Alkmaarissa Gouda on pääosassa. Juustoturistit saavat seurata markkinatapahtumaa, jossa kauppaa tehdään vanhoja perinteitä noudattaen. Ja kaikilla on hauskaa. Alkmaar on myös jalkapallokaupunki. AZ Alkmaar -joukkueen luottopelaaja oli aikoinaan suomalainen Niklas Moisander.
Alkmaar sijaitsee Amsterdamista 40 km pohjoiseen. Turistibussi toisensa perään saapuu kohti Alkmaarin toria. On perjantaiaamu. Tiedossa on Alankomaiden suurin juustomarkkinat. Busseja on kymmeniä, turisteja tuhansia. Arviolta noin 150 000 uteliasta saapuu kesän aikana ihmettelemään keltakuoristen Gouda-juustojen markkinoita. Tapahtuma on vain turistien iloksi, eikä maksa mitään.
Vielä 50 vuotta sitten pidettiin oikeat juustomarkkinat. Nykyinen on pelkkä pari tuntia kestävä näytelmä. Käsikirjoitus on kuitenkin tismalleen alkuperäinen. Juustot vaihtavat omistajaa, kuten tehtiin vuosikymmeniä sitten, vanhoja tapoja kunnioittaen.
Hyvissä ajoin aamulla kymmenkiloiset tahkot kärrätään pinoihin ja riveihin vaakahuoneen edustalle. Alue aidataan. Kymmeneen mennessä kaikki on valmiina. Paikalle ovat tulleet turistien lisäksi näytelmän pääesiintyjät: juustokauppiaat ja -kantajat sekä tietysti kaupungin pormestari. Ja kaikki ovat vapaaehtoisia. Joku tärkeä vip-henkilö saa kilauttaa vaakahuoneen seinässä olevaa kelloa markkinoiden alkamisen merkiksi.
Aluksi valkopuiset arvokkaan näköiset herrat eli juustokauppiaat maistelevat, haistelevat ja puristelevat juustopalasta sormien välissä. Kun laatu on arvioitu hyväksi, alkaa kaupankäynti ostajan ja myyjän välillä ovelasti toistensa käsiä yhteen läpsimällä. Kun hinta on sovittu, kauppa varmistetaan reilulla kädenpuristuksella.
Sitten tulevat juustonkantajat. Heidän tehtävänään on kantaa myyty erä vaakahuoneeseen punnittavaksi ja edelleen kärryille, joilla juustot viedään pois.
Juustonkantajat oli arvostettu kilta, ja sitä he ovat yhä. On kunniatehtävä päästä esiintymään. Mukaan pitää tulla jo nuorena, koska poistuma on vähäinen.
– Iän karttuessa, kun ei jaksa enää kantaa, voi auttaa punnitsemisessa, kertoo Kees Koopman, jonka hatussa on oranssi nauha ja kädessä musta sauva. Hän on oltermanni, porukan arvostettu pomo, juustokillan esimies.
Juustonkantajia on neljä eri väristä ryhmää: punainen, sininen, keltainen ja vihreä. Heidät tunnistaa värillisistä olkihatuista. Leppoisa ryhmähenki on helposti aistittavissa, vaikka kantajien välillä on aina pientä leikkimielistä kisaa.
– Jos porukan jäsen myöhästyy, laitetaan hänen nimensä mustaan kirjaan, ja kaveri saa sakon. Syksyllä näillä rahoilla pidetään yhteistä hauskaa.
Juustot kannetaan erityisessä kantotelineessä. Tyyli on koomista katseltavaa. Kanto on vaikeaa, sillä kuorma painaa ja alkaa heilua helposti. Joskus joku yleisöstäkin pääsee kokeilemaan ja munamaan itsensä.
Miksi kaikki on sitten ilmaista?
Alkmaarissa halutaan vaalia vanhoja perinteitä. Kaupungin juustomarkkinat ovatkin Alankomaiden vanhimmat. Ja ilmaisesta näytelmästä huolimatta tuhannet turistit jättävät rahaa kaupunkiin. Kahvilat ja ravintolat täyttyvät, matkamuistoesineitä myydään urakalla. Juustoturistin kassiin vilahtaa juusto, jos toinenkin.
Alkmaarin juustomarkkinat pidetään vain perjantaisin. Ensimmäinen kerta on huhtikuun toinen perjantai. Viimeinen kerta on syyskuun viimeinen perjantai. Markkinat alkavat tasan kello kymmenen ja päättyvät puoleen päivään mennessä. Kannattaa tullaa ajoissa paikalle, jotta saa hyvät paikat. Väkeä on joka kerta runsaasti paikalla.
Itse Alkmaarin kaupunki on jo itsestään tutustumisen arvoinen. Varaa aikaa, sillä kanavien värittämä kaupunki on todella viehättävä.
Lisätiedot
