KOKEMÄKI / SATAKUNTA – Kokemäellä käyty kiista kirkon tulevasta remontista ei ole ollut täysin poikkeuksellista. Ongelma on sama useimmilla Suomen seurakunnilla. Rahaa on entistä niukemmin käytössä, mutta seurakunta omistaa useita kiinteistöjä. Niiden korjausvelka on suuri.
Yhtenä vaihtoehtona on nähty vanhan korjausta odottavan kirkon muuttaminen monitoimitilaksi. Käytännössä se tarkoittaisi kirkon sisätilojen käyttöä muuhunkin tarkoitukseen kuin uskonnollisiin toimituksiin. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi seurakuntatalon myymisen ulkopuolisille.
Jokaisella paikkakunnalla, missä on tällaista tulevaisuuden ratkaisua ehdotettu, on syntynyt kovia mielipidekiistoja seurakuntalaisten keskuudessa. Näin kävi myös Kokemäellä.
Sekä seurakuntakeskuksen ja kirkon korjaaminen samanaikaisesti oli taloudellisesti liian suuri haaste seurakunnalle. Lopullinen päätös oli Kokemäellä, että kirkon remontti siirtyy tulevaisuuteen ja seurakuntakeskus kunnostetaan.
Kokemäen Kustaa III:n kirkko on nimetty Ruotsin kuninkaan mukaan. Kirkon alkuperäinen suunnittelijakin oli ruotsalainen, arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantz (1716-1796). Hän oli Ruotsin puolella erittäin arvostettu ammattitaidostaan. Adelcrantzin suunnittelema Kustaa III:n kirkko valmistui vuonna 1786. Siitä tuli kivestä rakennettu tornillinen pitkäkirkko.
Seurakunnan jäsenmäärän kasvaessa tarvittiin lisätilaa. Sitä saatiin muuttamalla täälläkin kirkko ristikirkoksi. Muutostöistä vastasi vuonna 1886 arkkitehti Carl Johan von Heideken (1832-1888). Hänkin oli ruotsalainen arkkitehti, joka kuitenkin toimi koko ammatillisen uransa ajan Suomessa. Von Heideken työskenteli muun muassa Porin kaupunginarkkitehtina ja myöhemmin Turun kaupunginarkkitehtina. Lopulta hänet valittiin Turun ja Porin läänin lääninarkkitehdiksi.
Perinteisen sanonnan mukaan Kokemäelläkin kirkko on keskellä kylää, vieläpä hienolla paikalla kallioisen kukkulan laella. Kokemäen kirkonkylä Tulkkila sijaitsee kohdassa, missä Kokemäenjoki tekee jyrkkiä mutkia.
Tulkkila on säilyttänyt kirkon ohella entisaikojen tunnelmansa. Paljon vanhaa rakennuskantaa on säilynyt. Tulkkila onkin yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Joen yli johtaa vuonna 1918 valmistunut yli 100-vuotias ja lähes 100 metriä pitkä kolmiaukkoinen betonista tehty kaarisilta. Se on eräs Tiehallinnon valitsemista maamme museosilloista. Sen kautta päästään kylän pohjoispuolelle, missä aikoinaan sijaitsi nykyistä kirkkoa edeltävä kirkko, Pyhän Marian kirkko.
Kokemäen seurakunta on eräs Suomen vanhimmista. Niinpä puukirkkoja on ollut paikkakunnalla useampi. Niiden tarkkaa lukumäärää ei ole edes tiedossa. Kun vuonna 1641 rakennettu Pyhän Marian kirkko alkoi rapistua ja käydä ahtaaksi, päätettiin rakentaa uusi. Sen sijaintipaikasta syntyi heti kiista.
Joen pohjoispuolella asuneet eivät pitäneet siitä, että uusi kirkko rakennettaisiin joen eteläpuolelle, Tulkkilan mäelle. Kirkonkylän keskus Tulkkila sijaitsi kuitenkin maanteiden risteyspaikalla ja suurin osa kylän asukkaistakin asui Tulkkilan puolella.
Myös kirkon materiaalista käytiin kiistaa. Kuningas Kustaa III vaati kivikirkkoa, mutta seurakuntalaiset pitivät sitä liian kalliina. Lopulta kirkosta tehtiin alustavat suunnitelmat, jotka lähetettiin Tukholmaan hyväksyttäväksi. Arkkitehti Adelcrantz teki niihin omia muutoksiaan. Kuningas Kustaa III vahvisti piirustukset.
Itse kirkon rakentaminen edistyi hitaasti. Ongelmia riitti niin työnjohdossa kuin tekijöissäkin. Talonpojat eivät pitäneet päivätyövelvollisuudestaan. Useampi vuosi rakentamisen aloituksesta kului ennen kuin kirkko oli valmis vuonna 1786.
Arkkitehti Heidekenin 1800-luvulla tekemät muutokset olivat niin suuria, että kirkon ulkonäkö ja sisustus muuttui täysin. Esimerkiksi sisäkaton tynnyriholvi vaihtui suoraksi ja seinät maalattiin kauttaaltaan valkoisiksi. Kirkkoon saatiin uudet penkit, alttari ja saarnastuoli.
Seuraavat isot muutokset tehtiin vuonna 1936, kun kirkko vietti 150-vuotisjuhliaan. Pyhättöä saneerattiin arkkitehti Kauno S. Kallion suunnitelmien pohjalta. Muun muassa kirkko sai kamiinoiden tilalle keskuslämmityksen. Seuraavia isoja rakenteellisia muutoksia tehtiin 1960-luvulla, kun kirkon sisäkatto palautettiin von Heidekenin suunnittelemaan asuun. Lankkulattia vaihtui tiililattiaan.
Pietarista hankittu kirkon alttaritaulu vuodelta 1876 esittää Kristuksen kirkastumista. Esillä on myös Robert Ekmanin tekemä alttaritaulu Jeesus siunaa lapsia. Se oli alun perin rajan taakse jääneessä Räisälän kirkossa. Kirkon kattokruunut ovat myös samasta paikasta, Räisälästä.
Kirkkosalia koristaa myös kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin (1879-1949) tekemä piispa Henrikin rintakuva.
Nykyiset kirkon urut ovat jo kolmannet. Ensimmäiset hankittiin Jens Zachariassenin urkutehtaalta vuonna 1881, seuraavat Kangasalan urkutehtaalta. Viimeisimmät ovat Bruno Christensen & Sönnerin valmistamat urut vuonna 1989.
Kokemäen kirkon viereisellä hautausmaalla vanhoihin sukuhautoihin voidaan haudata edelleen, mutta muuten alue on lähinnä puistoa. Täältä löytyy myös sankarihauta-alue. Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Markus Tavio (1911-1978). Hän suunnitteli useita kerrostaloja, mutta myös seurakuntataloja. Eräs Tavion päätöistä on Helsingin Meilahden kirkko.
Kirkkomaalla on Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, Muualle haudattujen muistomerkki ja Sankariäidin muistomerkki. Jälkimmäisen on suunnitellut satakuntalainen kuvanveistäjä Reijo Paavilainen.
1600-1800 -luvuilla Suomen kirkoissa tapahtui useita kuolemaankin johtaneita onnettomuuksia. Monet tapahtuivat täyteen ahdetuissa joulukirkoissa. Pakokauhu saattoi johtua väärästä palohälytyksestä. Näin myös kerran Kokemäen kirkossa vuonna 1882.
Paniikin aiheutti kolme juovuksissa ollutta nuorta miestä. Kolmikko huusi kännipäissään ”kirkko pallaa, alttari puttoo ja kivimuuri kaatuu”.
Kolme ihmistä tallaantui kuoliaaksi. Jotta vastaavia onnettomuuksia ei enää maassamme tapahtuisi annettiin määräys kirkkojen ovet ulospäin aukeaviksi.
KUSTAA III:N KIRKKO
Osoite: Tulkkilantie 21, Kokemäki.
