PORNAINEN / UUSIMAA – Arkkitehti Ilmari Launis (1881-1955) oli 1900-luvun alun Suomen tunnetuimpia kirkkoarkkitehtejä. Toinen oli häntä kolmisenkymmentä vuotta vanhempi Josef Stenbäck (1854-1929). Parivaljakon välillä lienee ollut myös melkoinen kilpailu siitä, kumman ehdotus valitaan. Molempien arkkitehtien suunnittelemat kirkot ovat kotimaisen kirkkoarkkitehtuurin helmiä.
Arkkitehti Stenbäck suunnitteli kolmekymmentä kotimaista kirkkorakennusta.
Hämeenlinnassa syntynyt puusepän poika Ilmari Launis valmistui arkkitehdiksi vuonna 1905. Heti valmistumisensa jälkeen hän teki useita opintomatkoja eri puolille Eurooppaa ja aina Pohjois-Afrikkaa myöten. Matkoiltaan Launis sai ideoita omiin Suomessa toteuttamiinsa suunnitelmiin.
Usein saman arkkitehdin suunnittelemat kirkot ovat samannäköisiä. Launis tekee poikkeuksen. Hän suunnitteli yhteensä kuusitoista kirkkoa, jotka kaikki ovat omanlaisia, jopa arkkitehtonisesti täysin erilaisia.
Ilmari Launis oli monilahjakkuus, sillä hän kirkkojen suunnittelun ohella teki myös tasokkaita alttarimaalauksia ja koristeellisia lasimaalauksia. Hän vastasi myös kirkkojen peruskorjauksista.
Kotimainen kansallisromantiikka on ilmiö, joka kehittyi 1900-luvun alussa Euroopasta Suomeen tulleesta jugendista. Tyylisuuntana kansallisromantiikka näkyi niin musiikissa, taiteessa kuin arkkitehtuurissakin.
Kansallisromanttinen kirkko on kirkkorakennus, joka edustaa kansallisromanttista tyyliä, johon kuuluvat kansalliset aiheet, perinteisten materiaalien käyttö ja jykevä muotokieli, usein jugend-vaikutteiden kera.
Kansallisromantiikkaan innostuneet arkkitehdit ottivat virikkeitä keskiajasta. Tornit ja erilaiset ulokkeet sopivat 1900-luvun alun kirkkojen ulkoasuun samalla tavoin kuin keskiajan linnoituksiin.
Pornaisten vuonna 1924 valmistuneen kansallisromanttiseen tyyliin rakennetun kirkon suunnittelija on arkkitehti Ilmari Launis.
Lohkottu graniitti oli 1900-alussa kansallisromantiikan aikana suosittu julkisivumateriaali. Pornaisten kolmilaivainen kirkko on rakennettu paikallisesta graniitista, Jokimäen kylän kalliosta louhitusta kivestä. Kirkon kiviaidan kivetkin on louhittu samasta kalliosta kuin kirkon seinät.
Nykyinen kirkko on jo kylän kolmas. Ensimmäinen tuli huonokuntoisena puretuksi. Toinen, arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitteleman puukirkko, tuhoutui tulipalossa. Kamiinasta singonnut kipinä sytytti kirkon palamaan vuonna 1918. Alttaritaulu ehdittiin pelastaa. Myös kirkonkello pelastui, koska se sijaitsi erillisessä kellotapulissa.
1900-luvun alun kivikirkot ovat komeita ja koristeellisia ulkopuolelta, mutta sitä samaa ne ovat myös sisäpuolelta. Niitä koristeltiin luontoaiheisin maalauksin, ornamentein ja kasviaihein. Näin myös Pornaisten kirkossa.
Intiimin tunnelmansa takia linnamainen kivikirkko on hyvin suosittu kaste- ja hääkirkko. Kirkossa on tilaa vain 250 hengelle. Kirkon yhteydessä, alttarin takana, on kunnostettu Wanha sali kahvitilaisuuksia varten.
Pornaisten vaakunassa on kuvattuna kultainen kirkonkello ja kaksi hopealankaista värttinää. Molemmat liittyvät paikkakunnan historiaan. Kerrotaan, miten Pornaisten naisten puuvillasta kehräämällä pellavapalttinalla saatiin varat kellon hankintaan.
Kirkossa on kauniit ja arvokkaat kattokruunut. Ne olivat alun perin rajan taakse jääneessä Koiviston kirkossa. Kattokruunut ehdittiin pelastaa ja tuomaan Suomen puolelle. Jo vuonna 1948 ne sijoitettiin Pornaisten kirkon kattoon.
Alttaritauluja on kolme, joista kaksi on peräisin edellisistä kirkoista.
Nykyinen taidemaalari Emil Rautalan (1883-1948) maalaama alttaritaulu Kristuksen kirkastuminen saatiin seurakuntalaisten lahjoittamana vuonna 1936. Rautala tunnetaan enemmänkin muotokuvamaalarina. Vuorineuvos Emil Aaltonen oli yksi taulun lahjoittajista.
Nykyiset urut ovat Kangasalan urkutehtaan tuotantoa vuodelta 1977.
Kirkon kellotapuli valmistui kymmenen vuotta myöhemmin kuin kirkko, mutta siitä on jäljellä vain kiviperusta. Kellotapulia käytettiin kotiseutumuseona. Kostea tila osoittautui kuitenkin huonoksi säilytystilaksi. Arvokas esinekokoelma siirrettiin uuden seurakunnan huoltorakennuksen vinttitilaan. Päätös oli onnekas, sillä kellotapuli paloi vuonna 1993.
Keräyksen avulla saatiin museoon talteen vanhaa maa- ja kotitalouden esineistöä, käsityöläisten työkaluja ja kyläläisten henkilökohtaisia esineitä. Museossa on esillä myös pellavan käsittelyssä käytettyä kalustoa. Museon esineistöön kuluu pitäjän yhdistystoiminnasta kertova vaskisoitinkokoelma. Museon seinillä on lukuisia kuvasuurennoksia kertomassa kyläläisten elämästä menneinä vuosikymmeninä.
PORNAISTEN KIRKKO
Osoite: Kirkkotie 138, Pornainen.
