KEIKYÄ / PIRKANMAA – Ulkopaikkakuntalaiselle kiikat, keikyät, kiikoiset ja karkut menevät helposti sekaisin. Alueen kunnallinen historia kuntaliitoksineen on kimurantti. Niin kuntia kuin seurakuntiakin on itsenäistynyt ja yhdistetty vuosisatojen aikana.
Nykyisin käytössä oleva nimi Sastamala on vuosisatoja vanha. Sen juuret ulottuvat oletettavasti 1200-luvulle asti. Ensimmäisen kerran Sastamala mainitaan kirjallisissa lähteissä 1300-luvulla. Kyseessä oli suurpitäjä, joka ulottui Pohjanmaalle asti. Nyt se tarkoittaa pinta-alaltaan Pirkanmaan suurinta kaupunkia, Sastamalan kaupunkia.
Nykyinen Sastamala syntyi vuonna 2009, kun Vammalla, Mouhijärvi ja Äetsä yhdistyivät. Tätä ennen vuonna 1973 Tyrvää ja Karkku olivat liittyneet Vammalaan. Suodenniemi seurasi perässä vuonna 2007.
Kiikka ja Keikyä muodostivat yhdessä Äetsän vuonna 1981. Viimeisin alueen kuntaliitos tapahtui, kun Kiikoinen liittyi uuteen Sastamalaan vuonna 2013.
Samalla tavoin myös alueen seurakunnat ovat yhdistyneet kukin vuorollaan muodostaen nyt yhteisen Sastamalan seurakunnan. Entiset itsenäiset seurakunnat ovat nykyisin kappeliseurakuntia.
Hallinnollisista yhdistymisistä huolimatta on eräs yksityiskohta, joka on pysynyt ennallaan. Yhtäkään alueen kirkkoa ei ole purettu. Jokainen pyhättö on yhä seurakuntalaisten käytössä.
Sastamalan alue on kirkkobongarin runsaudensarvi. Montaa kilometriä ei tarvitse siirtyä, kun seuraava kirkko on näköpiirissä. Kyläläiset halusivat oman kirkon, kun matka emäkirkolle koettiin pitkien välimatkojen ja huonojen tieyhteyksien takia liian työlääksi.
Oman kirkon saaminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Siihen tarvittiin tuomiokapitulin lupa. Keikyä kuului Suur-Huittisten emäseurakuntaan. Omaa kirkkoa eikä hautausmaata ollut. Vainajat piti viedä Huittisten hautausmaalle. Omaa jumalanpalveluspaikkaa kovasti kaivattiin. Vaatimaton rukoushuonekin kelpaisi. Sellainen saatiin 1600-luvulla. Ensimmäinen rukoushuone rakennettiin vuonna 1687.
Seurakunnan jäsenmäärän kasvaessa tarvittiin uusi ja isompi. Kun vanha purettiin, sen osia käytettiin uuden kirkon rakentamiseen. Nykyistä kirkkoa edeltävä kirkko valmistui vuonna 1830, mutta ajan myötä sekin kävi ahtaaksi. Kirkko purettiin, mutta siitäkin saatiin taas rakennusaineita uutta, eli nykyistä Keikyän kolmatta kirkkoa varten.
Keikyän kappeliseurakunta erotettiin lopulta Huittisista ja itsenäistyneeseen seurakuntaan saatiin oma pappikin. Kun tuli lupa Keikyän seurakunnan perustamisesta, se edellytti kunnon kirkon rakentamista. Edellinen oli liian vaatimaton.
Keikyäläiset saivat kolmannen eli nykyisen keltaisen puukirkkonsa vuonna 1912 lähes samalle paikalle, missä edellinenkin kirkko oli sijainnut. Kansallisromantiikkaa ilmentävän puukirkon suunnitteli oman aikakauden tunnetuin ja arvostetuin kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck (1854-1929).
1900-luvun vaihde oli arkkitehtuurissa muutoksen aikaa. Uusgoottilaisuus oli vaihtumassa Suomessa muualta Euroopasta tulleeseen jugendiin, josta maassamme kehitettiin oma kansallisromanttinen tyylisuunta. Arkkitehti Stenbäck suunnitteli yli 30 kotimaista kirkkorakennusta, puu- ja kivikirkkoja. Niistä ensimmäiset olivat vielä uusgoottilaisia, mutta myöhemmät jugendia. Jälkimmäistä edustaa myös Keikyän puukirkko.
Kirkkoa on peruskorjattu ajan saatossa ja hieman myös muunneltu. 1990-luvun korjaustöissä Keikyän kirkko haluttiin palauttaa mahdollisimman paljon arkkitehti Stenbäckin aikakauteen.
Nykykirkon alttaritaulu Vanha Simeon Jeesus-lapsi sylissä oli jo edellisissä kahdessa kirkoissa. Sen on maalannut turkulainen taidemaalari Jonas Bergman vuonna 1753. Hänen tekemiä alttaritauluja löytyy useista Varsinais-Suomen kirkoista.
1960-luvun korjaustöissä Bergmanin teos siirrettiin varaston puolelle ja tilalle tuli puinen risti. Myöhemmin 1990-luvulla alkuperäinen alttaritaulu kunnostettiin ja palautettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen.
Mouhijärvellä syntyneen Alfred Viljasen (1870-1931) tarina etenee vaatimattomista oloista vauraaksi liikemieheksi. Hän oli perustamassa menestyviä yrityksiä sekä oli itse osakkaana useassa eri yrityksessä. Viljanen sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1916. Keikyässä asuessaan hän osallistui myös aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan. Viljasella oli tärkeä rooli, kun Keikyä erotettiin Huittisista omaksi seurakunnakseen.
Kauppaneuvos Viljanen lahjoitti kirkolle Kangasalan urkutehtaan urut. Nykyiset uudemmat 1960-luvun urut ovat myös Kangasalan valmistamat. Keikyän kirkossa on tehty mielenkiintoinen ratkaisu, kun vanhoja urkupillejä on jätetty koristeeksi alttarin yläpuolelle.
Samalla, kun kirkko rakennettiin, perustettiin myös hautausmaa. Sankaripatsaan on tehnyt kuvanveistäjä Väinö Syrén. Hänen tekemä muistomerkki löytyy myös Karkun kirkon sankarihautausmaalta. Karjalaan jääneiden muistomerkin on tehnyt kuvanveistäjä Kirsti Liimatainen. Hän oli erikoistunut juuri tähän aihepiiriin. Liimataisen tekemiä muistomerkkejä löytyy monilta maamme hautausmailta.
KEIKYÄN KIRKKO
Osoite: Akuntie 7, Keikyä (Sastamala).
