty yläosa. Sen mukana tuhoutuivat myös pronssiset kirkonkellot.
Jotain ehdittiin pelastaa palavasta kirkosta, kuten Robert Ekmanin vuonna 1848 maalaama alttaritaulu, ehtoollisastiat ja vanhat kirkkotekstiilit.
Uusi kirkko päätettiin rakentaa vanhoja seiniä hyväksikäyttäen.
Muutostöiden suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Kauno Kallio (1877-1966), jolla oli kokemusta uusien kirkkojen suunnittelusta ja vanhojen kunnostamisesta. Vaikka nykykirkossa keskiajasta ovat jäljellä vain päädyt ja sivuseinät, on palon jälkeisissä korjaustöissä pyritty palauttamaan alkuperäisen kirkon ilmettä. Pohjamuoto haluttiin lähemmäksi sitä, mitä se oli keskiajalla. Kirkossa oli viimeksi puinen tynnyriholvaus, mutta muutostöissä holvaus tehtiin betonista ja tiilestä.
1930-luvun entisöinnin yhteydessä sääksmäkeläinen taiteilija Kalle Carlstedt (1891-1952) teki kirkkoon uudet katto- ja seinämaalaukset. Sääksmäen kirkko vihittiin uudestaan käyttöön vuonna 1933. Kirkossa on 450 istumapaikkaa.
Hautausmaan punagraniittisen Sankarimuistomerkin on tehnyt paikallinen kuvanveistäjä Aukusti Veuro (1886-1954).
Punagraniittisen Sankaripatsaan suunnitellut kuvanveistäjä Aukusti Veuro ja Vapaussodan muistomerkin taiteilijat Wila Martin ja Urho Heinänen.
Sääksmäen kunta liitettiin Valkeakosken kaupunkiin vuonna 1973. Sääksmäki ja Valkeakoski jäivät edelleen kahdeksi eri seurakunnaksi, mutta nekin yhdistettiin vuonna 2007. Käytössä on historiallisen emäseurakunnan mukaan nimi Sääksmäen seurakunta.
SÄÄKSMÄEN KIRKKO
Osoite: Kirkkovainiontie 10, Sääksmäki (Valkeakoski).
