Rooman Colosseumin avajaispäivänä teurastettiin tuhansia eläimiä, satoja rikollisia ja kristittyjä. Tämä kaikki oli vasta esimakua yleisölle ennen päivän huipennusta, jossa uljaat gladiaattorit taistelivat elämästä ja kuolemasta.
Keisari Vespasianus halusi järjestää kaikkien aikojen näyttävimmät kisat, jotka tulisivat kestämään sata päivää. Suurta tapahtumaa varten tarvittiin kaikkien aikojen mahtavin areena, Colosseum. Vespasianus rahoitti hankkeen omista varoistaan, koska sillä oli hänelle tärkeä poliittinen merkitys. Tarjoamalla kansalle ilmaisia hauskanpitoja, leipää ja sirkushuveja, keisari saattoi pönkittää omaa valtaansa.
Roomalaisten vuonna 70 ryöstämät Jerusalemin rikkaudet auttoivat Vespasianusta mukavasti varainhankinnassa. Samalla valloitetulta alueelta tuotiin orjia amfiteatterin rakentamista varten.
Rooma oli mahtavin kaikista kaupungeista, joten uuden areenan tuli olla myös suurin kaikista. Rakennustyöt etenivät ripeämmin kuin yksikään toinen valtakunnan hanke, sillä hankkeella oli kiire. Vespasianus oli jo vanha mies ja hän halusi ehtiä nähdä kaiken valmiina.
Vespasianus kuoli ennen avajaisia
Colosseumin rakentamista varten tarvittiin yli 3,5 miljoonaa kuutiota kiveä. Rooman läheltä louhittiin travertiinijärkäleitä ja kalkkituffilohkareita, jotka siirrettiin härkävankkurien kyydissä rakennuspaikalle. Lisäksi roomalaiset kehittivät uusia materiaaleja, kuten sementtiä. Myös poltettu tiili osoittautui keveytensä takia tärkeäksi materiaaliksi, sillä sen avulla voitiin rakentaa korkeampia rakennuksia.
Keisari Vespasianus ei saanut nähdä luomustaan valmiina, sillä hän ehti kuolla ennen suuria avajaisia. Hänen poikansa Titus ja Domitianus saattoivat kunnianhimoisen projektin valmiiksi. Avajaiset pidettiin vuonna 80, vaikka areena ei ollut kaikilta osin vielä täysin valmis.
Areenalla roiskui veri
Gladiaattoritaisteluiden alkuperä juontuu jo 300-luvulle ennen ajanlaskua. Aluksi ne olivat pienimuotoisia kuolemaan liittyviä yksityistilaisuuksien rituaaleja. Vähitellen niistä tuli julkisia huvitilaisuuksia. Colosseumin avajaisista tuli verinäytelmistä kaikkien aikojen suurin. Nykyiset television väkivaltaohjelmat kalpenevat antiikin Rooman kuolemalle pyhitettyihin huveihin verrattuna.
Yleensä gladiaattorikisat kestivät aamunkoitosta iltahämärään, joten näytännöissä piti olla erilaista ohjelmaa. Välipaloina villieläimet taistelivat toisiaan vastaan tai toisinaan gladiaattorit kamppailivat vain pehmeillä suojakärkisillä aseilla. Mukavaa vaihtelua saatiin, kun esiintyjinä oli naisgladiaattoreita tai kääpiöitä.
Aamupäivän aikana, kun katsomon lehterit olivat vielä puolityhjiä, mestattiin kuolemaan tuomittuja rikollisia ja kristittyjä. Kansa ei ollut aina näistä ”alkuverryttelyistä” kovin kiinnostuneita, koska tuomituilla ei ollut mitään ihmisarvoa. Heistä ei ollut mitään hupiakaan, kun eivät suostuneet taistelemaan hengestään. Toisinaan petoeläimet eivät olleet innokkaita teloittajia. Mielenkiinnon herättämiseksi tuomittujen iholle siveltiin tuoretta verta.
Päivä huipentui ammattigladiaattoreiden marssiessa areenalle torvien soidessa ja rumpujen päristessä. Kansan kiihko ja vedonlyönnin into kasvoivat ylimmilleen, kun kyseessä oli taistelu, joka päättyi toisen kuolemaan. Kun hävinnyt makasi kuolleena, löivät palvelijat vielä varmuuden vuoksi vainajaa nuijalla otsaan. Mutta jos hävinnyt jäi henkiin, sai kansa päättää hänen kohtalostaan. Lopullisen ratkaisun teki keisari. Peukalon nosto ylöspäin merkitsi armahdusta, kääntö alaspäin tarkoitti kuolemaa.
Varhaiskristityt joutuivat vainon kohteeksi
Uusi uskonto levisi nopeasti Jeesuksen kuoleman jälkeen Rooman valtakunnan alueella. Aluksi Rooman hallitsijat pitivät kristinuskoa harmittomana juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä, jonka johtaja oli juuri kuollut ristillä. Vähitellen valtaa pitäjien suhtautuminen kristittyihin muuttui.
Keisaripalvonta oli antiikin Roomassa uskonnollinen ja isänmaallinen velvollisuus. Kristittyjä syytettiin poliittisesta epäluotettavuudesta, koska heillä oli toinen mestari kuin keisari. Kuvaton jumalan palvonta ja salaiset kokoukset synnyttivät kansan keskuudessa mielikuvituksellisia huhuja. Varhaiskristittyjä epäiltiin kannibalismista ja salamyhkäisten kulttien harjoittamisesta, kuten ehtoollisjumalanpalveluksesta.
Vainot kestivät yli 300 vuotta
Varsinaisen sysäyksen kristittyjen vaino sai omalaatuisen keisari Neron aikana, kun hän syytti vääräuskoisia Rooman palosta vuonna 64. Kristittyjen syntipukiksi julistaminen oli aluksi vain satunnainen paikallinen ilmiö, mutta se levisi vähitellen koko valtakuntaan. Keisari Decius (v. 249-251) oli ensimmäinen, joka julisti kristityt lainsuojattomiksi koko keisarikunnassa. Kristittyjen vainot kestivät 300-luvulle, jolloin keisari Konstantinus soi uskonvapauden. Keisari itse kääntyi kristinuskoon vasta kuolinvuoteellaan. Vuonna 380 keisari Theodosiuksen aikana kristinuskosta tuli kaikille pakollinen valtionuskonto.
Ristiinnaulitseminen oli häpeällistä
Monet kuolemaan tuomitut kristityt tapettiin ristiinnaulitsemalla, joka oli antiikin Roomassa häpeällinen mestaustapa. Perimätiedon mukaan apostoli Pietari ristiinnaulittiin omasta toivomuksestaan pää alaspäin. Tuhansien kristittyjen kohtalona oli joutua villieläinten raadeltaviksi gladiaattoritaisteluiden yhtenä ohjelmanumerona.
Rooman Colosseumille pystytettiin myöhemmin suuri risti areenalla kuolleiden kristittyjen uskonmarttyyrien muistoksi. Vaikka monet varhaiskristityt saivat surmansa areenoilla, niin uusimpien tutkimusten mukaan vain harva uskovainen koki julman lopun juuri Colosseumilla.
Colosseum tänään
Gladiaattoritaistelut lakkautettiin 400-luvun alussa ja kristityt olivat saaneet vapautensa. Eläimiäkään ei enää saatu tapettaviksi. Seuraavien vuosisatojen aikana metallikauppiaat ja kivenhakkaajat ryöstivät hylättyä areenaa surutta. Myös maanjäristykset tuhosivat raunioksi muuttunutta kuoleman näyttämöä. Nykyisin vain kolmasosa alkuperäisestä on jäljellä.
Keskiajalla aikaisemmin Flaviusten amfiteatterina tunnettu rakennus nimitettiin Colosseumiksi kreikan kielen sanasta kolossos, jättiläismäisen. Se oli jo siihen aikaan merkittävä matkailunähtävyys. Nykyisin Colosseum on yhä tärkeimmistä Rooman nähtävyyksistä tärkein. Kaksi miljoonaa turistia käy vuosittain eläytymässä antiikin ajan julmuuksiin.
Rooman tunnetuinta symbolia on kunnostettu puhdistamalla, paikkaamalla ja tukemalla, jotta se olisi turistille turvallinen. Siitä huolimatta, että istuimet, osa seinistä ja itse areenan lattia ovat tuhoutuneet, on entinen huvipaikkakolossi vaikuttava näky. Tällä vuosituhannella areenan suojissa on esitetty myös vanhoja kreikkalaisia klassikkonäytelmiä, ja monumenttia on käytetty myös rock-konserttien kulisseina.
