VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Kokkokatu, Kähärintie ja Räntämäenkatu erottavat Juhannuskukkulan laella Kähärin ja Pohjolan asuinalueet toisistaan. Paikallisten mielissä raja näiden kahden alueen välillä on kuitenkin häilyvä.
Pietari Valdin kadun ja Kokkokadun kulmassa omassa kodissaan eläkepäiviään viettävä Liisa Kallari on ainakin varma, missä hän asuu – sanokoon muut mitä sanovat.
– Minä asun Kähärin puolella.
Kallarin kodin kulmatontti on paikka, missä monet ohikulkijat pysähtyvät ihmettelemään ja jopa valokuvaamaan.
Liisan tontilla, Juhannuskukkulan laella, on huomiota herättävä vanha tölli, yli 100-vuotias ajan patinoima vihreäksi maalattu talo. Tämä punakattoinen rakennus on saanut olla paikoillaan vuosikymmenien ajan ilman, että sitä olisi mitenkään edes yritetty korjata.
Purkukuntoinen rötiskä, toteaisi moni.
Sympaattiselta vaikuttava ja kesäkukilla koristeltu talovanhus on saanut kuitenkin olla paikoillaan. Syykin on selvä. Taloon liittyy paljon korvaamattomia elämänmakuisia muistoja.
– Talo on itselleni hyvin rakas. Se oli perheeni koti, kun lapset olivat pieniä. Nyt se on ollut tyhjänä yli 30 vuotta.
Tontilla on kaksi rakennusta. Niistä toisessa, kunnostetussa valkoisessa rakennuksessa, leskeksi jäänyt Liisa asuu.
– Tämä nykyinen kotini on rakennettu vuonna 1880, eli se on itse asiassa vanhempi kuin pihan vihreä rakennus. Se on vuodelta 1910.
Liisan koti, siis pihan vanhin talo, on hänen edesmenneen aviomiehensä isän rakentama.
– Talo toimi silloin vuokratalona. Rakennuksen toisessa päädyssä asui muun muassa taiteilija Lumikukka perheineen ja toisessa päässä asui Kähärin koulun opettaja Lempi Kallari, aviomieheni täti.
Liisan aviomies olisi halunnut korjata pihan vihreän talon, perheen yhteisen nuoruusvuosien kodin.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun aviomies sai tietää sairastavansa syöpää.
– Kun valkoinen talo tyhjeni vuokralaisista, mieheni halusi entisöidä sen perusteellisesti. Vanha rakennus oli tosi huonossa kunnossa ja moni pitikin mieheni ajatusta hulluna. Hän tiesi sairastavansa syöpää, mutta ehti saamaan kodin minulle valmiiksi.
Vihreään taloon on jäänyt muun muassa omien lasten aikaisia tavaroita.
– Juuri ennen kuolemaansa sairaalassa aviomieheni ehdotti vihreän talon purkua, mutta se on jäänyt tekemättä. Hain siihen kaavamuutosta, joka hyväksyttiin. Ajatuksena oli, että oma tyttäreni perheineen olisi rakentanut samalle paikalle uuden, mutta samanlaisen talon. Tämä ei ole kuitenkaan toistaiseksi toteutunut, mutta onneksi minulla on maailman ihanimmat naapurit.
Kähäri kuului ennen Turkuun liittymistä Raunistulan tavoin Maarian kuntaan. Kähärin alue oli alun perin osa Kähärlän tilaa. Läheisen junaradan valmistumisen myötä 1800-luvun lopulla Pohjolan ja Kähärin alueelle tuli paljon uutta asutusta.
Toinen merkittävä alueen työllistäjä oli tulitikkutehdas, joka lopetti toimintansa 1920-luvulla. Nimi Tikkumäki jäi muistona jälkipolville. Tulitikkutehtaan tiloissa toimi myöhemmin Auran Rautateollisuus Oy.
1900-luvun alkuvuosina Kähäri erotettiin Raunistulasta omaksi koulupiirikseen. Kähärin jugendtyylinen kansakoulu vihittiin käyttöön syksyllä 1909.
– Aviomieheni kävi Kähärin koulua, samoin jo hänen isänsä sekä myös meidän kaikki lapset. Kähärin koulu onkin maailman paras koulu!
Osoite: Pietari Valdin kadun ja Kokkokadun kulma.
