New Yorkin suosituin nähtävyys testaa hermoja. Vapaudenpatsaalla käy vuosittain miljoonia turisteja. Jonot ovat pitkät ja turvatarkastus on tiukka. Odotus kuitenkin palkitaan.
Otan neuvosta vaarin ja olen ajoissa paikalla. Mutta niin ovat tehneet sadat muutkin. Manhattanin eteläkärjessä Battery Parkissa on jo aamulla kymmenien metrien jonot. Kaikki haluavat ostaa lipun Vapaudenpatsaalle. Ja nyt on vasta matkailusesongin hiljaisin aika. Mitä tämä olisikaan kesäruuhkien aikana!
Olisiko sittenkin pitänyt varata lippu jo etukäteen internetin kautta? Aina on pelko, että saman päivän liput myydään paikan päällä loppuun. Nyt jono kuitenkin etenee melko mukavasti ja onnistun saamaan pääsylipun vielä samalle päivälle.
Tiukka turvatarkastus
Lippujonon jälkeen jonotetaan uudestaan. Tällä kertaa ensin turvatarkastukseen ja sitten lautalle, joka vie perille Vapaudenpatsaan luo. Turvatarkastus osoittautuu tiukemmaksi kuin yksikään aikaisemmin kokemani. Syynä on vuoden 2001 syyskyyn tapahtumat, jolloin New Yorkiin kohdistui kaikkien aikojen terroristihyökkäys. Sen seurauksena Vapaudenpatsas suljettiin pitkäksi aikaa yleisöltä. Nyt sinne taas pääsee, mutta vain äärimmäisen tiukkailmeisten turvamiesten kontrollin läpäisemänä. Jenkit eivät ota pienintäkään riskiä.
Yli kolmen tunnin odotuksen jälkeen olen valmis hyppäämään Circle Linen yhtiön alukselle, joka vie matkailijat Liberty Islandille, jossa Lady Liberty on jo toista sataa vuotta tervehtinyt New Yorkiin saapuvia.
Lähes sata metriä korkeutta
Merituuli puhaltaa ikävästi, mutta kaikki haluavat olla laivan kannella valokuvaamassa. Mereltä Manhattanin eteläkärki pilvenpiirtäjineen on upean näköinen. Noin parinkymmenen minuutin laivamatkan aikana Vapaudenpatsas tulee yhä lähemmäksi. Kauempaa katsottuna on vaikea ymmärtää Ladyn todellista kokoa. Vierestä katsottuna 93 metrin korkeudessa leimuava kullattu soihtu näyttää olevan kohtuullisen korkealla.
Tähden muotoisen betonisen perustan ja graniittisen jalustan päällä seisovan neitokaisen mitat ovat kunnioitettavat. Patsaan korkeus on 46 metriä. Käden pituus on viisi metriä ja nenälläkin on pituutta 137 senttiä. Kasvoilla on korkeutta viisi metriä ja leveyttä kolme. Pinta on vajaan kolmen millin kuparilevyä, jonka ajan saatossa meri-ilma on hapettanut kuparinruskeasta kauniin vihreäksi. Soihtu on uusi ja sen pinta on kullattu. Alkuperäinen on esillä jalustan sisällä olevassa museossa.
Lady Libertyn kädessä on itsenäisyysjulistuskirja, johon on roomalaisin numeroin ikuistettu Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän päivämäärä (4.7.1776).
Kovalla tuulella patsas heiluu useamman senttimetrin, soihtu jopa 13 senttiä.
Ranskan lahja amerikkalaisille
On helppo kuvitella, miltä Vapauden jumalattaren näkeminen tuntui yli sata vuotta sitten eri puolilta maailmaa tulleiden siirtolaisten silmin. Nimensä mukaisesti patsas on vapauden, toivon ja uuden elämän vahva symboli. Moni oli jättänyt kotimaansa ja lähtenyt suurin toivein Uuteen maailmaan. Manhattanin edustalla oleva Vapaudenpatsas oli ensikosketus suurten lupausten Amerikkaan. Kaikille tulijoille patsas ei kuitenkin suonut vapautta, vaan läheisellä Ellis Islandilla suoritettu lääkärintarkastus saattoi merkitä pikapassitusta takaisin kotiin.
1800 -luvun lopulla Yhdysvallat ei vielä ollut varakas maa. Vapaudenpatsas olikin lahja äveriäimmiltä ranskalaisilta, jotka halusivat näin juhlistaa maidenvälistä ystävyyttä Pohjois-Amerikan vapaussodassa. Amerikkalaisten tehtäväksi jäi perustan rakentaminen. Ranskalaiset suunnittelivat ja teettivät itse patsaan.
Kauniista lupauksista huolimatta patsaan varainhankinta oli kummassakin maissa vastatuulessa. Vähitellen kuitenkin tarvittavat varat saatiin kokoon erilaisten hyväntekeväisyyskampanjoiden ja lahjoitusten avulla. Patsas saatiin pystyyn vuonna 1886 juuri sopivasti Amerikan vapaussodan 100-vuotisjuhlien kunniaksi.
Gustav Eiffel oli mukana suunnittelussa
Patsaan tekniset ratkaisut olivat aikakauden insinööritaidon huipentuma. Kuparinaisen tukena oleva rautakehikko on itse Gustav Eiffelin suunnittelema. Kuvanveistäjä Frederic Auguste Bartholdi vastasi jumalattaren ulkoasusta. Kropan antoi Bartholdin naisystävä Isabella Eugenie Boyer ja kasvot taiteilijan oma äiti. Näin ainakin väitetään.
Patsaan alkuperäisenä esikuvana uskotaan olleen Rodoksen kolossi, yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Vapaudenpatsaasta tuli kuitenkin lähes kolme kertaa korkeampi kuin esikuvansa. Rouvan rakentamisen tarvittiin 31 tonnia kuparia ja 125 tonnia terästä.
Kun amerikkalaiset olivat saaneet jalustan valmiiksi, ranskalaiset pakkasivat patsaan osina 214 puulaatikkoon ja lähettivät lahjansa laivalla New Yorkiin. Vapaudenpatsaan paikaksi oli valittu Bedloe’s Island –niminen kallionluoto, joka myöhemmin nimettiin Liberty Islandiksi, Vapaudensaareksi.
Kesti neljä kuukautta ennen, kuin neitokainen saatiin pystyyn. Virallinen paljastustilaisuus pidettiin lokakuun 28. päivä 1886. Paikalla oli arvovaltaista väkeä mukaan lukien Yhdysvaltain presidentti Grover Cleveland. Rahvas seurasi tapahtumia Manhattanin eteläkärjestä.
Vuonna 1936, viisikymmentä vuotta paljastustilaisuuden jälkeen juhlittiin presidentti Rooseveltin johdolla patsaan puolivuosisatajuhlia. Vuonna 1983 koettiin jännittäviä hetkiä, sillä suorassa televisiolähetyksessä taikuri David Copperfield haihdutti patsaan näkyvistä. Onneksi vain väliaikaisesti, ja vuonna 1986 voitiinkin viettää Vapaudenpatsaan 100 -vuotisjuhlia.
Sata vuotta kestäneen elämänsä aikana rouva oli päässyt pahasti rupsahtamaan. Niinpä synttärijuhlien kunniaksi vanharouva kunnostettiin. Juhlan kunniaksi New Yorkissa järjestettiin kaikkien aikojen kallein ilotulitus.
Sisällekin jonotetaan
Alkuaikoina oli mahdollista nousta kierreportaita pitkin aina patsaan soihtuun asti. Turvallisuussyistä se kiellettiin jo 1900-luvun alkupuolella. Kruunuun nousu oli mahdollista aina vuoden 2001 terroristi-iskuun asti. Nyt sekään ei ole enää mahdollista, mutta jalustan näköalatasanteelle pääsee ihailemaan Manhattanin siluettia. Sisätiloihin otetaan kerrallaan vain rajallinen määrä kävijöitä, joten sinnekin pitää erikseen jonottaa.
Käynti siirtolaismuseossa
Paluumatka tehdään Ellis Islandin kautta. Samalla lipulla voi hypätä Circle Linen alukseen, joka kulkee tiiviin aikataulun mukaan kohteiden välillä. Ellisin saarella on paljon nähtävää, joten aikaa siellä menee kahdesta kolmeen tuntiin.
Siirtolaisia saapui miljoonia Euroopasta, Aasiasta, käytännössä kaikkialta maailmasta – myös Suomesta. Jokaisen kolmannessa luokassa matkustaneen siirtolaisen tuli kulkea Ellisin saaren lääkärintarkastuksen kautta. Vaikka vaurastuva Yhdysvallat kaipasi uusia asukkaita, ei ketä tahansa hyväksytty. Jokaisen tulokkaan tuli alistua lääkärintarkastukseen, kuulusteluihin ja vastaamaan kymmeniin kysymyksiin ennen, kuin heltisi lupa astua Amerikan mantereelle.
Ensimmäisessä ja toisessa luokassa matkustaneet pääsivät helpommalla. Heidät tutkittiin jo laivan avarimmissa tiloissa, vain köyhimmät massat ohjattiin Ellisin saarelle tarkastusta varten.
Ellisin saari otti vastaan siirtolaisia aina vuoteen 1924 asti. Toisen maailmansodan jälkeen rakennukset olivat autioina ja ränsistyivät. Vasta 1980-luvulla alkoi paikkojen kunnostus. Tuloksena oli mielenkiintoinen siirtolaismuseo.
Museossa on näyttelyitä kolmessa eri kerroksessa. Pohjakerroksessa upean holvikaton alla on vastaanottosali, jossa on esillä lahjoituksina saatuja vanhoja matkalaukkuja. Muissa kerroksissa on lisää siirtolaisille kuuluneita tavaroita: lasten leluja, soittimia, taloustavaroita, vaatteita ja kenkiä.
Museossa voi myös kuunnella siirtolaisten nauhoitettuja haastatteluja tai katsella elokuvateatterissa filmin, joka kertoo siirtolaisten tulosta Yhdysvaltoihin. Nappia painamalla saa selville, mihin päin ja kuinka paljon esimerkiksi suomalaisia maahanmuuttajia on Yhdysvaloissa asettunut.
Koska tulijoita oli paljon, ei yhden ihmisen kuulustelu ja lääkärintarkastus saanut viedä paljon aikaa. Ruuhkaisimpina päivinä ehdittiin tarkastaa yli 10 000 siirtolaista.
Patsaan sisälle ja jalustan näköalatasanteelle pääsee vain Time Pass -lipulla ja yleensä vasta jonottamisen jälkeen. Time Pass -lippuja on päivää kohti rajoitettu määrä ja lippuja jaetaan niin kauan kuin niitä riittää. Lautat kulkevat tiheään, joten patsaan ja Ellisin saaren museoon voi tutustua oman aikataulunsa mukaan.
Pikantti tapa nähdä Vapaudenpatsas on hypätä ilmaiselle Manhattanin eteläkärjen ja Staten Islandin välillä kulkevalle lautalle. Venematka kestää yhteen suuntaan parikymmentä minuuttia ja lautta ohittaa Vapaudenpatsaan melko läheltä.
Metro: South Ferry.
