HELSINKI / UUSIMAA – Suomessa on yli 800 evankelisluterilaista kirkkoa. Niillä jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Niin myös eksoottisella Kulosaaren kirkolla, jonka tarina on ihan omanlaisensa. Sen tekee osittain jo kirkon sijainti nimensä mukaisesti saarella, mutta silti Helsingin keskustaan on lyhyt matka.
Nykyään Kulosaari (Brändö) on yksi Helsingin kaupunginosista. Näin ei ole aina ollut, sillä pieni Kulosaari on ollut itsenäinen kunta, Brändön huvilakaupunki. Sitä ennen vuoteen 1922 asti Kulosaari kuului Helsingin maalaiskuntaan. Kulosaari liitettiin laajenevaan Helsingin kaupunkiin vuonna 1946.
Kulosaaren seurakunta itsenäistyi vuonna 1922, kunnes se liitettiin osaksi Helsingin seurakuntayhtymää vuonna 1959. Kulosaaren kirkko on yksi kolmesta Herttoniemen seurakunnan kirkoista.
1800-luvun lopulla varakkaampi yläluokka halusi kaupungistumisen kiihtyessä muuttaa pois Helsingin keskustasta. Arkkitehti Lars Sonck ehdotti huvilakaupungin perustamista Kulosaareen. Sitä varten perustettiin Huvilakaupunkiyhtiö Ab Brändö Villastad. Mukaan toteutukseen lähti muitakin maamme sen hetken eturivin arkkitehtejä, kuten Oscar Bomansson, Bertel Jung ja Armas Lindgren.
1900-luvun alkuvuosina Kulosaaressa oli jo kymmeniä komeita kaupunkihuviloita. Asukkaat olivat varakasta väkeä, kaupungin hyvin toimeen tulevaa keski- ja yläluokkaa. Arkkitehtien ohella alueella asui useita insinöörejä, eri alojen yrittäjiä ja taiteilijoita. Oleellista oli myös se, kun Kulosaaren tiiviiseen yhteisöön muutti myös kantaväestön sukulaisia. Jälkipolvi asettui myös asumaan tutulle saarelle. Huvilakaupungissa voitiin yhdistää kaupungin ja maaseudun edut.
Kulosaaren palveluita kehitettiin heti alusta alkaen. Oma koulu saatiin jo varhain, mutta oma kirkko valmistui vasta 1930-luvulla. Ennen nykyistä kirkkoa kulosaarelaisten oli tyytyminen vuokratiloihin, niin sanottuun vuokrahuvilaan (Kulosaarentie 42). Kulosaaressa asuva arkkitehti Armas Lindgren (1874-1929) suunnitteli väliaikaisiin tiloihin pienen kirkkosalin, kokoustilan ja vielä papin asunnonkin.
Arkkitehti Lindgren olisi ollut hyvä vaihtoehto Kulosaaren oikean kirkon suunnittelijaksi, mutta sen rakentaminen ei ehtinyt toteutua ennen hänen kuolemaansa vuonna 1929. Lindgren ehti kuitenkin laatia piirustukset kirkon 18 metriä korkealle kellotornille, joka valmistui kallion laelle (Vapaamuurarivuori) vuonna 1931, muutama vuosi ennen kirkon valmistumista. Lindgrenin tytär Helena Stenij viimeisteli isänsä tekemät kellotornin piirustukset.
Tulevan kirkon paikka oli päätetty jo ennen kellotornin valmistumista, mutta oman kirkon rakentaminen oli viivästynyt. Valmista kuitenkin saatiin vuonna 1935, kun kulosaarelaisen arkkitehti Bertel Jungin (1872-1946) suunnittelema tiilestä ja betonista rakennettu lähinnä funkistyylinen kirkkorakennus valmistui. Kirkon katolla on kattoratsastaja eli pieni torni antamassa rakennukselle koristeellisuutta.
Kulosaaresta muodostui sosiaalisesti itsenäinen, yhtenäinen ja omatoiminen yhdyskunta, jossa kaikki tunsivat toisensa. Yhteisöllisyys näkyy muun muassa oman kirkon sisustamisessa. Sanotaankin, että kirkko on sisustettu kulosaarelaisten omien taiteilijoiden ansiosta, heidän töillään. Iso osa kirkon esineistöstäkin on saatu lahjoituksina. Monet niistäkin on kuulosaarelaisten taiteilijoiden itsensä tekemiä.
Yksilaivaisen, tiililattiaisen kirkkosalin sisustuksen suunnittelijakin löytyi perhepiiristä. Kuvataiteilija ja sisustusarkkitehti Antti Salmenlinna (1897-1968) oli Armas Lindgrenin vävy. Salmenlinna on suunnitellut useiden muidenkin kirkkojen sisustukset ja tehnyt koriste- sekä lasimaalauksia, esimerkiksi Helsingin Paavalinkirkkoon. Ehkä tunnetuin hänen suunnittelemansa logo on Suomen poliisin miekkaa muistuttava tunnuskuva.
Kulosaaren kirkossa Salmenlinna vastasi muun muassa kattomaalauksista ja ikkunan lasimosaiikista. Myös kirkon alkuperäiset alttarivaatteet ja vihkiryijy Elämän puu ovat hänen suunnittelemiaan.
Kirkko sai seurakunnaltaan paljon lahjoituksia. Bertel Jungin tytär Gunilla Jung suunnitteli kolehtihaavin, jonka lahjoittivat Huvilakaupunkiyhtiön alkuperäisjäsenet vuorineuvos Anders Kramer ja puoliso Sally Kramer.
Tytär Gunilla Jung suunnitteli myös kastemaljan ja kirkon numerotaulun. Hänen serkkunsa Dora Jung vastasi kirkon ensimmäisen messukasukan suunnittelusta.
Lahjoituksina kulosaarelaisilta saatiin hopeiset ehtoolliskalusto ja hopeiset lattiakynttilänjalat, paikallisen taiteilija Viktor Janssonin krusifiksi, taiteilija William Lönnbergin Vuorisaarna-aiheinen alttaritaulu. Myös kirkonkellot ja kirkon urut saatiin lahjoituksina.
Kirkossa on kulosaarelaisen taiteilija Sigrid af Forsellesin kipsiveistoksia. Jälkipolvi lahjoitti teokset seurakunnalle. Kuvanveistäjä Tapio Junno teki pronssisen alttarikrusifiksin vuonna 1972. Kuvataiteilija Kaija Poijula suunnitteli kirkkoon uudet, liturgiset tekstiilit vuonna 2008.
Meren ympäröimänä kun ollaan, kirkosta löytyy myös Kulosaaresta lähtöisin olevan John Nurminen Säätiön lahjoittama votiivilaiva. Se on pienoismalli tutun näköisestä aluksesta, Suomen Joutsenesta.
Suositussa vihki- ja konserttikirkossa on parisensataa istumapaikka. Onpa useat kirkossa vihityt kulosaarelaiset myös kastettu tässä kirkossa.
Kulosaaren kirkko, kellotapuli, yksityisomistuksessa oleva pappila ja kirkonmäen puisto kiviportaineen muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Museoviraston mukaan kyseessä on yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
KULOSAAREN KIRKKO
Osoite: Werner Wirénin tie 6, Helsinki.
