HALIKKO / VARSINAIS-SUOMI – Armfelt, Armfelt, Armfelt ja Armfelt. Kun listaan lisätään vielä maineikas Horn-suku, on mainittu ne aateliset, jotka ovat vuosisatojen aikana eniten vaikuttaneet Halikon kirkon historiaan.
Itse asiassa ilman näitä varakkaita lahjoittajia ei edes olisi olemassa Halikon kivikirkkoa.
Halikon kivikirkossa värikkäät hautausvaakunat kertovat kahden merkittävän suvun, Hornien ja Armfeltien, poikkeuksellisen suuresta merkityksestä ja vaikutusvallasta.
Edellä mainituille on myös varattu Halikon hautausmaan arvokkaimmat hautapaikat. Osa aatelisista on haudattu kirkon sisätiloihin tai kirkkomaalle omiin hautakappeleihin.
Kirkolle lahjoittaminen oli maassamme pitkäaikainen tapa kristillisessä perinteessä, etenkin katolisella aikakaudella. Kirkot saivat testamenttilahjoituksin merkittäviä omaisuuksia. Lahjoittajan tavoitteena oli oman sielunpelastuksen varmistaminen.
Monelle oli tärkeää tulla muistetuksi myös kuoleman jälkeen. Tätä helpotti, jos kirkossa oli näkyvällä paikalla lahjoittajan lahjoittamia esineitä, esimerkiksi saarnastuoli, maalaus, veistos, aatelisvaakuna, kattokruunu, kynttilänjalka, jopa oma kookas hautamuistomerkki. Saattoipa koko kirkkokin olla paikallisen varakkaan aatelisherran rakennuttama.
Kun kirkolla on ikää muutama vuosisata, siinä ajassa ehtii tapahtua paljon muutoksia. Halikossa on edetty keskiajan katolisesta perinteestä luterilaiseen saarnakirkkoon. Kirkkotilaa on muokattu sen mukaisesti. Eri tyylisuunnat ovat tulleet ja menneet. Ihmisten mieltymykset ja kauneusihanteet ovat vaihtuneet moneen kertaan.
Halikon kirkossa tämä näkyy siten, että eri aikakauden ihmiset eivät edes tunnistaisi kirkkoaan samaksi. Kirkon ulkomuoto on vaihtunut pitkäkirkosta ristikirkoksi. Uskonpuhdistuksen myötä sisätilat pelkistyivät, kunnes jälleen seuraavat sukupolvet ovat ottaneet maalikerrosten alta vanhempia kerrostumia esiin.
Yksi asia ei ole muuttunut. Halikon kirkko sijaitsee yhä näkyvällä paikalla, korkean Kirkkomäen päällä. Täällä voi ihastella keskiaikaisen harmaakivikirkon ohella myös komeita maisemia.
Nykykäsityksen mukaan Halikon kirkko olisi rakennettu vuosien 1460 ja 1475 välissä. Kirkko oli pyhitetty Pyhä Birgitalle, 1300-luvun pyhimykselle. Hän oli ruotsalaisen birgittalaisjärjestön perustaja. Naantalin perustettiin 1400-luvulla nunnaluostari, joka oli omistettu Pyhä Birgitalle.
Kansantarinan mukaan Halikon kirkon rakentamisen taustalla on traaginen tapahtuma. Sen mukaan oman aikakauden mahtimies Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa Laukon kartanossa. Hänen tyttärensä Cecilia oli aviossa Henrik Olavinpoika Hornin kanssa. Isänsä syntien sovitukseksi Cecilia sai Henrikin rakentamaan Halikon, mutta myös Perttelin ja Perniön kirkot.
Joensuun kartanossa (Åminnen) vaikuttaneiden Hornien rakennuttama alkuperäinen Halikon kirkko kävi ajan myötä ahtaaksi ja se kaipasi muutenkin jo kunnostusta. Kirkkoa laajennettiin 1700-luvun lopulla rakentamalla itäpäätyyn kokonaan uusi kuori. Rahoittajana toimi Maria Katariina Armfelt ja suunnittelijana turkulainen John Sundsten.
Jatkossa tarvittiin lisää tilaa. Sitä saatiin, kun kirkkoa laajennettiin ristikirkoksi vuosina 1813-1815. Muutostyön maksoivat Joensuun kartanon kreivi Kustaa Mauri Armfelt ja Wiurilan kartanon isäntä, kreivi August Armfelt.
Suunnittelijana oli italialaissyntyinen Charles Bassi, maamme ensimmäinen Yleisten rakennusten intendentinkonttorin päällikkö. Hän muun muassa maalautti kirkon seiniin doorilaispylväät ja rakennutti oviaukolle muodinmukaisen, empiretyylisen pylväskatoksen. Sen päätykolmiota kannatti neljä doorilaista pylvästä.
Bassi suunnitteli kirkkoon myös uuden saarnastuolin. Senkin lahjoitti August Armfelt.
Kun vielä keskiaikaiset holvit muutettiin laudoitetuksi tynnyriholviksi, oli kirkon muodonmuutos täydellinen.
Mutta niin vain nämäkään muutokset eivät olleet pysyviä. Arkkitehti Bassin ideoimat pylväät ja pylväskatos saivat lähteä. Pylväikkö korvattiin tiiliportaalilla.
Ympyrä sulkeutui, kun vuoden 1959 remontin jälkeen Bassin pylväät olivat taas nähtävinä. Saarnastuolin taustana oleva punainen verhokangas maalattiin paikoilleen. Pylväät ja verho ovat yhä nykyisinkin nähtävinä.
Viimeisimmän 1990-luvulla tehdyn isomman kunnostustyön jälkeen kirkkosali on valoisampi kuin aikaisemmin. Kirkonpenkkien selkänojaa kallistettiin, jotta niissä olisi parempi istua. Kirkko on saanut myös vesijohdot, viemärit, sähköistyksen ja äänentoiston ajan tasalle.
Osa vanhaa alkuperäistä esineistöä on yhä jäljellä. Seinälle ripustettu krusifiksi on 1400-luvulta. Samalta ajalta on myös maalikerrosten alta löydetty vihkiristi. Vanha kaksiosainen alttarilaite on 1600-luvulta. Lahjoituksena saatu alttaritaulu Keihäänpisto on 1700-luvun lopulta.
Kirkossa on esillä keskiosa alttarikaapista, jonka puuveistokset esittävät Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta sekä kolmea tietäjää.
Kirkkomaalla on komea kirkonrakentaja Matti Åkerblomin rakentama 1700-luvun kivinen kellotapuli. Se oli myös aikaisemmin kisällinä toimineen Åkerblomin mestarinäyte.
Sankarihautapatsas on Yrjö Liipolan suunnittelema. Kirkkomaalta löytyy myös Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.
HALIKON KIRKKO
Osoite: Kirkkorinne 1, Halikko (Salo).
