POMARKKU / SATAKUNTA – VALMIS KESÄÄN 2026 MENNESSÄ Kyse on rahasta. Tai pikemminkin sen puutteesta. Pomarkkukaan ei ole ollut poikkeus. Seurakunnat eri puolilla Suomea kärvistelevät talousongelmissa. Tulot ovat pienentyneet, mutta kulut ovat pysyneet samoina, jopa lisääntyneet. Seurakunnat omistavat kiinteistöjä, joiden ylläpito maksaa ja korjausvelka on suuri.
Osa seurakunnista on päätynyt keskittyä niihin tiloihin, joita oikeasti tarvitaan. Moni on myynyt tarpeettomaksi käyneen pappilan tai seurakuntakodin. Korvaavat tilat on saatu muutostöiden jälkeen kirkon sisätiloista. Näin on toimittu myös Pomarkussa.
100-vuotias Pomarkun kivikirkko on saanut vuoden 2022 korjaustöiden myötä kahvion kokoontumistiloineen sekä työtiloja seurakunnan työntekijöille. Tavoite on ollut, että kirkon tiloja voitaisiin käyttää monipuolisemmin.
Pomarkussa on poikkeuksellisesti kaksi kirkkoa, sillä vuonna 1802 rakennettu edellinen puinen kirkko on yhä jäljellä. Kirkoista kiinnostuneille tarjolla onkin kaksi eri aikakauden kirkkoa lähes vierekkäin. Historiallisesti arvokas vanha kirkko riittäisi jo yksistään vierailuun Pomarkun kirkkomaalle.
Pomarkun uusi kirkko valmistui vuonna 1921. Se oli aikaa, kun Suomi oli juuri itsenäistynyt ja kansallisromantiikka tyylisuuntana oli erittäin suosittu. Aiheita haettiin oman kansakunnan menneisyydestä muun muassa musiikkiin, kuvataiteisiin ja arkkitehtuuriin. Jälkimmäisessä rakennusmateriaalina käytettiin kotimaista graniittia, joka teki kirkoistakin jykeviä linnamaisine torneineen.
Arkkitehti Josef Stenbäck (1854-1929) on ollut Suomen tuotteliaimpia kirkkoarkkitehtejä. Monet maamme kansallisromantiikkaa edustavat kivikirkot ovat hänen suunnittelemia. Myös Pomarkussa luotettiin Stenbäckin ammattitaitoon. Häneltä tilattiin kirkon piirustukset, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin nuorempaan arkkitehtiin, Stenbäckin kilpailijaan.
Arkkitehti Ilmari Launis (1881-1955) oli nouseva kyky ja hänestä tulikin toinen tunnettu kansallisromantiikan aikakauden kirkkoarkkitehtimme. Hän oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä eräs Suomen ahkerimpia kirkkorakennusten suunnittelijoista. Launis vastasi myös useiden kirkkojen sisätilojen yksityiskohdista. Lahjakkaan monitaiturin tekemiä ovat muun muassa monet kirkkojen värikkäät lasimosaiikkityöt ja alttarimaalaukset.
Suomalainen kansallisromantiikka otti mallia keskiajan arkkitehtuurista. Pomarkun kirkon ulkonäössä onkin paljon samaa kuin vanhoissa harmaakivikirkoissamme. Pohjakaava on perinteinen, suorakaiteenmallinen pitkäkirkko, jonka runkohuoneen sivuilla on kaksi niin sanottua kylkiäistä, sakasti ja asehuone eli eteinen. Koristeellisen eteläpäädyn harjalla on pieni kellotorni.
Alttarinpuoleisessa päädyssä on sakasti, johon on tehty pieni yhteinen tila. Kirkkosalin takaosaan saatiin muutostöiden yhteydessä 30 hengen kahvio ja kokoontumistila.
Kolmilaivaisen kirkkosalin katon muodostaa kaareva betoniholvaus. Kirkon pneumaattiset urut vuodelta 1921 ovat Kangasalan urkutehtaan tuotantoa.
Tyylikkään pelkistetty sisustus on tuttua arkkitehti Launiksen kädenjälkeä. Tilaa riittää, sillä istumapaikkoja on peräti 1 300 hengelle. Se on paljon, sillä paikallisessa Pomarkun seurakunnassakin on vain alle 2 000 jäsentä.
Hillitysti koristellun kirkkosalin erikoisuus on arkkitehti Launiksen maalaama kookas alttarifresko, joka kuvaa Jeesuksen kuolinhetkeä ristillä. Sekin on melkoinen taidonnäyte sen tekijältä, joka oli silloin vasta nuori arkkitehtiylioppilas.
Eräs muutos kuoleman aiheiseen alttarimaalaukseen on kuulemma tehty. Piispan määräyksestä viinaa keittävän paholaisen kuva on jälkeen päin peitetty.
Pomarkun kirkko on monien muiden kivikirkkojen tavoin kärsinyt olemassaolonsa aikana kosteusongelmista. Niitä on jouduttu ratkomaan useampaan kertaan.
Pomarkun seurakunta aloitti ensin Ulvilan seurakuntaan kuuluneena kappeliseurakuntana. Myöhemmin se kuului kappelina Noormarkun seurakuntaan ennen itsenäistymistään vuonna 1915. Pomarkun seurakunta yhdistyi Noormarkun seurakuntaan vuonna 2019. Pomarkun kunta on edelleen itsenäinen.
POMARKUN KIRKKO
Osoite: Kirkkokuja 2, Pomarkku.
