Merimieskirkko – koti kaukana kotoa

VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Lähellä satamaa Rahtarinkujalla sijaitseva rakennus ei ole ehkä Turun kaunein. Kirkoksi sitä ei ainakaan ohikulkija helposti miellä. Kolmekerroksisen rakennuksen seinään kiinnitetty iso kyltti kertoo, mistä on kyse: Merimieskirkko.

Rakennus on myös piispan toimesta vihitty virallisesti kirkoksi.

Suomen Merimieskirkon toimintaa pyörittävä yhdistys tekee evankelis-luterilaisen kirkon työtä niin Suomessa kuin ulkomailla. Merimieskirkko on kuitenkin kaikille avoin kohtaamispaikka, kansalaisuuteen tai uskontokuntaan tai -kantaan katsomatta.

Ihan pienestä toiminnasta ei olekaan kyse, sillä Suomen Merimieskirkko on perustettu jo vuonna 1875. Vuosi 2025 onkin yhdistyksen 150-vuotisjuhlavuosi. Paikallisella Turun Merimieskirkollakin on ikää jo reilusti yli 100 vuotta. Turun toimipiste on vain yksi Suomessa olevista seitsemästä satamapaikasta. Ulkomaillakin on yhä yli kymmenen Suomen Merimieskirkkoa viidessä eri Euroopan maassa.

Yhdistyksen nimi oli aikoinaan Suomen Merimieslähetysseura, mutta 1990-luvulla nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa, Suomen Merimieskirkko. Yhdistys perustettiin 1800-luvulla auttamaan suomalaisia merimiehiä ulkomailla. Nimensä mukaisesti merimiehet olivatkin aikoinaan satamassa sijaitsevan Merimieskirkon vakiokävijöitä.

Eivät enää.

Alkuaikoina kyse oli usein ulkomaiden satamissa tehtävästä sielunhoitotyöstä. Nykylaivojen purku ja lastaus ei kestä satamissa useita päiviä, kuten aikoinaan. Laivan miehistö ei enää ehdi kirkolle vapaa-aikaansa viettämään. Merimieskirkon toiminta on laajentunut entisestään alkuaikojen sielunhoitotyöstä ja hartaushetkistä paljon laajemmalle.

Työmme tarkoituksena on ylläpitää ihmisten henkistä hyvinvointia ja siten lievittää ikävää, ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja laivoilla myös inhimillisen virheen ja onnettomuuden mahdollisuutta.

Merimieskirkko on kehittynyt ja monipuolistunut kaikkia liikkeellä olevia ihmisiä palvelevaksi kulttuurikeskukseksi ja sosiaalista hyvinvointia edistäväksi monitoimitaloksi.

Porvoolainen Elis Bergroth oli ensimmäinen suomalainen merimiespastori ulkomailla 1880-luvulla. Toiminta käynnistyi Englannissa, josta Suomen Merimieskirkko laajeni nopeasti muuallekin Eurooppaan ja aina Pohjois-Amerikkaan, Australiaan sekä Etelä-Amerikkaan asti.

Merimieskirkoista tuli kokoontumispaikkoja, jossa oli hartaushetkien ohella tarjolla muun muassa suomenkielisiä lehtiä ja kirjoja. Turussa Merimieskirkko tarjosi ennen kännyköitä mahdollisuuden soittaa lankapuhelimella kotiin toiselle puolelle maapalloa. Helpottaen näin merimiehen koti-ikävää.

Merimiehet eivät olleet ainoita asiakkaita ulkomailla. Merimieskirkon palveluja käyttivät ja käyttävät yhä myös siirtolaiset ja vieraassa maassa matkailevat – etenkin, jos oma kielitaito on heikko.

1900-luvun alkuvuosina Merimieskirkon työ laajeni myös Suomen satamiin. Turussa toimittiin lähellä satamaa ja sieltä siirryttiin välivaiheen kautta nykyiselle paikalle Markulantien varteen vastapäätä Teboilin huoltoasemaa. Nykyinen paikka on parempi, sillä Merimieskirkon kohderyhmäkin on vuosien myötä muuttunut.

Turussa vakiokävijä on rekkamies, jolle on tarjolla isolle ajoneuvolleen mainio parkkipaikka ja myös mahdollisuus saunoa.

Ovesta voi astua sisälle satunnainen ohikulkijakin. Merimieskirkon kahvila palvelee kaikkia. Täältä löytyy myös pieni kukkakoristeinen alttari. Sen yläpuolella on Isä meidän -rukous useammalla eri kielellä.

MERIMIESKIRKKO

Osoite: Rahtarinkuja 2, Turku.

KARTTA

Lue lisää

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO