Itä-Viro – kierros sipulivenäläisten mailla

Kolmen tunnin automatkan päässä Tallinnasta itään voi siirtyä ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Peipsijärven rannalla eletään kiireettömästi. Paikallisten ihmisten elämäntapa tuo mieleen tsaarin aikaisen Venäjän.

Tein ensimmäisen kerran matkaa Peipsijärven maisemissa 1990-luvun alkupuolella. Käytössäni oli surkea kartta, ja tienvarsiopasteetkin olivat kehnonlaisia. Eksytyksi tuli tuon tuosta ja tuskin uskalsi pysähtyä. Nyt kartat ovat parempia ja opasteetkin ovat kunnolliset.

Matkailusta odotetaan piristysruisketta

Neuvostoajalla Viron itärajoilla ei liikkunut yksikään turisti, eikä heitä ole vieläkään ruuhkaksi asti. Nykyisin matkailijat toivotetaan tervetulleiksi, sillä Viron köyhimmällä alueella turismin toivotaan tuovan toimeentuloa niukkaan arkipäivään. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää: tienvarressa on mummoja tasaisin välein myymässä paikallisia tuotteitaan. Loppukesä on parasta matkailuaikaa, koska sato on kypsynyt. Pysähdyn täydentämään matkaeväitäni.

Olgaksi itseään kutsuva huivipäinen mummo myy vihanneksia ja hedelmiä. Pikkurahalla saan muovikassini täyteen. Ilmeisesti esimerkkini voimalla paikalle pysähtyy myös suomalainen turistibussi. Olga tienaa vartissa kuukauden eläkkeen.

– Spasiiba, spasiiba, hokee Olga tyytyväisenä kasatessaan tyhjän myyntipöytänsä.

Venäjänkielisiä vanhauskoisia

Peipsijärven rannalla puhutaan vain venäjää. Asukkaat eivät kuitenkaan ole neuvostoaikana tänne muuttanutta siirtoväkeä, vaan heidän sukujuurensa ulottuvat huomattavasti kauemmaksi. He ovat Virolle uskollisia staroverejä, vanhauskoisia.

Heidän esi-isänsä pakenivat vainoja Venäjältä yli kolme sataa vuotta sitten. Venäjän patriarkka Nikonin käynnisti kirkkouudistuksen vuonna 1653. Niskuroitsijoita vainottiin, ja puolimiljoonaa ihmistä sai surmansa. Monet pakenivat Venäjän syrjäseuduille Baltiaan ja jotkut aina Ruotsiin asti. Osa saapui Peipsijärven länsirannalle erillisinä ryhminä. Näin syntyivät muun muassa Kallasten, Ninan, Kolkjan, Kasepään, Mustveen, Varnjan ja Rajan kylät.

Vanhauskoiset asuvat rivikylissä, joista pisimmät ovat useamman kilometrin pitkiä. Talojen päädyt ovat tielle päin. Ympärillä on pieniä peltotilkkuja ja puutarhoja, joissa kasvatetaan kurkkua, tomaattia, perunaa ja etenkin sipuleita. Heitä kutsutaankin sipulivenäläisiksi. Siellä täällä näkyy vielä neuvostoaikaisia kasvihuoneita, joissa kasvatettiin elintarvikkeita Leningradin miljoonaväestölle. Nyt tämä ei ole enää kannattavaa.

Kalaa järvestä

Toinen tärkeä elinkeino maatalouden ohella on kalastus. Peipsijärvi on yhä kalaisa. Pyydyksiin jää kuhaa, haukea, kuoretta, ja jos kukaan ei huomaa, rauhoitettua muikkuakin. Tien vieressä seipään päässä oleva kuivattu kala kertoo, että läheisessä talossa myydään tuoretta kalaa, myös savustettuna.

Vaikka peipsivenäläisten uskonto eroaa vain vähän muiden ortodoksien uskonnosta, he ovat säilyttäneet vanhat tavat muuttumattomina satojen vuosien ajan. Neuvostovallan lakattua lapsille opetetaan taas koulussa vanhaa kirkkoslaavia. Pääosin 1800-luvulta rakennettuja vanhauskoisten kirkkoja on vielä toiminnassa kahdeksan.

Täälläkin on moni nuori muuttanut työn perässä Tarttoon, Narvaan tai Tallinnaan. Vanhukset ovat jääneet. Virallisen tilaston mukaan vanhauskoisia on Virossa yli kymmenen tuhatta, mutta tähän lukuun lasketaan myös perheisiin syntyneet lapset, jotka eivät enää tarkalleen noudata vanhoja rituaaleja. Todellinen vanhauskoisten lukumäärä on muutama tuhat.

Mukavia pysähdyspaikkoja

Peipsijärven seutu kuuluu Tartonmaan maakuntaan. Useimmat matkailijat saapuvat omalla autollaan Tarton suunnasta Emajoen maisemista. Joki yhdistää Viron sisämaan Peipsiin. Lyhyiden välimatkojen ja tasaisten pinnanmuotojen vuoksi alue sopii hyvin myös kiireettömään polkupyöräretkeilyyn.

Ensimmäiseksi tutustumiskohteeksi kannattaa valita Kolkjan kylä ja siellä toimiva sibularestoran eli Kolkjan kala- ja sipuliravintola. Siellä tarjoillaan Peipsijärven ja ympäröivän alueen antimia. Tunnelma sisustuksineen on kuin suoraan Venäjältä. Ruoka valmistetaan vanhoilla resepteillä, jotka ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Ravintolan seinällä roikkuva ex-presidentti Arnold Rüütelin valokuva muistuttaa arvovieraan vierailusta.

Kolkjassa on koulun tiloihin avattu vanhauskoisten museo, jossa esitellään alueen perinteitä. Museossa on muun muassa tyypillinen vanhauskoisten asuinhuone.

Kallasten kohdalla tie kulkee lähellä järven rantaa. Kylän kohdalla on jyrkkä kahdeksan metriä korkea punertava hiekkakivitörmä Kallaste pank, johon aallokko on tulvaveden aikana synnyttänyt luolia. Törmän päällä sijaitsee vanhauskoisten hautausmaa.

Myös Mustveessä on vanhauskoisten kotiseutumuseo. Kylä tunnetaan kirkoista, joita on peräti neljä: baptistikirkko, luterilainen, ortodoksinen ja vahauskoisten kirkko. Mustevee on saanut nimensä kylä läpi virtaavasta tummavetisestä joesta.

Rajan kylässä on vanhauskoisten luostari 1700-luvulta. Sen kuuluisin asukas oli ikonitaiteilija Gavril Frovlov, jonka työt ovat hyvin tunnettuja. Turistit voivat tutustua entiseen luostarirakennukseen, sen kirkkoon ja ikonitaiteilijan elämäntyöhön. Valitettavasti monet Peipsin alueen museot ovat auki vain sopimuksesta.

Alatskiven kartano

Vaikka matkareittimme kulkee Viron syrjäseuduilla, löytyy täältäkin komeita kartanoita. Niistä komein on Alatskivi, vaikka se on päässyt pahasti rapistumaan. Uusgoottilaisen moision rakennutti paroni von Nolcken 1880-luvulla. Malli otettiin Skotlannista asti.

Vuonna 1919 Viron itsenäistyttyä von Nolcken suku joutui luopumaan kartanostaan maareformin yhteydessä. Neuvostoaikana Alatskivessä toimi kolhoosi. Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen kartano vuokrattiin yksityiselle, mutta korjaussuunnitelmat eivät toteutuneet. Nyt Alatskivi on kunnan omistuksessa. Nykyisen kunnostussuunnitelman mukaan kartanon pitäisi olla kunnossa vuonna 2009.

Missä yöpyä?

Majapaikkojen valikoima laajenee vuosi vuodelta. Vaihtoehtoja on leirintäalueista hotelli- ja kartanomajoitukseen.

Uusimpana mielenkiintoisena vaihtoehtona on maatilamatkailu, johon on viime vuosien aikana Virossa panostettu paljon. Puhkemajojen hintataso on edullinen, ja niissä on yleensä paljon nähtävää ja tekemistä myös lapsille, esimerkiksi ratsastusta.

Majoitukseen sisältyy aina aamiainen ja mahdollinen muu ruokailu erikseen tilattuna. Joissakin vieraat voivat laittaa myös itse ruokaansa keittiössä tai ulkogrillissä.

Auton säilyttäminen maalaistalon pihalla on myös turvallisempaa kuin kaupungeissa.

Monilla yksityisillä majoitusyrityksillä on myös omat nettisivunsa, joiden kautta varauksen voi tehdä jo Suomesta käsin sähköpostin avulla. Hakusanoilla puhkemaja, bed and breakfast ja farm löytyy eri yritysten nettisivuja.

Alatskiven kartano

SISÄLLYSLUETTELO

ETUSIVU