VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Sanalla Heideken on maaginen vaikutus. Se herättää vahvoja mielikuvia ja ylpeydenaiheita. Heidekenillä syntyneet pitävät itseään ehdottomasti turkulaisempina kuin muualla Turussa syntyneet.
Väitteelle löytyy toki myös katetta.
1900-luvun alku oli aikaa, kun synnytyskulttuurissa siirryttiin kotisynnytyksestä laitossynnytykseen. Lääketiede kehittyi ja hygienian vaatimukset kasvoivat.
Turun kaupungin tekemän sopimuksen mukaisesti Heidekenin (1890-1996) synnytyslaitoksen paikat oli varattu vain turkulaisäideille. Naapurikuntien synnyttäjille oli turkulaisten ohella varattu paikat Turun lääninsairaalasta (vuodesta 1958 Turun yliopistollinen keskussairaala, TYKS). Saaristokunnista tulevat synnyttäjät ohjattiin Kaskenkadun Turunmaan sairaalaan.
Kätilö Alexandra Seiko perusti oman yksityisen synnytyssairaalansa 1900-luvun alkuvuosina. Sen viimeinen sijaintipaikka oli Brahenkatu 3 (nyk. Julian talo). Seikon sairaala otti viimeiset synnyttäjät vastaan vuonna 1953. Valtaosa synnytti siihen aikaan vielä kotona.
Ei pidä sekoittaa kahta nimeä, isä Carl Johan von Heideken ja poika Carl Gustaf von Heideken. Ensiksi mainittu toimi Turun kaupunginarkkitehtinä ja hänen poikansa Carl Gustaf oli lääkäri ja synnytyssairaala Heidekenin perustaja.
Valmistuttuaan poika Carl Gustaf von Heideken toimi Turussa ensin yleislääkärinä ja sen jälkeen hän perusti vuonna 1890 synnytyssairaala Heidekenin. Sopiva tontti löytyi Sepänkadun ja nykyisen Sirkkalankadun kulmasta. Heideken itse oli tuolloin 34-vuotias.
Arkkitehti Viktor Reinius suunnitteli yksikerroksisen puutalon synnytyssairaalaksi, jossa oli aluksi käytössä viisitoista vuodepaikkaa.
Heidekenin synnytyssairaalan alku oli haastava, sillä rakennus paloi ehtien toimimaan vasta ensimmäiset kahdeksan vuotta. Palo sai alkunsa kylpyhuoneen kaminasta.
Rakennuksessa oli palon syttyessä henkilökunnan lisäksi toistakymmentä synnyttäjää. Kaikki ehtivät pelastautua ilmiliekeissä olevasta talosta. Tunnissa rakennus oli savuavina raunioina. Viereinen henkilökunnan asuinrakennus on tontin puutaloista ainoa, mikä on säilynyt.
Palaneen tilalle tarvittiin pikaisesti uusi rakennus. Paikalle tuli vuonna 1900 valmistunut arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema kaksikerroksinen, jugendtyylinen sairaala. Ajanmukaiset tilat olivat suuremmat kuin aikaisemmin, sillä käytössä oli 29 vuodepaikkaa.
1900-luvun alkuvuosina oli tullut voimaan eduskunnan laatima laki, joka velvoitti läänien pääkaupunkien, kuten Turun, perustamaan oman synnytyslaitoksen. Turun kaupunki solmi von Heidekenin kanssa sopimuksen, jossa hänen yksityissairaalastaan varattiin viisi vuodetta kaupungin synnyttäjille.
Vaikka uudessa synnytyssairaalassa oli aikaisempaa tilaa enemmän, synnyttäjien keskuudessa vallitsi yhä luokkajako. Kolme isoa kuuden hengen huonetta oli varattu ”kolmannen luokan synnyttäjille”. Toisen luokan ja ykkösluokan synnyttäjille oli omat tilansa.
Eräs Heidekenin erikoisuus oli käsikäyttöinen potilashissi. Sen avulla henkilökunta pystyi siirtämään äidin ja itsensä kerroksesta toiseen. Aluksi talossa ei ollut sähköä ja kaminalla lämmitettävä vesi saatiin omista vesisäiliöistä. Vesi tuotiin paikalle hevoskärryillä. Sähkö ja vesijohto saatiin 1910-luvun alussa. Myöhemmin talon toiseen kerrokseen tuli leikkaussali, jossa tehtiin keisarinleikkaukset.
Ajan myötä Heideken alkoi käydä vanhanaikaiseksi. Tarvittiin lisää tilaa. Sitä saatiin, kun arkkitehti Johan Eskil Hindersson suunnitteli Sepänkadun puolelle laajennusosan vuonna 1929. Vanhan ja uuden osaa on vaikea erottaa toisistaan. Samalla Heideken sai uuden hissin. Vipuhissi poistettiin.
Heidekenin perustaja Carl Gustaf von Heideken muistetaan erityisesti synnytyssairaalastaan, mutta hän oli mukana myös paikallisessa politiikassa Turun kaupunginvaltuuston ja eri lautakuntien jäsenenä. Häntä arvostettiin suuresti niin lääkärinä kuin yhteiskunnallisena vaikuttajanakin.
Kuollessaan vuonna 1914 von Heideken oli 57-vuotias. Hänen puoliso Ida von Heideken myi synnytyslaitoksen Turun kaupungille.
Vaikka Heideken tuli aikoinaan tarpeeseen, sen olemassaolo oli useasti vaakalaudalla. 1960-luvulla alkoi keskustelu lisääntyä Heidekenin lakkauttamisesta.
Synnytykset keskittyivät yhä enemmän TYKS:n naistenklinikalle samalla, kun Heidekenin käyttöaste pieneni. 1970-luvulle tultaessa Heideken oli jäänyt pahasti kehityksestä jälkeen. Yhä useammin TYKS ja Heideken asetettiin vastakkain. Jälkimmäiselle myönnettiin kuitenkin lisäaikaa uusien kunnostustöiden myötä.
Osa koki Heidekenin turvallisena ja ennen kaikkea kodikkaana synnytyssairaalana. Tiedettiin kyllä, että TYKS on oikea paikka, jos ilmaantuu ongelmia. Jakoon suhtauduttiin usein suurella tunteella. Vastakkainasettelu synnytti jopa Pro Heideken -liikkeen. Tilanne kärjistyi pommiuhkaukseen elokuussa 1987.
TYKS:n uuden kirurgisen sairaalan rakentaminen ratkaisi tilanteen. Heidekenin synnytyssairaalan toiminta lopetettiin vuoden 1995 lopussa. ”Heiskalla” syntyi yli 150 000 turkulaista. Elina Jussilainen on viimeinen Heidekenillä syntynyt lapsi.
Lopettamisen jälkeen Heideken siirtyi ammattikorkeakoulun hallintaan, kunnes kyseinen koulu muutti uusiin tiloihin vuonna 2007. Seuraavaksi Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ostivat talon ja perustivat siihen Perhetalo Heidekenin.
Vaikka vuosikymmenet ovat vierähtäneet Heidekenin lakkauttamisesta, tunnettu synnytyssairaala herättää yhä suuria tunteita. Ei pidä ihmetellä, jos joku turkulainen esitellessään itsensä samalla kertoo syntyneensä Heidekenillä.
Lähde: Muistojen Heideken (Valde Orrenmaa, Mia Alhonmäki & Sanna-Kaisa Karjalainen)
SYNNTYSSAIRAALA HEIDEKEN
Osoite: Sepänkatu 3, Turku.
