LAPPPOHJA / UUSIMAA – Vain sisäänkäynnin yläpuolella oleva vaatimaton risti viittaa rakennuksen uskonnolliseen merkitykseen. Muuten talo voisi olla hyvässä kunnossa oleva seurojentalo tai paikallinen työväentalo.
Lappohjan kylän asukasmäärän kasvu alkoi Venäjän vallan lopulla ja kiihtyi toisen maailmansodan päätyttyä. Alueelle syntyi teollisuutta ja se houkutteli runsaasti uutta väkeä. Jo 1900-luvun alkuvuosina vielä silloin Tenholaan kuuluneessa Lappohjassa oli asukkaita niin paljon, että kaivattiin omaa kirkkoa. Vaatimaton rukoushuonekin kelpasi.
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) oli hankkeen käynnistäjä. Kyse oli Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimivasta herätysliikkeestä. Toiminta oli käynnistynyt 1870-luvulla. Evankelisella herätysliikkeellä oli merkittävä jalansija Lappohjan kylässä 1900-luvun alussa.
Yhdistyksen omistamat rukoushuoneet (ent. saarnahuone) eivät olleet virallisia vihittyjä kirkkoja, mutta niitä voitiin käyttää hartaushetkien pitämiseen.
Lappohjan rukoushuonetta rakennettaessa rahaa ei ollut paljon käytössä. Tarvittavat hirret saatiin osin lahjoituksina, mutta niitä jouduttiin myös ostamaan. Työ edistyi hitaasti, mutta valmista saatiin vuonna 1913. Tilasta ei tullut suuren suuri, sillä istumapaikkoja on vain 130. Piirustuksista vastasi rakennusmestari Karl Fredrik Bergman, joka oli suunnitellut aikaisemminkin jo yhden rukoushuoneen.
Lappohjan rukoushuoneesta tuli pohjakaavaltaan suorakaiteenmallinen, harjakatolla varustettu rakennus. Hirrestä tehty runko on ulkoa laudoitettu. Arvokkuutta on saatu liittämällä sisäänkäynnin yhteyteen päätykolmio.
Sotavuodet toivat rukoushuoneen hengelliseen toimintaan katkoksen. Ensimmäisen maailmansodan aikana tiloja käyttivät ensin venäläiset sotilaat ja myöhemmin saksalaiset joukot. Sama toistui puna-armeijan osalta venäläisten vuokra-aikana vuosina 1940-1941. Rukoushuone toimi silloin neuvostosotilaiden elokuvateatterina.
Uusi tilanne koitti myös, kun Hangon evankelisluterilaiset seurakunnat ensin vuokrasivat rukoushuoneen vuonna 1980 ja sitten Hangon seurakuntayhtymä osti sen pari vuotta myöhemmin. Samalla myös rakennus päätettiin kunnostaa perusteellisesti.
Lappohja on kaksikielistä aluetta. Niinpä rakennuksen kunnostuksen yhteydessä syntyi riita kieliryhmän välillä 1980-luvulla. Suomenkieliset halusivat tehdä rukoushuoneesta seurakuntatalon, joka mahdollistaisi tiloissaan monipuolisemman toiminnan. Ruotsinkieliset halusivat pitää rakennuksen yhä edelleen sellaisenaan eli kirkkona.
Erimielisyys ratkaistiin kompromissina. Kirkkosali jaettiin kahtia suljettavalla paljeseinällä. Toinen puoli pysyi kirkkosalina ja toiselle puolelle saatiin seurakuntasali. Tilat voidaan myös yhdistää paljeseinä avaamalla. Piispa Erik Vikström vihki kirkon uudelleen käyttöön vuonna 1984.
Lappohjan kylä kuului Tenholan kuntaan vuoteen 1977 asti, kunnes se liitettiin Hankoon. Yli 100-vuotiasta entistä rukoushuonetta hallinnoi Hangon suomalainen seurakunta.
LAPPOHJAN KIRKKO
Osoite: Hietaniementie 14, Lappohja (Hanko).
