VARSINAIS-SUOMI / ALASTARO – Kirkon seinähirret uitettiin Loimijokea pitkin Alastarolle. Sydäntalvella osan tarvittavista hirsistä vetivät härät jokijäätä pitkin. Näin ainakin kerrotaan tehdyn. Tosin 1800-luvun puolivälissä ei muita vaihtoehtoja juurikaan ollut. Pienemmät tavarat voitiin siirtää hevoskärryllä.
Loimijoki oli oiva kuljetusreitti, sillä Loimaan vanha kirkko sijaitsi sopivasti joenrannassa. Uuden kirkon paikka Alastarolla sijaitsee sekin lyhyen matkan päässä Loimijoesta. Uittomatkaa toki kertyi useampi kilometri.
Alastaron nykyinen kirkko on siis tehty kierrättämällä, mutta myös uusia hirsiä tarvittiin korvaamaan huonoon kuntoon päässeitä alkuperäisiä hirsiä.
Loimaan vuonna 1751 valmistunut kirkko oli käynyt ahtaaksi. Tuli tarve rakentaa uusi ja isompi. Kanta-Loimaan monumentaalinen kirkko valmistui vuonna 1837. Vanha kirkko jouti purettavaksi ja myytäväksi Alastaron kappeliseurakunnalle. Vanhan kirkon paikalle jäi vain sitä ympäröinyt hirsiaita.
Alastaroon kirkko pystytettiin uudelleen 1840-luvun alussa, eli lähes 100 vuotta myöhemmin siitä, kun se ensimmäisen kerran rakennettiin Loimaalle.
Alastarolle kirkko pystytettiin poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaan, ei itä-länsisuuntaan, kuten kirkot maassamme yleensä. Ratkaisuun tarvittiin tuomiokapitulin poikkeuslupa.
Seinähirsien lisäksi Loimaan puretusta kirkosta tuotiin Alastarolle julkisivun vuorilaudat uudelleen käytettäväksi ja saarnastuoli, joka myöhemmin siirrettiin uudemman tieltä Turun linnaan. Tämä saarnastuoli tuhoutui jatkosodan alussa Turun linnan pommituksissa.
Mukaan vanhasta kirkosta lähtivät myös alttarikehystys sekä alttarikaidetta kannattelevat balusterit eli päärynänmuotoiset pylväät. Alastaron kirkkoon rakennettiin uudet penkit, mutta vanhan kirkon materiaalia hyväksikäyttäen.
Kolmiosaisen alttaritaulun Ristiinnaulittu, Herran ehtoollinen ja Ylösnousemus vuodelta 1741 on saksalaisen Jacobus Schulzin maalaama. Kokonaisuus on eräs Varsinais-Suomen komeimmista.
Nykyistä kirkkoa tuskin tunnistaisi enää samaksi, sillä sitä on vuosikymmenien aikana muutettu. Ensimmäiset oleellisimmat muutokset olivat arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelemat 25 metriä korkea torni ja runkohuoneen sivuun rakennetut sakasti sekä asehuone.
Gylich (1786-1875) oli Ruotsissa syntynyt, mutta Suomessa uran luonnut tuottelias arkkitehti. Hän toimi Turun palon jälkeen Turun kaupunginarkkitehtina suunnitellen lukemattoman määrän rakennuksia Turkuun, pääasiassa empire-tyylisiä.
Myöhemmin 1800-luvun lopulla tehtiin arkkitehti Josef Stenbäckin (1854-1929) suunnittelemia lisäuudistuksia. 
Kyseinen arkkitehti oli Loimaan alueen asukkaille tuttu mies, sillä Stenbäck suunnitteli myös Kanta-Loimaan uuden kirkon.
Hänen johdollaan Alastaron kirkko sai muun muassa sisäkattoon lautaholvauksen, rakennettiin pikkueteiset ja tehtiin kokonaan uusi sakasti. Näin kirkko sai nykyisen muotonsa.
Stenbäck on ollut Suomen tuotteliaimpia kirkkoarkkitehtejä. Hänen piirustuspöydällä on suunniteltu yli 30 kotimaista kirkkorakennusta. Osa uran alkukauden kirkoista oli uusgoottilaisia puukirkkoja, osa myöhemmin valmistuneita kansallisromanttisia kivikirkkoja. Stenbäck vastasi uransa aikana myös monen kirkon korjaus- ja muutossuunnitelmista. Osa hänen suunnittelemista kirkoista jäi luovutetun Karjalan puolelle.
Alastaron kirkon tornissa on kaksi kelloa, joita on soitettu perinteisesti, narusta kiskomalla.
Kirkkomaalta löytyy kaksikin Wäinö Aaltosen veistosta, sankarivainajien muistomerkki Vapauden jumalatar johtaa väsyneet sotilaat voittoon ja vuoden 1918 muistomerkki Raakel itkee lapsiaan. Jälkimmäinen on Aaltosen ensimmäinen julkinen veistos.
Alastaron kunta liittyi Loimaan kaupunkiin vuoden 2009 alusta. Kuntaliitoksen myötä siitä tuli Loimaan seurakuntaan kuuluva kappeliseurakunta.
ALASTARON KIRKKO
Osoite: Papintie 1, Alastaro.
LUE LISÄÄ: Virttaan kirkko on ollut koko kylän yhteinen ponnistus
LUE LISÄÄ: Hunnaan kotiseutumuseossa päärakennus on jätetty 1930-luvun asuun
