KARVIA / SATAKUNTA – VALMIS KESÄÄN 2026 MENNESSÄ. Satakunnan pohjoisin noin 2 000 asukkaan kunta sinnittelee itsenäisenä. Sen sijaan Karvian seurakunta lakkautettiin vuonna 2023 ja liitettiin Kankaanpään seurakuntaan. Syykin kuulostaa tutulta: taloudelliset haasteet. Käytännössä palattiin tilanteeseen, mikä oli 1800-luvulla Karvian ollessa Kankaanpään kappeliseurakunta.
Vaikka hallinto muuttui, Karvian viehättävä 1700-luvun lopun kirkko on ja pysyy.
Salomon Köhlström-Köykkä (1746-1827) oli Etelä-Pohjanmaalla sekä Satakunnassa tunnettu kirkonrakentaja. Hänen ammattitaitoon on turvauduttu silloinkin, kun kirkon rakentamiselle ei ole ollut tuomiokapitulin virallista lupaa. Näin toimittiin myös Karviallakin.
Köykän rakennuttamia kirkkoja Satakunnassa ovat Karvian ohella Honkajoen, Lavian ja Ahlaisten kirkot. Kuten monessa kirkonrakentajasuvussa, myös Salomonin jälkipolvi tunnetaan kirkonrakentajana.
Karvia oli pitkään harvaan asuttua aluetta, mutta se ei estänyt karvialaisia anomasta lupaa piispainkokoukselta oman kirkon rakentamiseen jo 1600-luvun lopulla. Sitä ei tullut, eikä tullut myöhemminkään. Tarve oli kuitenkin iso, koska matkat olivat pitkiä ja kelirikkoaikana matkanteko lähimpään kirkkoon oli jopa mahdotonta.
Lupa tuli lopulta pienen saarnahuoneen rakentamiselle ja hautausmaan perustamiselle, mutta tämä ei tyydyttänyt karvialaisia. Niinpä päätettiin rakentaa oma kirkko ilman lupaa.
Kirkonrakentaja Köhlström-Köykkä pestattiin töihin. Tarvittavaa puutavaraa saatiin paikallisten talollisten omista metsistä. Mitä enemmän hirsiä lahjoitti, sitä paremman istumapaikan sai kirkosta. Haaste oli kuitenkin taloudellisesti suuri, sillä 1700-luvulla karvialaisia oli vielä harvassa. Meni vuosia ennen kuin hirrestä rakennettu vaatimaton kirkko oli valmis vuonna 1798.
Lopputulos ehkä tyydytti paikallisia, vaikka kirkko oli alkuaikoina varsin yksinkertainen maalaamaton hirsirakennus. Katto oli päällystetty tuohella. Kirkko oli talvella kylmä, sillä ensimmäiset kamiinat saatiin vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Urkuharmonikin saatiin vasta 1900-luvun alussa. Näin päästiin kuitenkin alkuun. Oikeat ensimmäiset kirkkourut, tosin käytettynä, saatiin vasta 1950-luvulla samalla, kun rakennettiin sisätiloihin urkuparvi.
Kellotapuli kirkonkelloineen valmistui jo 1800-luvun alussa. Se noudatti tyyliltään kirkkoa, rakensihan sen Köhlström-Köykän vävy Simon Juvel (1778-1834).
Seurakunnan koon kasvaessa kirkkoa piti sekä kunnostaa että myös laajentaa.
Vuonna 1837 rakennusmestari Michel Roos valvoi, kun kirkkoa laajennettiin ristikirkoksi. Lisää tilaa saatiin, kun hieman myöhemmin lisättiin sisätiloihin lehterit. Tuohikattokin vaihtui paanukatoksi.
Nykyisessä asussaan Karvian kirkko tunnetaan Carl Diederichsin tekemistä 1800-luvun puolenvälin värikkäistä seinämaalauksista. Niitä sisääntulija jää ensimmäiseksi ihailemaan. Sanotaan, että Karvian kirkossa on kuin pienen teatterin intiimi tunnelma. Vaikka kirkkoa on useasti kunnostettu, erikoiset maalaukset on haluttu säilyttää.
Diederichs on maalannut myös kirkon alttarimaalauksen Jeesus Getsemanessa.
Nykyiset 1970-luvun urut on tehnyt Hans Heinrich. Hän oli Saksassa syntynyt, mutta 1960-luvulla muuttanut Suomeen. Heinrich perusti oman urkuja valmistavan yrityksen, joka sijaitsi lähellä Vaasaa Maksamaalla. Heinrichin rakentamia urkuja on useissa Suomen kirkoissa, muun muassa Honkajoella.
Eräs Karvian kirkon erikoisuus on poikkeuksellisen komea tapulin seinustalla seisova vaivaisukko. Nykyinen metrin pituinen on ollut paikoillaan vuodesta 1960. Tämä sekä sen edeltäjät ovat kärsineet toistuvasta ilkivallasta. Välillä ukko on kadonnut kokonaan, toisinaan irti potkitut osat on saatu takaisin ja kiinnitetty uudestaan.
Kirkko kellotapuleineen ja 1800-luvun lopulla valmistunut viereinen viljamakasiini muodostavat historiallisen kokonaisuuden. Vanhassa katovuosien viljajyvästössä on nyt kotiseutumuseo. Kirkon takana entisen torin paikalla on Karvian ulkomuseoalue.
KARVIAN KIRKKO
Osoite: Kylä-Karviantie 10, Karvia.
