TUUSULA / UUSIMAA – Kellokosken tehtaan pitkäaikainen toimitusjohtaja Torsten Carlander-Reuterfelt (1902-2003) on ikuistettu patsaana paikallisen kirkon viereen. Hänet tunnettiin myös musiikinystävänä. Siksi muistomerkissä jakoavaimen ohella on myös viulu.
Kellokosken kartanon omistajaa Lars Nysten (1763 – 1811) olisi myös muistomerkkinsä ansainnut, sillä hän on Kellokosken ruukin perustaja ja punaiseksi maalatun puukirkon rakennuttaja.
Virtaava Keravanjoki mahdollisti Tuusulan ensimmäisen tehtaan perustamisen. Kartanon omistaja Lars Nysten aloitti toiminnan vuonna 1795. Hänen jälkeensä ruukilla oli useita omistajia, muun muassa Carlanderin suku. Asiantuntevaa työvoimaa saatiin aluksi Ruotsin puolelta.
Ruukki alkoi menestyä tuottaen kankiraudasta valmistettuja tarve-esineitä aina vuoteen 1979 asti. Kellokosken ruukki oli hyvässä maineessa. Sen valmistamia esineitä osti muun muassa Suomen Puolustusvoimat.
Yrityksen viimeinen omistaja oli Fiskars Oy, joka lopetti raudasta valmistettujen tuotteiden teon vuonna 1979. Samalla päättyi myös Kellokosken ruukin lähes 200 vuotta kestänyt teollinen toiminta.
Ruukin tyhjäksi jääneet nykyiset rakennukset valmistuivat yli 100 vuotta sitten. Nyt niitä hallinnoin Kiinteistö Oy Kellokosken tehtaat. Hiljaiselon jälkeen alueelle on saatu uutta toimintaa, sillä rakennuksissa on useita erilaisia yrityksiä.
Ruukin myötä alueelle muodostui aikoinaan yhteisö, joka tarvitsi myös kirkon. Työvoiman saatavuuden takaamiseksi ruukin omistaja Nysten rakennutti tehtaan työntekijöille oman kirkon. Se valmistui todennäköisesti vuonna 1800. Ainakin pääsisäänkäynnin yläpuolella olevaan viiriin on ikuistettu merkitä MB 1800. Kirjaimet tarkoittavat ruotsiksi Marienforsia eli Kellokosken ruukkia.
Oman kirkon saaminen Kellokoskelle ei ollut itsestäänselvyys, vaikka matka emäkirkolle Tuusulaan oli siihen aikaan vaivalloinen. Aluksi lupa ei tullut. Ilmeisesti ongelmana oli papin palkanmaksu. Viimein lupa heltisi. Ruukinpatruuna lupasi palkata ensimmäisen papin Kellokoskelle.
Vaikka Kellokosken kirkko on vaatimattoman näköinen sekä sisältä että ulkoa, on se persoonallisen tuntuinen. 1930-luvulla tehtyjen kunnostustöissä kirkon pitkillä sivuilla olevien ikkunoiden päällä asennettiin suuret kruunut. Vastaavia ei liene muissa maamme kirkoissa. Niiden sanotaan muistuttavan ruukin käytössä ollut tunnusta, mutta ne muistuttavat myös Ruotsin vallan ajasta. Kun Kellokosken ruukki perustettiin, elettiin osana Ruotsin kuninkaan valtakuntaa.
1900-luvun alussa tehtaalle hankittiin polttomoottori, joka nimettiin Maijaksi. Jos viereisestä koskesta ei saatu riittävästi virtaa pyörittämään koneita, otettiin polttomoottori käyttöön. Nykyään Maija on nähtävänä kirkon edustalla.
Mansardikattoisen kirkon katolla on pieni kellotorni. Päätyoven yläpuolella on koristeena kolme valkoista ristiä ja apilanlehtikuvio.
Suorakaiteenmallisessa sisätilassa on matala holvikatto. Värimaailma on hillityn sinertävä. Ajanpatinaan tuovat alkuperäiset kirkonpenkit ja 1800-luvun seinälampetit ja kattokruunut. Tilaa on vain 160 hengelle.
Varsinainen alttaritaulu puuttuu, sillä sen tilalla on kookas kullattu risti taustanaan sinertävä ”taivas” ja yllään pylväiden kannattama pieni katos. Saarnastuoli on sijoitettu poikkeuksellisesti kirkon eteläseinälle.
Matalasta kirkkosalista urkuparvi puuttuu, mutta ei kuitenkaan urut. Ne on sijoitettu salin takaosan kulmaan. Nykyiset urut ovat saksalaisvalmisteiset.
Kellokosken kirkko siirtyi Fiskars Oy:ltä Tuusulan seurakunnalle vuonna 1964. Ruukin alue vaikuttaa nykyään hyvin hoidetulta. Alueen punaiseksi maalatut vanhat rakennukset luovat yhtenäisen ilmeen. Kirkossakin pidetään säännöllisesti jumalanpalveluksia. Kirkon viereen rakennettiin seurakuntakeskus vuonna 1978.
KELLOKOSKEN KIRKKO
Osoite: Männistöntie 5, Tuusula.
