POMARKKU / SATAKUNTA – Pomarkun vanhan kirkon sisätilat vaikuttavat heti jotenkin erilaisilta. Suomessa on totuttu siihen, että kirkon pohjakaava noudattaa perinteistä muotoa.
Normaalisti kirkot on rakennettu itälänsi-suuntaisesti. Asehuone, pienempi sisäänkäynti, on eteläseinustalla ja sakasti vastakkaisella puolella, pohjoisseinällä. Myös alttarin paikka kirkkosalin itäpäädyssä on vakio.
Pomarkussa on päädytty osin toisin. Alkuperäinen alttari on pohjoisseinustalla.
Myöhemmin rakennettu uusi alttari on perinteisellä paikalla. Alkuperäinen on yhä olemassa, ja se toimii niin sanottuna lukupulpettina. Erikoisuutta kuitenkin lisää se, kun saarnastuoli on rakennettu myöhemmin uuden alttarin yläpuolelle. Käynti saarnastuoliin on takaseinässä olevan oven kautta. Alttarin vieressä on lahjoituksena saatu puinen krusifiksi.
Syy erikoiseen alkuperäisratkaisuun on todennäköisesti se, kun Pomarkun vanha puukirkko toteutettiin suunnittelua myöten vahvasti talkoovoimin. Rakentamisesta vastasivat paikalliset talonpojat renkeineen. Valmista tuli vuonna 1802.
Entisaikoina monien puukirkkojen rakentaminen oli koko kylän yhteinen ponnistus. Tarvittava puutavara saatiin lahjoituksina omista metsistä ja työvoimaakin oli tarjolla. Mitä enemmän hirsiä lahjoitti, sitä paremmat paikat sai kirkkosalista. Puukirkkojen rakentaminen ei vaatinut samalla tavoin ammattitaitoa kuin kivikirkkojen rakentaminen. Jokaisesta torpasta löytyi riittävästi ammattitaitoa puusta rakentamiseen.
Pomarkun kirkkoa ei kuitenkaan rakennettu paikallista mielikuvitusta käyttäen, vaan mallia otettiin Kauvatsalle rakennetusta puukirkosta, joka oli valmistunut jo vuonna 1800, pari vuotta aikaisemmin. Pomarkun kirkon yksi rakentajista, Heikki Lintula, oli ollut rakentamassa myös Kauvatsan kirkkoa.
Oman kirkon rakentamiseen piti anoa Ruotsin kuninkaalta lupa. Kun lupaa ei kuulunut, kyläläiset ryhtyivät joka tapauksessa töihin. Lupa lopulta tuli, mutta sitä ennen kiisteltiin kovasti rakentamisen laillisuudesta. Uhkana oli kirkon purkaminen ja rakentajien tuomitseminen sakoilla. Kun purulta ja sakolta kuitenkin vältyttiin, kirkko voitiin vihkiä vuonna 1803, vuosi sen valmistumisensa jälkeen.
Alkuperäinen kirkko ei ollut yhtä hieno kuin nykyinen. Hirrestä rakennettu runko oli vuosien ajan niin ulkoa kuin sisältäkin laudoittamatta. Ulkopuoli sai lautaverhoilun vuonna 1838 ja kirkon sisäseinät laudoitettiin vasta vuonna 1854, yli 50 vuoden jälkeen kirkon valmistumisesta.
Kun kirkkosalin seinät oli kauttaaltaan laudoitettu, Henrikki Lilja -niminen henkilö maalasi seinät valkoisiksi koristelemalla ne vielä sinisin kuvioin.
Pomarkun vanha puukirkko alkoi olla 1900-luvulle tultaessa niin huonossa kunnossa, että tuli aika rakentaa lähelle uusi kirkko. Pitkään harkittiin vanhan kirkon laajentamista ja huonompien osien vaihtamista. Muutostyöt katsottiin kuitenkin niin suuriksi, että uuden kirkon rakentaminen olisi järkevämpää. Arkkitehti Ilmari Launiksen (1881-1955) suunnittelema kivikirkko valmistui vuonna 1921.
Vanha kirkko jouti purettavaksi, mutta onneksi näin ei käynytkään. Se oli kärsinyt kansalaissodan paikallisissa taisteluissakin. Kirkon suojelusta ehdotti säveltäjänä tunnettu Heikki Klemetti. Hän hyvin kansallismielisenä ja vanhojen puukirkkojen asiantuntijana koki Pomarkun vanhan kirkon historiallisena kohteena arvokkaaksi, onhan se 1800-luvun alun puukirkoista eräs alkuperäisimpänä säilyneistä.
Myös Museovirasto kokee kirkon arvokkaaksi. Niinpä se on tukenut vanhan kirkon kunnostusta muun muassa uusimalla kirkon paanukaton. Kirkkoa on muutenkin jouduttu vuosien aikana kunnostamaan. On maalattu ja vaihdettu lahonneita puuosia uusiin jne.
Kirkossa ei ole minkäänlaista lämmitystä, joten se on avoinna vain kesäkuukausien aikana. Kun Pomarkun uutta kirkkoa kunnostettiin vuonna 2022, vanha kirkko sai hetken toimia väistötilana.
Pomarkun seurakunta aloitti ensin Ulvilan seurakuntaan kuuluneena kappeliseurakuntana. Myöhemmin se kuului kappelina Noormarkun seurakuntaan ennen itsenäistymistään vuonna 1915. Pomarkun seurakunta yhdistyi Noormarkun seurakuntaan vuonna 2019.
Alle 2 000 asukkaan Pomarkku on harvinaisuus, sillä se on yhä itsenäinen kunta. Se tunnetaan kahden arvokkaan kirkon ohella myös hyvin säilyneestä kirkonkylästään. Pomarkunjoen varrelle syntyi asutusta jo vuosisatoja sitten. Monet vanhat kantatilat ovat yhä alkuperäisillä paikoillaan. Kylän rakennukset ovat lähinnä 1800-luvun jälkipuoliskolta. Idyllisen maalaismaiseman täydentää joen ylittävä yli 100 vuotta vanha kolmikaarinen kivisilta.
POMARKUN VANHA KIRKKO
Osoite: Vanhatie 13, Pomarkku.
