”Voi rakkaani, minä kuolen. Älä anna minun kuolla. Ota minut syliisi. Pidä tiukasti kiinni”.
Catherine Barkleyn (Helen Hayes) viimeiset sanat rakastetulleen luutnantti Frederic Henrylle (Gary Cooper) päättävät sentimentaalisen klassikkoelokuvan Jäähyväiset aseille. Ernest Hemingwayn kuuluisaan kirjaan perustuva elokuva saavutti kaksi Oscaria, kuvauksesta ja äänityksestä.
Amerikkalaisen kirjailijan Ernest Hemingwayn nimi on kaikille tuttu, vaikka ei olisi lukenut ainuttakaan hänen teostaan. Jäähyväiset aseille -romaanin lisäksi kuuluisia ovat Ja aurinko nousee, Kirjava satama, Kenelle kellot soivat, Joen yli puiden siimeksen ja Vanhus ja meri. Monet Hemingwayn teokset ilmaantuivat myös valkokankaalle. Jäähyväiset aseille on filmattu peräti kolmeen kertaan.
Hemingway ei itse ollut järin innostunut Hollywoodin tuotoksista, vaikka hän sai niistä aina hyvät korvaukset. Häntä ärsytti elokuvatuottajien tekemät muutokset tekstiin. Hemingway oli itse mukana vain yhden elokuvan filmaamisessa toimiessaan Vanhus ja meri -elokuvan teknisenä asiantuntijana.
Omakohtaisia kokemuksia
Useat Hemingwayn kirjoittamat novellit ja kirjat perustavat kirjoittajan omiin kokemuksiin ja elämäntilanteisiin. Monet kirjailijan ystävät löysivätkin itsensä hänen teoksistaan, hyvässä ja pahassa. Vuonna 1929 julkaistu Jäähyväiset aseille sijoittuu Koillis-Italiaan, jossa nuori Hemingway toimi ensimmäisen maailmansodan aikana ambulanssin kuljettajana.
Hemingway aloitti toimittajan työt Kansas Cityssä, mutta hänellä oli hinku päästä kokemaan Euroopassa riehuneen ensimmäisen maailmansodan tapahtumia. Kun häntä ei hyväksytty Yhdysvaltain armeijaan huonon näkönsä takia, hän värväytyi Punaisen Ristin palvelukseen. Hänet sijoitettiin ambulanssiyksikköön Pohjois-Italiaan.
Hemingway halusi kokea oikean sodan, niinpä hän anoi päästä lähemmäksi italialaisten ja itävaltalaisten taistelupaikkoja. Ernest ilmoittautui vapaaehtoiseksi Piaven rintamalle lähelle Itävallan ja Italian rajaa, tosin vain keittiöhommiin.
Eräänä yönä kranaatti räjähti hänen lähellään. Vierustoveri kuoli välittömästi ja tajuttomaksi mennyt Hemingway sai runsaasti sirpaleita alaraajoihinsa. Tajunnan palattua hänen onnistui nousta ylös ja kantaa eräs haavoittunut sotilas ensiapupaikalle.
Kohtalokas ensirakkaus
Milanon sotilassairaalassa Hemingway kohtasi ensirakkautensa, pitkän tummahiuksisen sairaanhoitajan Agnes von Kurowskyn. Haavoittuneen sotilaan ihastuksen kohde hoiti potilastaan pitkään, lähinnä yövuorossa. Parista tuli rakastavaiset, mutta lopulta heidän tiensä erosivat. Agnesin antamat rukkaset vaikuttivat voimakkaasti Hemingwayn elämään. Väitetään jopa, että hänen myöhemmät naissuhteensa ajautuivat karille ensirakkautensa hylkäämisen takia.
Agnes von Kurowskysta tuli Hemingwaylle innoituksen lähde ja esikuva Jäähyväiset aseille -teoksen Catherine Barkleyn henkilöhahmolle. Romaanissakin englantilaisella sairaanhoitajalla on suhde nuoreen amerikkalaiseen Frederic Henryyn, joka Hemingwayn tavoin palvelee Italiassa ambulanssin kuljettajana.
Sairaalassa Hemingway ystävystyi myös erään italialaisen kapteenin Enrico Serenan kanssa. Hänestä Ernest teki Jäähyväiset aseille -teoksen kapteeni Rinaldin, lääkärin prototyypin.
Omien kokemustensa kautta Hemingway pystyi hyödyntämään sodan realismin. Hän kirjoitti sodan tapahtumista ja italialaisten kaoottisesta perääntymisestä niin tarkkaan, että Jäähyväiset aseille kiellettiin Italiassa. Sama kohtalo teokselle oli myös muutamassa muussakin maassa, muun muassa 1940-luvun Saksassa kirja oli pannassa sen sisältämien seksikohtauksien takia. Monet muutkin Hemingwayn kirjat herättivät kielteisiä reaktioita eri maissa.
Hemingway kirjoitti Jäähyväiset aseille asuessaan Floridan Key Westissä. Kirja meni hyvin kaupaksi ja Paramount Pictures osti kirjan kuvausoikeudet. Elokuva tuli ensi-iltaan vuonna 1932. Sen ohjasi Frank Borzage, joka omana aikanaan oli Hollywoodin arvostetuimpia ammattilaisia. Miespääosan esittäjästä Gary Cooperista tuli Hemingwayn pitkäaikainen ja läheinen ystävä.
Kirjeenvaihtajasta Nobel-kirjailijaksi
Kirjailijauransa ohella Ernest Hemingway toimi arvostettuna kirjeenvaihtajana eri puolilla maailmaa. Hän erikoistui kirjoittamaan sotareportaaseja niin Espanjan sisällissodasta, kuin Japanin ja Kiinan välisestä konfliktista. Työmatkojensa lisäksi Hemingway teki runsaasti lomamatkoja aina Afrikkaa myöten. Ennen 25-ikävuottaan hän oli käynyt jo Italiassa, Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Turkissa. Hemingway viihtyi erityisesti Kuubassa, jossa hän asui 20 vuotta. Vuonna 1954 hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
Hemingwaylla oli useita rakastajattaria ja hän oli naimissa neljästi. Hyvän ystävänsä Pablo Picasson tavoin naiset olivat Ernestille inspiraation lähteitä. Vapaa-aikanaan hän harrasti metsästystä ja avomerikalastusta, mikäli ei ollut kapakassa ryyppäämässä. Alkoholista tulikin iän myötä Hemingwaylle iso ongelma, joka edesauttoi kirjailijan joutumista rappiolle.
Hemingway kärsi masentuneisuudesta ja vainoharhaisuudesta. Hän oli antanut Francon vastaisia ja Castron myönteisiä lausuntoja, minkä johdosta kirjailija uskoi FBI:n varjostavan häntä. Hän alkoi nähdä FBI:n mustapukuisia agentteja ympärillään. Hemingway päätti päivänsä ampumalla itseään päähän kaksipiippuisella haulikollaan aikaisin eräänä sunnuntaiaamuna vuonna 1961.
Hemingwayn jalanjälkiä voi seurata kaikkialla maailmassa. Lukemattomat baarit ja ravintolat mainostavat olevansa kuuluisan kirjailijan kantapaikkoja. Lähemmin Hemingwayn elämään voi tutustua vierailemalla hänen Floridan Key Westin talossa. Kuuban Havannassa yleisölle on auki hänen kotitalonsa Finca Vigía. Hemingway asui siellä pitkään ennen vallankumousta. Jäähyväiset aseille -teoksen tunnelmia voi aistia Kobaridin kylässä lähellä Italian ja Slovenian rajaa.
Kobaridin museo kertoo sodan kauhuista
Pienen slovenialaisen Kobaridin kylän museon seinällä on Ernest Hemingwayn valokuva. Jäähyväiset aseille -romaanissaan kirjailija viittaa Kobaridin kylään ja kuvaa Italian armeijan ja keskusvaltojen (Saksa ja Itävalta) verisiä taisteluita. Vuonna 1992 sodanvastainen museo valittiin Slovenian parhaaksi museoksi ja heti perään se ansaitsi toisen arvokkaan palkinnon: Euroopan paras museo vuonna 1993.
Museo (www.kobariski-muzej.si) esittelee Jäähyväiset aseille -kirjan tavoin sodan kauhuja koruttomasti ja suorasukaisesti. Koillis-Italian rintamalla Soča-joen laaksossa käytiin Caporetton taistelu syksyllä vuonna 1917. Taistelujen loppuvaiheessa Saksan
keisarillisilla joukoilla vahvistetut Itävalta-Unkarin joukot onnistuivat murtautumaan italialaisten etulinjan läpi aiheuttaen molemmille osapuolille tuntuvia tappioita. Offensiivi oli eräs sotahistorian verisimmistä. Pelkästään Italia menetti puoli miljoonaa sotilasta lyhyessä ajassa.
Jäähyväiset aseille -kirjan päähenkilö amerikkalainen luutnantti Henry joutuu kiihkeiden taisteluiden myötä eroon osastostaan ja on vähällä tulla ammutuksi sotilaskarkurina. Henry pakenee Sveitsin puolelle rakastettunsa Catherinen perässä.
Kobaridin museo on jaettu kolmeen kerrokseen ja useaan huoneeseen. Esillä on runsaasti valokuvia, jotka kertovat kauhukuvia kuolemasta. Nähtävänä on myös karttoja, sotilaallisia kaavioita, sotilaiden päiväkirjoja, hautaristejä, kranaatinhylsyjä, lippuja, aseita ym. Sodan tapahtumia elävöitetään multivisioesityksen avulla.
Kobaridin museossa käy runsaasti vierailijoita Italiasta. Etenkin koululaisryhmät ovat museon vakiokävijöitä. Innokkaimmat vierailijat osallistuvat myös ns. Historialliselle kävelylle, joka johtaa Kobaridin kylän lähimaastoon. Reitin varrella on mm. kappeli, jossa säilytetään 7 000 italialaisen sotilaan luita. Nähtävänä on myös sodan aikaisia juoksuhautoja.
Osoite: Gregorčičeva ulica 10, Kobarid.
Lisätiedot: www.kobariski-muzej.si
